Luin menneellä viikolla Maria Vaaran Likaiset legendat-kirjan (v.1974). Kirjassaan kirjailija kertoo skitsofrenisen mielen värittämästä maailmastaan. Aluksi kirja tuntui tosi ahdistavalta, kerronta siinä oli niin sekavaa, etten päässyt tarinaan kiinni. Kappale saattoi alkaa ihan selkeästi ja ymmärrettävästi, mutta vähitellen muuttui monimutkaiseksi ja vaikeaksi ymmärtää. Halusin kuitenkin lukea kirjan loppuun, jokin siinä veti vaikka kautta kirjan lukeminen tuntui ahdistavalta. Loppua kohti tekstin symbolisuus alkoi avautumaan paremmin ja tarinasta aukesi ihan ymmärrettävä sanoma.
Erittäin taitavasti ja taiteellisesti, upeasti kirjoitettu kirja.Lopun Claes Anderssonin jälkisanat laitan tähän. Uskomattoman hyvin kirjoitettu. Halusin säästää tekstin itselleni ja jaan sen nyt tännekin. On hyvää kuvausta mielensairautta sairastavan ihmisen maailmasta (vaikken itse ymmärtääkseni skitsofreniaa sairastakaan) Joskus sanotiin, ettei kaksisuuntaista ja skitsofreniaa tulisi edes sairauksina erottaa, ovat niin samankaltaisia oireiltaan. Tässäkin painottuu terapian tärkeys ja se, kuinka harva sitä lopulta saa, vaikka se olisi ehdottoman tärkeää niin monelle. Paljon ei ole siis sitten 70-luvun tapahtunut psyykkisten sairauksien hoidon puitteissa. Jos minkä tahansa muun sairauden hoitoon panostettaisiin yhtä vähän, olisi maailma varmasti ihan toisenlainen paikka. Terveitä olisi harvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti