Hyvillä mielin

Muutama sananen tästä päivästä.
Nyt ei ole onneksi mitään valittamisen aihetta. En tiedä, oliko niin eilenkään, mutta tänään on ollut hyvä päivä. Ihan hykerryttävän hyvä, ilman mitään sen kummempaa syytä, ja ilman mitään sen suurempaa analysointia, yhtään mistään. Elämää vaan. En nimeä, enkä tulkitse.

Kirjoitan nyt illalla pari riviä, on sitten kiva joskus kun haluan palata näihin vanhoihin kirjoituksiini, sitten joskus, huomata, miten hyvältäkin voi välillä tuntua. Ihan tämä tavallinen elämä. Kaikkea voi ajatella kuitenkin monella tavalla, niin huonossa kuin hyvässäkin. Vaikka asiat pysyvät suurimmaksi osaksi samoina aina päivästä toiseen, ne onneksi näkee aina vähän eritavalla. Tänään hyvällä tavalla.

Aamulla herätessäni olin jo aika tyytyväinen, nukuin tosi hyvin. Nukahdin ehkä yhden aikaan yöllä, kirja kädessä, valot olivat jääneet päälle. En koskaan nukahda niin nopeasti kuin mitä nyt olin nukahtanut. Nyt nukahdin. Viiden aikaan heräsin sammuttamaan valot ja laittamaan kirjan pois, ja sain heti uudestaan unta. Nyt ei tarvinnut herätä onneksi rakennustyömaan jumpsutukseen. Välipäivä, tai vapaa. Mikä lie. Tai onkohan Aurinkolahden kanavan asukkaat valittaneet. Ovat ostaneet törkeän hintaisen asunnon (ei me), ja heti helisee lasit. Tätä tämä uudella asuinalueella asuminen on. Jokaikinen maapläntti hyödynnetään, meidän koti on rakennettu pinta-alaa säästäen, ylöspäin. Mutta tuon jälkeen alkaa olla maa aika hyvin täytettynä.

Ihan hyvä aamu, heräsin siinä kymmenen aikaan, hiljaisuuteen. Ihanaa, sitä osaa tosian arvostaa, kun usein kuuluu kaikenlaista mölyä, lähinnä rakennustyömailta. Aamusta asti olin aika tarmokas, hääräilin täällä aamuhommia, olin vähän koneella, söin kiltisti aamupuuroni. Ehkä aavistuksen kauemmin voisin istua yhdessä paikkassa kerrallaan, mutta tuleepa asiat tehtyä. Ja olen aina ollut sellainen tekijä ja menijä. En osaa vaan laiskotella, kaikkein vaikeinta on olla tekemättä mitään.

Juteltiin päivällä J.n kanssa taas puolisen tuntia videopuhelua. Täällä oli aikainen iltapäivä, siellä vielä aamuyö (siellä on kello kahdeksan tuntia vähemmän kuin täällä). Oli nukahtanut eilen päivällä kesken kaiken (meidän illalla) ja nukkui ohi varaamansa ilta-aktiviteetin, Metallica-elokuvan katsomisen. Oli käynyt ostamassa leffaliput paikalliseen elokuvateatteriin, mutta käyttämättä jäi. Tulee aina ikävä kun nähdään, tuntuu oudolta että on niin kaukana. Onneksi on tällainen "näköpuhelin" keksitty :) Erossa oleminen on tehnyt hyvää, oikein todellakin. En ole valitttanut yhtään. Ihan hyvin olen viihtynyt näinkin. On tosi erilaista. Vaihtelua elämään. Osaa taas arvostaa sitten toista taas ihan eritavalla. Vaikka arvostan muutenkin, enkä nyt ole mitenkään pulassa yksinkään, mutta silti. Ikävä on, sopivalla tavalla. <3

Mitäs muuta. Päivällä kuotoilin taas vaatteineni, meikkeineni ja hiusteni kanssa. Ja leikin kameran kanssa. En älyä, mitä järkeä on laittautua uimaan menoa varten, mutta niin nyt tein. Eikä ole ensimmäinen kerta. Mä vaan tykkään valita vaatteita ja laittaa naamaan vähän väriä ja hiukset ojennukseen ja auki. Se on kivaa, tulee jotenkin raikkaampi olo itselle kun on vähän tehnyt jotain. En mene ikinä likaisissa vaatteissa enkä meikittäkään, yhtään minnekään. En ole ikinä ollut niin masentunut, etten jaksaisi nähdä vähän vaivaa ja koittan olla mahdollisimman siistin, tai miltä nyt milloinkin haluan näyttää, näköinen. Mulla on monia tyylejä, on ollut ja on edelleen. On mekkopäivää, mustapäivää, värikkäämpää, vaaleampaa, konservatiivisempaa, beigeä, raitaa. Ja niin edelleen. Tänään ehdin muuten just saada itseni valmiiksi kun J soitti videopuhelun. Sopivaan aikaan. Sattumalta. Olen kai vanhanaikainen kun välitän miltä näytän toisen silmissä. Vaikka ollaan oltu yli kolmetoista vuotta yhdessä :)

Iltapäivällä mentiin pojan kanssa uimaan, ajeltiin pyörillä vaikka aika kylmä oli, mutta ton lyhyen matkan pääsi mukavan nopeasti niin. En edes musta milloin oltaisiin oltu kahdestaan uimassa. Ajattelin että tyttönikin tulisi, niin oli aikaisemmin puhe, mutta siirrettiin torstaille kun ei jaksnut nyt töiden jälkeen tulla, herää jo viideltä, että ehtii puoli seitsemäksi kaupungin toiselle puolelle, henkilöstöravintolaan töihin. Mä en jaksaisi sellaisen jälkeen ikinä yhtään mihinkään. H jaksaa. Hatun nosto! Mutta eipä haittaa vaikka tuleekin kaksi uimakertaa tälle viikolle. E sanoi tulevansa mukaan ehkä silläkin kertaa. Uitiin se perinteinen kilometri. Välillä käytiin saunassa ja taas jatkettiin. Hyvin jaksettiin ja kivan rento olo saatiin. Kamala nälkä oli kun tultiin kotiin, onneksi eilistä lasagnea oli jäljellä, niin ei tarvinnut ruveta kokkaamaan sen kummemmin.

Että eipä sen kummempaa tänään. Kello tulee kohta puoli kahdeksan illalla ja ajattelin tästä vääntäytyä yläkertaan ja sohvan nurkkaan, katsomaan telkkarista jotain ei niin fiksua.
Hyvillä mielin.


Ps. Unohdin kertoa kaksi juttua;
Ensimmäinen; näin viime yönä unta että vietin aikaa Andy McCoy.n kanssa ja olin kovin pahoillani kun yhteinen aika loppui.
Toinen; huomasin yhdessä ryhmässä Facebookissa kyselyä, jossa pari lähihoitajaopiskelijaa haluavat tehdä opinnäytetyön mieliakaksisuuntaisesta mieialahäiriöstä ja laitoin viestiä. Lupasin auttaa, omalla tarinallani. Ja siitähän mä tykkään kirjoittaa nähtävästi. Sain sähköpostiini opiskelijoilta pitkän liudan kysymyksiä, joihin pitää muistaa heti huomenna kirjoittaa vastaus.