Ongelmia sähköissä

Nyt on pakko valittaa tänne vaikka on ystävänpäivä ja kaikkea. Kävin toissapäivänä lääkärissä, oli ihan hyvä käynti, paljon keskustelua, ei määräämistä eikä lääkkeistä nipottamista, eikä edes uusia titrailuja mihinkään suuntaan. Ensin siis hyvät uutiset.

Huonot uutiset on se, että terve keho terveessä mielessä pitää paikkaansa. Ja kun kerran huonosta uutisesta on kyse, tarkoittaa se sitä, ettei sairaassa mielessä voi olla terve kehokaan. En tiennyt, luulin että siihen voi itse vaikuttaa ja valinnoillaan tehdä eroa ja parannusta terveyteen. Ajattelin että se on ihan yksi yhteen. Mutta ei ole. Ei voi. Ei vaikka kuinka aerobiccaisi, pumppailisi, spinnaisi, kävelisi, hengittelisi ja (yrittäisi) rentoutuisi.

Vaikka kuinka söisi kasvisruokaa ja pelkästään hyviä rasvoja, kunnollista kalaa, ei alkoa, ei tupakkaa, ei makkaraa (eikä muutakaan hormooneilla täytettyä huonoa lihaa), eikä edes sokereita (ei edes niitä hiilarisokereita, valkoisia jauhoja, perunan mössöä ja muuta sellaista), eikä lisättyä sokeria (en edes muista koska olisin sitä mihinkään lisännyt). Vähän karkkia tai muita epäterveellisiä juttuja (pizza, sipsit..) syön yhtenä päivänä viikossa, vähän. Leivonnaisia enkä karkkeja syö. Paino on normaalipainon alarajoilla. Rasvaprosentti pieni, lihasprosentti hyvä.

Veriarvot, verenpaine, kaikki, on ihan sekaisin. Mikään ei ole hyvä, kaikki keikkuu raja-arvoilla tai niiden huonommalla puolella. Löytyy anemia, kilpirauhasen vajaatoiminta, verenpaine keikkuu, verensokerit on huippukorkeat.. Suolat ja nesteet on myös vähän sinne päin. Olen siis sairas nyt. Ihan fyysisesti. Juoksen nyt yhtenään verikokeissa. Lääkitys jota syön kaksisuuntaisen hoitoon, on kriittinen, jo kaksi kertaa isompi lääkeainepitoisuus olisi välittömästi hengenvaaralinen (tuhoaisi ensimmäisenä munuaiset), ja tämä on siis normaali ja ideaali tilanne. Annoksen olisi syytä olla hiukan suurempi. Ehkä. Se on niin tarkka, että sen takia juoksen labrassa. Varsinkin nyt kevään korvilla kun sairauden keikkuminen silloin yleensä voimistuu. Ja kun lääke reagoi heti muutoksiin kaikessa, ravinnossa, juodun veden määrässä, hikoilussa, pissalla käymisessä. Mä olen kuin jokin tieteellinen tutkimuslaitos. Enkä voi muuta.

Joko olen sairas tarpeeksi?

En, millekään näistä ei voi tehdä yhtään mitään! Paitsi lisäämällä psyykenläkitystä ja siihen en luonnollisestkaan ole kovin halukas, kun fyysinen, tai psykofyysinen terveys on mitä sattuu. Näemmä.
Ongelma on siinä, että keikkuva mieliala kaksisuuntaisessa (mihin ei voi vaikutttaa millään tavalla, ei vaikka kuinka pomppisin jumpassa ja söisin juuria) vetää fysiikankin aivan pihalle. Tätä en ennen tiennyt. Nyt tiedän, ja se on huono uutinen. Ei siis se että tiedän, mutta se mitä tiedän. Keho parka ei pysy perässä, välillä mennään matalalentoa, viretila on alhaalla (se ei välttämättä ole sama asia kuin masennus), eikä sisäpuolikaan toimi reippaasti tai riittävästi. Kun taas olen vireystilaltani aktiivinen (lue: perseeseen ammuttu karhu. Sopii kumpaankin tilanteeseen), antaa mieli signaaleja aivoillle, että nyt toimi nopeasti. Ja keho kuhisee. Kaikki arvot, verenpaineet, joka pieni liikahdus ja hermojen värähdys sekoilee.

