terapia II

Mulla alkaa nyt olemaan sellainen tunne että sopiva terapeutti on löytynyt. Nyt olen kolmea käynyt tapaamassa ja todella eri tyylisiä olivat kaikki. Tuo jonka olen nyt mielessäni päättänyt parhaaksi, oli tosi hyvä ja syvällinen, ihan erilainen kuin nuo muut. Mutta vähän huolestuttaa, että olen liiankin "kiintynyt" tai muuten tykästynyt. Olen liian mielissäni, hämmentynyt. Todennäköisesti olen helpottunut ja iloinen siitä, että olen päässyt asian kanssa eteenpäin ja olen tyytyväinen. Olen ihastunut tilanteeseeni. Vai tuleeko tollaista, jotain transferenssi juttuahan tuo varmaan osittain on, mutta huolestuttaa, että se voisi tulla ongelmaksi. Kiinnyn niin helposti, turvaudun ja haen hyväksyntää sieltä mistä sitä vähänkin saan. Yritän olla mieliksi ja samalla häpeän itseäni. Mulla on  tunteiden käsittelemisessä, niiden pohtimisessa ja kestämisessä niin paljon vaikeuksia, niin tunnepohjaiset tavat käsitellä asioita käynnistyy liian nopeasti. Kiinnyn, tykkään, ihastun, haluan miellyttää.. Ihan normaaleja tunteita ja tapahtumia, mutta miten näin nopeasti. Onko mun tunne-elämä niin hajallaan ja heikko, että kiinnitän itseni äkkiä ihan minne vaan. Ihan hetkessä. Hengenhädässä.. Tottakai terapeuttiin pitää muodostua tiivis suhde, mutta miten asia on jo nyt saanut niin ison mittakaavan? Olen kuin pää pilvissä, innokas ja iloinen. No, ainakin intoa riittää. Tulee varmasti aika mielenkiintoisia aikoja.

No joo, tänään mä olen opiskellut paljon : ) Olen lukenut kiintymyssuhdeteoriaa, terapeutin sukupuolen merkityksestä ja Freudin seksuaaliteoriaa ja unientulkintaa. Olkoon nyt näin, vaikka miten noloa olisikin.

"Eroottinen transferenssi saattaa olla vaikea hyväksyä. Se on luonnollisesti torjutumpi ja saattaa herättää häpeää ja hämmennystä. Kun eroottinen tunnelma viriää kahden naisen välillä, ei välttämättä ole helppo tunnistaa, onko kysymys varhaisista vauva-aikojen tunnelmista vaiko myöhempään oidipaalitilanteeseen liittyvistä tunteista. Voiko naispotilas suhteessaan naisterapeuttiin kokea kaikkia niitä eroottisen rakastumisen puolia, joita hän kasvussaan tarvitsee suhteessaan isähahmoon? Voiko isäsuhteen kaikkia puolia ollenkaan kokea suhteessa naisterapeuttiin?"

http://www.sosionova.fi/a-sukupuoli.html

"Jos lapsi kasvaa vanhempien kanssa, jotka suhtautuvat hänen tunteisiinsa epäjohdonmukaisesti, siis joskus niistä kiinnostuen ja joskus niitä huomaamatta, hänen on pakko keskittyä tarkkaan vanhempiensa mielentilaan parantaakseen mahdollisuuksiaan vastauksen saamiseen. Tällöin lapsi oppii, ettei tunteiden säätelyapua ole luotettavasti saatavilla, mutta tunteiden tukahduttamisen sijaan hän saattaa oppia liioittelemaan niitä. Hän tottuu olemaan liioitellun tietoinen peloistaan ja tarpeistaan tavalla, joka haittaa hänen itsenäisyyttään."

"Yksi tavallisimmista lapsen ja vanhempien välisten suhteiden vaikeuksista on kielteisten tunteiden kuten kiukun säätelyn ongelma. Jos hoitaja ei osaa käsitellä kielteisiä tunteita itsessään, hänen on luonnollisesti myös vaikea sietää niitä lapsissaan. Hän voi esimerkiksi haluta työntää kiireesti pois sellaiset tunteet. Tällaisen hoitajan lapset oppivat pidättelemään tunteitaan – joko kieltämään, että niitä onkaan tai välttämään niiden ilmaisemista, kun ne kerran hermostuttavat äidin. Tunteet eivät silti häviä mihinkään, mikä näkyy esimerkiksi sydämen sykkeessä ja autonomisen kiihtymystilassa. Elimistö on epätasapainossa".

http://psychenet.wordpress.com/mielen-tutkimus-ja-hoito/kiintymyssuhdeteoria/