keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Järjen lämmittäijä


Kauniiden hetkien peittämä ahdistus.
Paha ja surullinen, ja illalla myöhemmin jopa melko sietämätönkin olo. Muta jotain mukavaa asiaa tehdessä on parempi olla, tuo värittäminen vie kivasti mennessään ja kynien rapina ja välittämisen äänikin on aika meditatiivista oikeestaan. Kuuntelin tv.tä samalla, musiikin kuuntelu voisi olla parempi. Aamulla väritin tuon yksityiskohtaisemman kuvan kertaistumalta ja tuon toisen yksinkertaisemmin illalla.



Ja sain ihanan kortin <3
Vähän kirjoitinkin. Nyt on vähän sellainen olo että näköjään pitää olla koko ajan jotain tekemässä mutta sen on oltava sellaista liikkuvaa, lukemaan jos alan, rentoudun niin paljon että silmät menee kiinni vaikka kuin haluaisin lukea!! Niin ärsyttävää. Luen sitten vaikka sivu kerrallaan. Haluaisin tuon Tiina Laitila Kälvemarkin Karkulahden lukea. Katselin ihanaa Rauhallisia hetkiä runo- ja vesivärimaalauksin kuvitettua kirjaa. 

Ilmeisesti on ymmärrettävä niin että käyn ylikierroksilla, ahdistaa enkä osaa olla tekemättä jotain, mutta tällä kotona, kovin kauas ulos ei ole nyt tullut mentyä. Mutta sitten kun pysähdyn ja koitan keskittyä, rentoudun liikaa. En huomaa vauhdissa väsymystä? Sitten yht äkkiä väsyttää ihan hirveästi.

Ahdistaa sekin kun J on nyt Amerikassa, työmatkalla, Teksasissa kaukana tarkalleen ottaen. On ollut tuolla jo viisi kertaa ehkä parin vuoden sisällä. Nytkin vähän kauemmin reissussa kuin yleensä, 10 päivää..
On projektipäällikkönä nyt jossain tuulivoimalaprojektissa, lähinnä nuo on ollut tutkimus- ja huoltokeikkoja ja niitä riittää. Vikoja löytyy aina uusia. Kello on tuolla kahdeksan tuntia vähemmän kuin täällä, silloin kun minä herään ja valvon menee J nukkumaan, ja kun mä menen nukkumaan on siellä iltapäivätyöt aluillaan. Ei siis hirveesti ehdi jutella puhelimessa. Nyt on tuntunut rankalta mulle. Aika menee hitaasti ja on outoa ja erilaista. 


Koitan nyt pitää itseni aktiivisena, mikä tarkoittaa nyt siis kirjoittelua, värittämistä ja muiden asioiden miettiminen ja suunnittelu. Ideoita tulee mutta yleensä ne ehtii torpata mielestä turhan nopeasti. Olisi kiva piirtää, maalata tai askarrella ihan alusta ja itse, mutta siihen ryhtyminen olisi vähän suuremman kynnyksen takana vielä. Olen välillä käynyt taidekaapeilla katsomassa että missä mitäkin on ja mitä sitä tuli tehtyä viime maalaamisinnon aikana. Kaapissa pysyvät.. Mietin että mitä järkeä olisi maalata vaikka kun aikaansaannos päätyisi kaappiin kasaan muiden joukkoon. Mutta onhan se tekeminen ihanaa. Vuosi sitten maalasin paljon, monta työtä lattioilla odottamassa, seuraavan kimppuun. Olen aika malttamaton enkä kovin pitkään jaksa yhteen tekemiseen, kuvaan tai muuhun, keskittyä. Kiva se vauhdikkuuskin pensseleiden ja värien kanssa. Tosi pienet tilat on taiteilua varten, mutta keittiössä huseeraan (paha kun niitä joutuu siivoamaan pois koko ajan)
Kerran ajattelin että maalaan koko seinän,ei paperin rajat tulisi heti vastaan.
Paperi ym kollaaseja on kiva kans tehdä. Repiä papereita ja liimailla uusiksi kuviksi.

Ainakin nuo nyt pyörii mielessä, hyvä ettei ihan tyhjää täynnä ole. Oman stressin aiheuttaa aikomus, ideat ja tekemisen tulemisen vaikeus. On niin Ku vanha moottori mikä ei millään käynnisty toimimaan oikeasti ja sit turhaudun. Sellaista kädenvääntöä.


Mutta nättejä juttuja tänään huonon olon lievitykseksi. Montaa draamaa taas, mutten tähän samaan nyt niitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti