Juhlahumua

Jotain synttäritunnelmia kuvina tässä nyt.
En ole monen päivään ehtinyt kirjoittaa, enkä jaksa kyllä nytkään mennä niin syvälle, kuin mennä voisi ja syytä voisi olla. Myöhemmin voisin kirjoittaa enemmän, kamalan paljon olisi asiaa ja tapahtunut on. Mutta laitan nyt vaan synttäritunnelmakuvia.

Synttäreitä juhlittiin siis varsinaisen keskiviikkoisen syntymäpäiväni lisäksi myös menneenä lauantaina ja sunnuntaina. Keskiviikkona käytiin ihan oman perheen kesken syömässä ja vähän ostoksilla, kävin ostamassa ne kengät, mitä olin jo suunnitellutkin jonkin aikaa. Sellaiset nilkkurit, maiharityyppiset, mitkä ne nyt on. Kuvaa en viitsi enää ottaa niistä, ovat sen verran rapaiset jo ;) Ja syömässä käytiin, pitsalla.
Lauantaina sisko perheineen tuli istumaan iltaa. Perjantaina leivottiin (vaikken mä ikinä leivo, nyt innostuin) kasvis-fetapiirakkaa ja mokkapaloja. Ja muuta herkkua raahattiin kaupasta kassikaupalla. Ja viiniä ja olutta. Tulipa juotua ja syötyä. Kiva ilta oli, omat skitsoilut vaan eivät ihan piilossa pysyneet, omasta mielestä. Tunnen aina kamalaa huonommuutta ja juteltiinkin ihan "oikeistakin" asioista. Oli ihan onnistunut ilta, pari lasia liikaa tuli vaan viiniä maisteltua ja seuraava päivä oli ihan hirveä.. En osannut nukkua kuin ihan muutaman tunnin ja senkin mitä nukuin, näin painajaisia kaikenmaailman asioista. Juominen ei ole kyllä ollenkaan mun juttu, mutta välillä sitä tulee muutama lasi viiniä maisteltua.

Sunnuntaina oli vähän heikohko olo järjestellä seuraavaa synttärivieraiden kestitsemistä. Äitini, miehensä, tyttöni poikaystävänsä kanssa ja yllätysviraana jopa ex-mieheni. Olivat tavanneet sunnuntaiseen tapaan ja käyneet aikaisemmin yhdessä syömässä ja kun toi poikaa kotiin, piipahti tässä kahvilla. Kysyi tietysti, että sopiiko, eikä mulla nyt ollut sitä mitään vastaan (eikä J.llä). Siinä istuivat nykyinen ja entinen vierekkäin sulassa sovussa (tietty). Oli ihan kiva ilta. Jännitän aina äitini näkemistä, ollaan ehkä liian samanlaisia, tai mitä lie, mutta hermostun joka kerta, ainakin vähän. On kova puhumaan itsestään, eikä koskaan jaksa kuunnella muita, mutta nyt oli vähän tavallista paremmalla, ja rauhallisemmalla, tuulella. Ihan avointa ja kivaa oli, tunnelmallista ja juttelua hyvässä hengessä (muutakin on joskus ollut..). Ihan hyvä mieli jäi.

Mutta näin sitä on taas vanhennuttu. Voisi siitäkin taas avautua vaikka millä mitallla, aika paljon on kulkenut ajatuksia mielen läpi, niin itsekseen kuin muillekin. Hoitajalla käyntikin oli tässä välissä ja olen stressannut aina monia asioita, mutten tähän niitä halua kirjoittaa (ehkä sitten erikseen, jos jaksan niin paljon kirjoitaa, viikonlopun viinit painavat vielä oloa tänäänkin :).
Muutaman kuvan laitan, itse olen ainakin ihan säikähtäneen ja omituisen näköinen kuvissa, mutta menköön.

(Ps. Eikä blogi enää ole salainen..)