Jumppaa, kierroksia ja maailmantuskaa

Taisi se eilisiltainen jumppa vetästä jonkunlaisia kierroksia päälle. Menin siis sinne niin kuin olin päättänyt, ja lupauksessani pysyin. Mutta mä niin inhoan sitä jumppasalin ulkopuolella seisomista siinä akkalaumassa odottamassa jumppasaliin pääsyä. Kaikilla tuntuu olevan niin helkkarin hauskaa, nauretaan ja puhutaan kuka mistäkin, lomasuunnitelmia, plaaplaa. Miten ne kaikki voi tuntea toisensa siellä. Että mä inhoan. Totta kai siellä saa hiljaakin möllöttää, muttta vähän outo olo siinä  tulee ja tuntuu vaikealta siinä seistä kuin joku mykkä suolapatsas. Jännitän sitä, että joutuisin jonkun sanan jonkun kanssa vaihtamaan. Moikkailen kyllä joitain, mutten muuta. En halua, eikä kiinnosta. Olen käynyt tuolla samalla salilla jo seitsemän vuotta, on "jäsensali" (sinne ei siis pääse kerta- tai kuukausimaksulla helposti -ellei maksa ihan törkeästi..) ja suurin osa porukasta on siis aina samaa, tuttuja naamoja jo pidemmältä ajalta. Hiki vaan valuu pitkin kainaloita ja mietin miten päin siinä muiden joukossa pitäisi olla, yritän vältellä kontaktia muihin ja tujotan eteeni. Kuin mikäkin hullu. Mutta, jotain kai jo sekin, että pystyn tuolla käymään. Ihan mielelläni sinne aina lähden. Jumppa oli ihan kiva, aika kevyt mun makuun, mutta ihan hyvä näin alkuun, kun en ole aikoihin (siis kymmeneen päivään..) käynyt. Vähän sellainen puoli tylsä. Seuraavaksi oli Dance-tunti. Mä olen varmaan vuoden suunnitellut meneväni jollekin tanssitunnille, tekisi kovasti mieli, mutten vaan saa mentyä. Pelkään etten osaa, sekoan jalkoihini ja menen ihan paniikkiin. Vaikka eipä siellä kukaan muiden menoa tarkkaile (paitsi minä), ja kun jään joka kerta sinne ihan takariviin, mahdollisimman lähelle poistumistietä, ei niin suurta kammoa pääse tulemaan, vähin äänin voisin siitä ovesta luikahtaa ulos. Kertaakaan ei ole onneksi niin tarvinut tehdä. Jumpassa tulee aina yhtä kaikki ihana olo. Kaikki muu ihan oikesti unohtuu, en jauha päässäni mitään huolia tai murheita, en muista niitä. Kun keskittyy siihen mitä tekee, suuntaa ajatuksetkin vain siihen hetkeen. Euforiapölly. Aika kiva juttu.

Mutta tunnin jälkeen aina alkaa kauhea kahdehtiminen ja itseinho; Mulla on ihan hirveet vaatteet, tunkkaisen väriset (pitäisi olla jo kevätmallistoa päällä), venähtäneet, rumat. Mun iho on ihan kuiva ja kamalan kalpea. Kaikilla on paremmat, tollakin ihana keväinen valko-kuviollinen toppi ja paljon parempaa merkkiä. Ihan kuin olisi jo vähän päivettynyt, ei silti mikään nolo broileri, vaan just sopiva. Voi jumalauta. Mua. Toi on sellanen "trendisali", jossain mummosaleilla tai -jumpissa en halua käydä, niin käyn tuolla. Ei se sali mua haittaa mitenkään, se on hieno ja ihana paikkana. Tunnin jälkeen jään valumaan nurkkiin, haluan että suurin ryysis pukkarilla helpottaa, inhoan olla siellä, hikisenä ja ympärillä erilaisa alastomia kehoja. Mä en käy siellä ikinä suihkussa vaan vedän takin äkkiä treenivaatteiden päälle ja äkkiä, peiliin katsomatta, ulos. Nyt en muuten hikoillut enää niin paljon. Olin ehkä ylikunnossa ennen tuota reilun viikon taukoa, kun silloin hikoilin niin että vettä tippui kuin hanasta. Nyt ei ollut hiukset märät, eikä mua ympäröinyt lätäköt jumppasalin lattialla. Lepo teki siis hyvää.

