terapia

Niin, kirjoittelen nyt myöhemin, illalla, kello on nyt 20.36

Terapeutin tapaaminen tänään meni hienosti, löysin perille helposti ja kaikin puolin, ensivaikutelmien perusteella mulle jäi oikein hyvä tunne ja sellainen olo, että täällä ja tämän terapeutin luona haluan käydä. Jännitin aika paljon ja alussa varsinkin oma oleminen oli aika vaikeaa, tunsin itseni kömpelöksi, en ollut ihan varma, mitä puhua ja sanoinko oikein. Tajusinko nyt mitään? Olenko ihan nolo? Mitä tässä tapahtuu. Tila missä terapia pidetään, oli ihana. Keskustassa toimistorakennuksessa pieni erillinen huoneisto, missä oli  eteinen / odotustila (?), jossa peilejä, naulakko, punainen muhkea sohva, lehtiä. Keittiötila ja kaksi huonetta, joista toisessa terapeutti otti minut vastaan ja tutustumishaastattelu käytiin. Huoneessa ensimmäisenä pisti silmiini vuode, jossa oli pehmeät vaaleat peiteet, paljon värikkäitä tyynyjä, huopia (sänky ilmeisesti psykoanalyysia varten). Punaiset nojatuolit missä istuimme, olivat ihanan pehmeät, mukavat. Muutenkin huone oli kodikas, valaistus oli hämärä, paljon mattoja, ohuet verhot himmensivät ulkoa tulevaa valoa ja huoneessa oli ihanan rauhallinen tunnelma. Musta kirjahylly missä oli paljon paksun, vaikean, mutta kiehtovan näköisiä teoksia (mitä en ikinä osaisi lukea). Viherkasveja, kuvia kehyksissä, pöytäkello jota ei heti kelloksi huomannut (edellisessä paikassa pieni heätyskellovekkari oli siinä ihan mun silmieni edessä, ja sitä tuli katsottua väkisinkin vähän väliä..), kauniita pieniä esineitä ja niukkavaloinen jalkalamppu. Terapeutti oli miellyttävä, vaalea, pieni, siro, tyylikkään näköinen nainen. Musta jakku, hame, korkokengät, otti peitteen päälleen terapiaistunnon ajaksi. Miellyttävä ja lämmin, mutta kuitenkin vahva ja määrätietoinen, esitti kysymyksiä suoraan ja yllättävän syvältä. Psykoanalyytikon koulutus.

Keskustelussa mentiin tosiaan aika syvälle heti, suoraan. En muista enää kaikkea, mutta yllättävää oli, miten nopeasti mentiin ihan syvälle, kauas, menneeseen. Vanhempieni keskinäiseen suhteeseen ennen minun syntymää, olinko toivottu lapsi, oliko minulla lapsena sairauksia, miten minuun suhtauduttiin (miten sitä on luonnehdittu), minkälainen vanhempieni suhde toisiinsa oli, kun olin pieni. Miksi tykkäsin olla enemmän isäni kanssa (pelkäsin ja jännitin äitini seurassa jostain syystä)? Mitä äiti on opiskellut? Missä asuimme. Vanhempieni ero. Äitini sairaus. Miten sulauduin joukkoon koulussa, olinko kiusattu? Oliko minulla kavereita, jos oli, tunsinko kuuluvani joukkoon (kun en siis tuntenut). Puhetta oli syömishäiriöistä. Koenko olevani jotenkin omituisen näköinen? (joo). Puhumattomudestani, lapsuudenaikaisista perheneuvolakontakteista, terapiayrityksistä, sairaalassa ja sairaalakoulussa olemisesta. Opinnoista, miessuhteista, lapsista.. Kirjoittamisesta ja sen tärkeydestä minulle.

Varattiin toinen aika kahden viikon päähän. Heti tuolta lähtiessä ajattelin että haluan ihan varmasti aloittaa tuolla käymisn, olen nyt löytänyt terapeuttini, en halua enää nähdä ketään muuta. Hehkutusta. Mulla on huomiselle varattu käynti vielä yhdelle toiselle. Ajattelin että perusin sen, mutta menen nyt kitenkin. Ensimmäinen oli enimmäkseen huono, toinen tuntui hyvältä, katsotaan vielä kolmas.

  Ps. Oli kiinnostunut mun blogista ja haluaisi kuulemma seurata sitä (jos siis terapian hänen kanssaan aloitan) : )