Ihan hyvä päivä kuitenkin vaikkei aamu ihan mallikkaasti mennyt kun en jaksanut nousta herättämään E.tä kouluun, havainto on siitä, että E kurkkasi meidän makkarin ovelta ja moikkas mennessään (eli olin hereillä: ) Jatkoin unia melkein yhteentoista asti. Aina jää kumma morkkis, henkinen krapula, en tykkää kun jään maata röhnöttämään ja nukun puoli päivää. Haluaisin olla aamulla hereillä, tehdä normaaleja asioita ja olla normaali aikuinen ihminen joka herää aamulla. Muutenkin, ei siksi että pitäisi, vaan siksi että päivä on yleensä parempi silloin kun jaksan herätä aikaisiin.
Olen muutenkin järjestyksen ihminen : )
Haluan tehdä asiat järjestyksessä ja hoitaa menemiset ja tekemiset. Sellaiset pakolliset alta pois. Jos on jonnekin mentävä niin haluan sen alta pois enkä jahkailla koko päivää. Niitäkin päiviä toki on, jolloin en pääse mihinkään, en pue oikeita vaatteita päälle enkä hiuksia harjaa. Mutta silloin kun olen normaalisti, olen aikamoinen orjapiiskuri itselleni. Pitää olla siistiä, pyykit hoidossa, pitää olla hyödyllinen ja järkevä. Pelkkää kauppassa käyntiä varten pitää meikata hiukset pestä (joka toinen päivä) valita vaatteet. Ja haluan olla tehnyt kaiken tämän tiettyyn aikaan. Usein on sellainen kiireinen olo vaikkei ole oikeasti kiire.
Pitäis osata olla rennosti, rentoutumisen vaikeus se taitaa olla yksi isoimmista ongelmista. Jos olen masentuneempi olen ahdistuksen kireä, enkä voi rentoutua. Ja sitten kun on intoa, ei malta rentoutua. Sitten touhotan. Enkä saa yöllä unta.
Tänään touhotin itseni kaupoille ja apteekkiin (sain käytyä! Apteekissa käyminen ja reseptilääkkeiden haku on iso inhokki!) Katselin taiteilutarvikkeita Tigerissa ja Suomalaisessa, kaikkea kivaa pikkutavaraa, mutten ostanut noista onneksi mitään. UFFilla kävin kun oli tullut uusi valikoima : ) Kiertelin ja katselin ja sovittelin kaikkea kivaa varmaan tunnin. Ihania kaikkia juttua. Erikoisempia ja kummallisempia vaatteita kuin normikaupoissa (joista en ole aikoihin ostanut mitään). Olen vähän hassu, ostan herkemmin tyllimekon kuin perusjärkeviä juttuja. Yksistä housuista onnistuin rikkomaan vetoketjun.. Myyjä kiitti rehellisyydestä kun palautin ne pahoittelen enkä vaan piilottanut rekkiin. Takin ostin, sellaisen erikoisen. Laitan siitä kuvan jossain vaiheessa.
Iltapäivällä vähän taiteilua. Ruoan laitoin (tomaattikeittoa) ja syötiin yhdessä E.n kanssa. Juteltiin aika paljon tästä maailmantilan sekasorrosta. E kysyi että mitä pitäisi tehdä jos täällä tapahtuu sama kuin Pariisissa (terrori-isku..), "en halua sotaan". Kun näki perjantaina keskustassa kun poliisit tekivät ruumiintarkastuksia kaikille tummille miehille. Kaikista pelottavinta on ihmisten vihan ja pelon kasvattaminen ja toisiaan vastaan käyminen. Se kai on terroristien toivekin. Surullista että tällaisia joutuu miettimään, räjähtääkö jossain. Asutaan pienen kaupungin kokoisessa kaupunginosassa ja täällä on ehkä kolmannes ihmisistä maahanmuuttajataustaisia (E.n lukiossa ainakin) ja ihan rauhallista on aina. En ole mitään nujakoita huomannut. E sanoikin että yleensä vanhat kantasuomalaisukot kännipäissän ovat suurimpia suun soittajia. Järkevänä ei ole onneksi joutunut ikinä mihinkään kahakkaan.
Nyt on kotona kotoisaa ja rauhallista, sisällä ja ulkona.
:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti