koti

Vähän kotikuvia tällä kertaa (ja eilisistä vaatteistakin piti..), hämärissä. Katselin eilen toisen blogini kevätkuvia ja tuntuu oudolta, että nyt kuvat ovat niin kovin hämäriä ja rakeisia. Olisi ihan kiva osata käyttää tuota kameraa kunnolla, mutten ole malttanut perehtyä asetuksiin, vaan kuvailen ihan auto-asetuksilla ja hukkaan kameran hyvät ominaisuudet, kun en osaa niitä käyttää. Olen niin epätekninen kuin vaan voi ihminen olla, enkä vaan tajua niitä kaikkia aukko-asetuksia, ja mitä niitä on. Puuh. Mutta saahan tuolla Nikonilla parempia kuvia kuin ihan peruspokkarilla. Parempiakin voisi saada, mutta nämä nyt tällaisia blondin kuvatuksia. Ja salamaa en suostu käyttämään, mieluummin vaikka niitä pimeitä tunnelmakuvia sitten ;)

Eilen oli käynti siellä parisuhdeterapeutilla. Viimekerrasta, ekasta käynnistä, jäi myöhemmin vähän sellainen paha maku suuhun ja ajattelin, etten halua enää edes mennä sinne, etten halua tollaista, en en. Mentiin nyt kuitenkin vielä  tämän kerran ja ihan hyvä olikin, että mentiin. Oli oikein hyvä puolitoistatuntinen, päästiin jo asiaakin puhumaan ja terapeutin tyyli tuntuikin nyt ihan hyvältä ja viisaalta. Joitain oivalluksia taas tuli. Ihan hieno juttu, että ollaan saatu tuollainen mahdollisuus, mahdollisuus saada apua meidän kipu- ja kriisipisteisiin. Asiat tuntuvat selkeytyvän heti kun niistä puhu jollekin ulkopuoliselle, sellaiselle jonka tietää olevan puolueeton ja meidän molempien, yhteisellä, asialla. Sanoi alussa, että emme vaikuta yhtään siltä, että riitelisimme ja tappelisimme kauheasti, että meidän välit näyttää hyviltä, lämpimiltä ja humoristisilta :) Niinhän se ulkopuoli onkin. Loppua kohti saatiin jo pientä eripuraa esille J.n kanssa, terapeutille näytettäväksi ja tuli itselle ekan kerran tunne, että on tosiaan ihan syytä että tuolla käydään terapiassa. Viikon päästä on jo seuraava aika. Ihan hyvä että tuo on noinkin intensiivistä hoitoa, eikä mitään kerran puolessa vuodessa-tyyliin. Ihan hyvät pisteet nyt tuosta hoidosta. Illalla käynnin jälkeen tuli taas huonompi olo, väsytti kamalasti ja iltaa kohti mun olo muttui tosi kivuliaaksi ja tuskaiseksi. Ja olin aika hermostunut, suu suolsi taas tekstiä niin paljon.

Saattiin kuitenkin juteltua J.n kanssa paljon ja luettiin molemmat. Ihana oli pitää telkkari kiinni koko illan ja luettiin vaan. Luin kerralla se Heliokatastrofi kirjan, oli aika lyhyt vähän yli satasivuinen, mutta sisältöä oli kuin pidemmässäkin kirjassa. Hyvä kirja. J alkoi nyt lukemaan sitä.

Nyt ollaan lähdössä Tekniikan-museoon, siellä on joku 70- ja 80-lukujen pelinäyttely, tietokonepelejä ja sellaisia :) Mennään koko perheen voimin, aluksi ajattelin ettei mua noi kiinnosta, muttei nyt huvita möllöttää vaan kotona, täällä saan olla ihan tarpeeksi muutenkin. Terapeuttikin muuten sanoi, että ei ihme että haluaisin käydä enemmän ulkona kun olen niin sievä:D Joku suomalainen sentään osaa olla kohtelias ja sanoa ystävällisiä sanoja. Sellaiset ovat harvassa.Vaikka sitten ihan viran puolesta, mutta silti. Eipä tuollaista olisi viran puolesta(kaan, tai varsinkaan, pakko sanoa) Vain haluasta olla ystävällinen.

:)