Perjantaiväsy

Väsyttää. Lähetin E.n just viimeistä päivää sinne työharjoitteluun. On aamulla aina niin väsynyt, että nousee sängystä vasta kymmenen minuuttia ennen kuin pitää lähteä ulos ovesta. Työmatka on sillä niin lyhyt, ettei siihen mene aikaa kuin pari minuuttia. Voisi silti nousta vähän aikaisemmin. Herättelen sitä aina tunnin, mulla soi kello kahdeksalta ja aloitan herättelyrumban. Käyn E.n huoneessa, laitan siellä telkkarin paasaamaan ja käyn viiden minuutin välein tiedustelemassa, onko heräämistä havaittavissa On todella aamuäreä, ja mulla meinaa mennä hermo. Koitan olla kuitenkin räyhäämättä. E.n huone on ylimmässä kerroksessa (meillä on tällainen omituinen kolmekerroksinen rivitaloasunto, kolmio kolmessa kerroksessa:) ja kunto siinä nousee kun portaita ravaa. Olen miettinyt, että joskus pitäisi vetää viiva seinään kun kuljen noita portaita, tulee varmaan muutama kymmen, ehkä satojakin kertoja ravattua noita portaita päivän mittaan.

No, E. ei taaskaan ehtinyt edes juoda mitään vaan suoran sängystä pomppasi vaatteisiin ja ovesta ulos. Kiva. Työ tuolla kaupassa on tosi raskasta, koko päivän purkaa täysiä rullakoita ja nostelee painavia laatikoita, koko päivän. Ei meinaa kehdata pitää taukoja kuin sen yhden päivässä. On liian tunnollinen ja horjuu siellä sitten hyllyjen välissä jakkaran päällä painavien laatikoiden alla. Tarvitsisi energiaa ruoan ja kahvin muodossa enemmän. Yhden aterian saa syödä siellä ilmaiseksi päivän aikana. On usein ylitunnollinen, ei voi kuulemma jättää purkuja kesken, vaan kaikki pitää saada heti ja kerralla valmiiksi. Koitan aina muistutella että ottaisi vähän rauhallisemmin. Välillä laitan päivällä tekstarin ja muistuttelen taukoa pitämään. Ensimmäinen kaksi viikkoa työelämää alkaa olla takana, kehuja on tullut, että on tosi reipas ja ahkera ja on ollut suureksi avuksi. Mutta itse on kyllä poikki. Nukkuu varmaan taas tulevan viikonlopun ja ehkä koulunkäynti taas maistuu ensi viikolla paremmin. Sanoi ettei ikinä halua fyysistä työtä, joten lukeminen varmaan motivoi sitten entistä enemmän. E. on ollut aina tosi hyvä koulussa, matemaattiset aineet ja kielet on vahvimpia aineita ja pidempään opiskelu peruskoulun jälkeen tuntuu aika selkeältä. Ei ole tullut äitiinsä. Onneksi itselleen. Mulla ei ole ollut tilaisuutta opiskella enkä sen takia oikein edes tiedä, missä olen hyvä. Hoitajaksi opiskelin, tein niitä töitä neljä vuotta. Se riitti. Väärä ala.

Mutta nyt siis väsyttää, kello on kohta puoli kymmenen. Aurinko paistaa nätisti ja houkuttelee ulos. Ulos meno ei tunnu kauhean vastenmieliseltä tai auringonpaisteessa ulkoilu luotaantyöntävältä ajatukselta. Varmaan menen jossain vaiheessa tallustelemaan ton mun perus metsälenkin. On niin ihana reitti. Mun on vaikea päättää sitä, mitä teen milloinkin; menenkö vielä sänkyyn vähäksi aikaa lukemaan ja torkkumaan? Vai lähdenkö jo heti ulos? Tai kirjoitanko välillä kirjeen? Käynkö kirjastossa vai kaupassa, vai jätänkö menemättä tai menen vasta illalla? Tiskaanko, laitanko pesukoneen päälle? On sellainen mee ja tee-olo koko ajan. Sama tuon liikunnan harrastamisen kanssa. Eilen mietin melkein koko päivän että menenkö illalla spinning-tunnille vai en? Olin syönyt niin vähän ja sen takia olin epävarma. Olo oli vähän heikko, tosin ihmeen vähän nauttimaani ravinnon märään nähden. Vasta tuntia ennen tunnin alkua päätin mennä ja meninkin. Ihan hyvin jaksoin ja ihan kivaa oli, niin kuin aina. Liikkuminen kannattaa aina. Vaikka vähän tyhjemmällä vatsalla.