Illalla aloin jo suunnittelemaan uutta jumppatuntia tälle päivälle, mietin menekö heti aamutunnille, spinningiin ja jumppaan vai illalla samalle setille. Vieläkin tekisi mieli mennä, mutta taidan jättää kuitenkin väliin tältä päivältä, vaikka liikuntapäiväkirjassa näyttää surkealta tän viikon kohdalla yksi tunti jumppaa. Ja nyt on jo sentään keskiviikko. Monesti siinä on samaan aikaan seisonut jo kolmonen tai nelonen. En osaa oikeastaan päättä, että menenkö nyt vai en? Koitan nyt olla siinä päätöksessä että en. Kyllä ne tunnit pysyy siellä ilman kiirettäkin ja päivä se on huomennakin. Mutta mieli tekisi. Kävin aamulla vaa`alla ja paino oli kilon enemmän kuin viime viikolla. Mulla liikunta kerää aina niin paljon nestettä kehoon, ilman mitään ponnisteluja on paino huomenna ainakin puoli kiloa vähemmän. Eilen söin ihan kunnolla, kellon kanssa. Aamulla puuroa, päivällä salaattia, ruisleipää, ennen jumppaa banaania, raejuustoa, illalla tofu-herkkusieni-paprika-paistosta ja salaattia, karjalanpiirakoita ja pari sitruunamuffinsia. Ja iltapalaksi vielä pari ruisleipää, raejuustoa ja ananasta. Aika perussettiä, tuosta määrästä olen aika täynnä. Illalla tuli syötyä aika paljon. Viidelle aterialle nuo jaoin, että ei sentään kerralla kaikkea.

Illalla oli jotenkin rähyäkäs olo sitten, siinä vaiheessa siis niitä kierroksia. J. oli tosi väsynyt (oli nukkunut edellisenä yönä kolme tuntia, kun juoksutin sitä sinne sohvalle eikä sit enää saanut unta) ja olin vihainen. Mä saan aina tehdä kaikki kotityöt. Kävin kaupassa. Tein kolmea sorttia ruokaa ennen jumppaan lähtöä (spagettia &jauhelihakastiketta miehille ja itselleni sitä tofuhässäkkää &salaatin), pesin pyykkiä, järjestelin ja hääräsin. Laitoin iltapalaa pian sen jälkeen kun oltiin päästy ruokailusta ja jälkipyykistä. Koko ajan jotain, ikinä ei saa vaan olla mitään tekemättä. Tuntuu että aina olisi kiire, sitä ja tätä. J. ei jaksa, sillä menee kaikki energia työhön. Eikä oikein jaksa olla edes läsnä, on tosi vaisu, hiljainen, poissaoleva ja tympääntyneen näköinen. Mä olen se, joka yrittää aina pitää keskustelua yllä, ruoka-ajoista kiinni (niitä on paljon kun taloudesta löytyy teini-ikäinen poika) ja kodin moitteettoman siistinä. Tiskit ei saa lojua. Hella olla tahrainen. Pöydällä ei saa olla muruja. Olen hirveä siisteysnatsi.

Siitä alkoi räyhääminen. Haukuin J.tä siitä, että on opiskellut kymmenen vuotta, hankkinut korkeakoulututkinnon (DI) ja nyt ollaan tällaisia, mihinkään ei ole varaa, auto on vanha ja paskainen kuin tuhkakuppi, J. ei ikinä osta mitään E.lle tai mulle.. Seuraavaksi paasasin siitä, miten päin helvettiä kaikki Suomessa on, ihmiset eriarvoistuu, toiset on niin helkkarin rikkaita, asuvat aidatuilla asuinalueilla, ajavat puolen miljoonan autoilla (oikeasti näin tuolla ostarin parkkihallissa upouuden 600 sarjan mersun -> katsoin uteliaisuuttani sen hinnan netistä, maksaa kolmesataatuhatta euroa!  Kaksi vanhaa miljoonaa. Auto! Tässä kaupunginosassa on todella varakkaiden alueita ja sitten ihan surkeita, ihan slummimaisia alueita) ja toiset on köyhiä kuin kirkonrotat. Seisotaan ruokajonossa, narkkarit seisoo pöllyissään sen mitä jaloillaan pysyvät pystyssä metroasemalla lapset kärryissä, vanhukset valitsee ostavatko lääkkeitä vai ruokaa (sen opin töissä, sitä ei näy katukuvassa, kun harva huonokuntoinen ja köyhä vanhus pääsee ulos edes joka vuosi..) ja kerjäläiset isuu loskassa paperimuki ahavoituneissa käsissä, kukaan ei edes katso heitä kohti. En minäkään. Ihmiskauppaa. Vittu mitä paskaa. Tää maa on kuin joku Venäjä, jossain olikin, että Suomi on Euroopan amerikkalaisin maa. Eikä Amerikassa ja Venäjässä ole paljon muuta eroa, kuin maantieteellinen ja kieli. Ja että terveydenhuolto- sosiaalitoimi ja kaikki, ihmisten tasa-arvoinen kohtelu ei ole enää edes Pohjoismaista tasoa, vaan yhtä kuraa kuin jossain Itä-Euroopan maissa. Että sellaista paasausta. Mun maailmantuska on ehkä ylimitoitettu, mutten osaa olla tuollaisia asioita ajattelemattakaan. Imen itseeni kaiken kurjuuden uutisista, imen ne itseeni kuin sieni. En ikinä lue mitään jonninjoutavaa rokaa, ei mua kiinnosta Matti Nykänen, Mika Häkkisen pussailut, Tuksut tai muut tissikilpailut. Tai muu vastaava. En mä edes tiedä, onneksi, sen tarkemmin. Suurin osa ihmisistä taitaa olla kiinnostunut juuri niistä. Niiden juttujen on kai tarkoitus hämätä ihmisten huomio pois oikeista asioista. Mulla on painavat mielipiteet ja kerron ne aika kärkkäästi. Höykytän niillä läheiseni ja saan itseni raivon valtaan.

Varmaan helppo arvata miten taas yöllä höykytin J.n sohvalle ja tainnutin itseni uneen Oxepamilla ja  Tenoxilla. Ennen sitä murehdin taas vähän itseäni, mun hiukset on ohuet ja sähköiset, vatsa iso ja ällöttävä. Sitten nukahdin. Nukuin aika hyvin, en herännyt ennen kuin olin nukkunut kahdeksan tuntia. Nyt lähden kirjastoon. Väsyneillä silmillä. Meikkasin vähän enemmän ja laitoin rullat hiuksiin, jos pysyisivät vähän kuohkeampina, ovat niin sähköiset ja lentelevät. Illalla on hammaslääkäri.

Ps. Kävin vähän ostoksilla ja rahaa meni ihan mukavasti (100e), vaikkei sitä juuri ole eikä seuraavasta "tilipäivästä" ole tietoakaan (nykyinen kuntoututuki ehtii taas loppua kun lääkärini on niin laiska kirjoittamaan niitä lausuntoja. Viime kerrallakin tuli yli kuukauden katkos rahantuloon) Mitäs noista, pärjäähän sitä ilmankin suuren suurta eläkettä..

Vähän kuvia tämänpäiväisestä saaliistani. (vaikka ajattelin etten tänne kuvia laittaisi, mutta laitanpa kuitenkin. Jos joku hullu alkaa mun perässä juoksemaan mahdollisesti minut kuvista tunnistaessaan, niin siitä vaan. En kulje ikinä pimeään aikaan yksin ulkona). Saaliina siis; paita ja sukkikset Lindexiltä, hiusjuttuja, shampoota, hoitoaineita, muotoilutuotteita, vitamiineja apteekista. Kengät ja farkut ovat sentään vanhat. Ja hiukset entiset, ennen oli paljon enemmän : / Niin ja kirjastossakin kävin ja pari kirjaa lainasin, useamman palautin.