En oikein saa syötyä. Mulla ei ole yhtään nälkä, yököttää ajatuskin syömisestä eikä sellainen mikä on yleensä maistunut ja ollut hyvää,  ei nyt maistu. Näläntunne ja makuaisti ovat hävineet. Mutta niin kuin olen ennenkin sanonut, on se mielestäni kuitenkin parempi vaihtoehto kuin se, että olisi kauhea nälkä ja söisin koko ajan. Eilen söin vasta joskus kolmelta iltapäivällä ensimmäisen kerran (vaikka olin valvonut aamusta asti), vähän tomaattikeittoa, karjalanpiirakoita, illemmalla ennen jumppaa salaattia ja raejuustoa. Siinä ne. Lämmitin valmiita kalamurekepihvejä, mutta eivät maistuneet (en tykkää valmisruuista, tuntuu että niihin laitetaan vaikka mitä, sellaista mitä ei muuten saada myytyä, jotain ylipaljoja, kalan "jäänteitä", kalatehtaan lattialta lakaistut jämät). Illalla jumpan jälkeen J. kävi hakemassa kaupasta suklaata ja sipsejä. Söin ne, muttei kovin kummoiselta maistunut, eikä tullut edes ähky. En mä silti laihdu enkä liho. Tiedän kyllä että pitäisi syödä säännöllisesti, vaikka sitten kellon kanssa. Mutta kun ei vaan maistu. Unohtuu. Perheelle kyllä laitan kunnon ruokaa, mutten itse syö samaa, en syö lihaa ja ennen olen aina laittanut kasvisruokaa (tai kalaa) itselleni. Nyt en jaksa. Harmittaa vaan se, etten jaksa todellakaan liikkua enää niin paljon kuin ennen. Tällä viikolla on tullut vaan kaksi tuntia jumppaa : ( Liton takia suola ja nestetasapainojen pitäisi olla tasaisia. Lääkettä aloittaessa sen huomasi; jos en ollut syönyt tai juonut tarpeeksi, tuli huono olo. Ei enää. Lääkepitoisuudet ja muutkin labra-arvot ovat kuitenkin ihan hyvät. Käyn neljän viikon välein labrakokeissa.

Väsyttää muutenkin enemmän ja olenkin nukkunut tosi hyvin ja paljon. Eilen illalla olin jo puoli yhdentoista aikaan valmis sänkyyn ja aika pian nukahdin. J. on taas saanut nukkua mun vieressä. En herää kertaakaan yöllä vaan vasta aamulla kellon soittoon siinä kahdeksan aikaan. Yleensä herään hetkeksi kun J. lähtee töihin, mutta nukahdan uudestaan vähäksi aikaa. Päiväuniakin olen nyt nukkunut joka päivä, eilen aamupäivällä pari tuntia. Menin lukemaan kirjaa, mutten jaksanut pitkään keskittyä ja nukahdin aika nopeasti. En olisi millään jaksanut herätä, mutta pakottauduin ylös ja kauppaan. Tykkään kuitenkin enemmän tästä väsyneestä olosta ja siitä, että saan nukuttua, kuin siitä hyrräävästä olosta. Silloin en väsy enkä tahdo milllään nukahtaa. Nyt on tosin päin.

Illalla mennään ulos syömään. J. ehdotti että käytäis nyt päivällä kahdestaan jossain (tulee joskus kesken päivän töistä niin että käydään jossain lounaalla), mutten jaksa nyt aamupäivällä liikkua minnekään pidemmällle. Illalla sitten. Nyt taidan lähteä liikkumaan johonkin suuntaan.