Tajusin viimein, että kaksissuuntainen mielialahäiriö ON fyysinen, neurologinen sairaus. On se. Sekin. Joskushan on esitetty teoria, että psyykkiset sairaudet on vain oire jostain fyyisestä viasta. Esimerkiksi tulehduksesta aivoissa, joka on voinut olla siellä aina. Totta kai psyykkinenkin, mutta se kumpi oli ensin, on mahdotonta tietää. Toisilla sairauden kuva menee kuulemma niin, että vaiheet (masennus / mania) tulee ja menee kuin napista painamalla. Mulla se on kuulemma sellainen, että molemmat ovat aktiivisina jatkuvasti, joten fysiikkakin on jatkuvassa limbossa. Ja siitä mistä se taas johtuu, en jaksa tähän kirjoittaa. Olen siitä kirjoitttanut paljon aikaisemminkin.

Olen miettinyt että miten joku sellainen, joka elää epäterveellisesti, pysyy edes hengissä? Ainakaan tällä sairaudella ja lääkityksellä? Kaikkilla on omat juttuns, tiedän sen. Mietinpä vaan. Ja hyvä tietysti niin, niille ja näille.

Aion silti edelleen jatkaa aktiivista liikunnan harrastamista, viimeviikolla liikunta tunteja tuli kuusi ja tällä viikolla tulee ehkä viisi. Aion edelleen syödä terveellisesti ja välttää myrkkyjä (muita kuin lääkärin määräämiä). Tiedän että liiallinenkin liikunta ja kaikki tämä aiheuttaa stressihormoonin liikatuotantoa, ja se on taas oma juttunsa. Sekoittaa taas sekin sitä sun tätä.

 

food

Nyt tulee paasausta ravinnosta. 

Vuoden vaihtuessa ajattelin etten varmasti lupaa mitään uudistukisa tai paremman elämän aloittamista uuden vuoden kunniaksi. Laihdutettavaakaan ei joulusyömisistä tullut, joten minkäänlaista kuurisuunnitelmaa ei ollut. Eikä ole siis edelleenkään. Huomasin vuoden alussa etten syö oiekastaan mitään kunnollista, kaikki mitä söin oli oikeastaan leipää, juustoa ja jotain valmiita kasvispihvejä/falafelejä tai vastaavaa. Aikalailla puoilivalmista ruokaa. Perheelle laitan ruoan joka päivä, mutta oma syöminen oli vähän sivuseikka. Ja illalla sitten piti hakea sipsiä tai jätelöä, keksejä kaupasta. Ja aamulla ensimmäinen ajatus silmät aukaistuani oli että haluan jotain makeaa, onko suklaata..

Kasvisyöjä olen ollut jo viitisentoista vuotta, kalaa syön yhä, mutta aika harvoin, kerran viikossa ehkä. Välillä olisi tehnyt mieli jättää kalakin pois ruokavaliosta, mutta runsaan likkumisen ja kuntosalilla käymisen takia en uskaltanut tai halunnut jättää kaikkea eläinperäistäproteiininlähdettä pois. Toki pelkällä kasvisruokavaliollakin samat proteiinimäärät olisi mahdollista tavoittaa, mutten osaa enkä jaksa lähetä tarkempaa tutkimusta tekemään. En halua kuitenkaan käyttää koko aikaa ja elämää erilaisten ravintotaulukoiden laskemiseen ja etsimiseen. Kananmunia syön silloin kun liikun enemmän. Jos liikun, liikun todella paljon ja kovaa, enkä halua että energia lähtee lihaksista tietenkään, joten leipävälipalat korvaan joko munakkaalla tai Bulgarianjugrtti+ananas+banaani-mössöllä. Ja ruoaksi teen oikeaa ruokaa, kasviksista etupäässä, tofua ja fetaa käytän. Joka ruoalle ei mielestäni tarvitse proteiinilähdettä, kun välipalat ovat rahkaa/raejuustoa/luonnonjugurttia. Pastaa, perunaa tai riisiäkään en juuri käytä. Syön mieluummin pari ruisleipää päivässä. Ja kaurapuuroa aamuisin.

Painoa on lähtenyt tämän uuden syömsien myötä pois ne kaksi ja puoli kiloa. Höttöä olisi poispäästettäväksikin vileä, mutten pidä mitään laihdutuskuuria, vedä syömisiä ihan minimiin ja sitten taas lysähdä sipsipussin ja suklaalevyn alle. Herkuista tai löysästä ympärillä ei ole kuitenkaan mitään iloa, hyötyä, eikä ne ainakaan jaksamista paranna. En ole ikinä kuulunut lohtusyöjien joukkoon, en masentuneimmillani todellakaan syö, silloin ei masitu mikään. Ja kun olen energinen, tuppaa syöminen unhotumaan usein melkein koko päiväksikin. Nyt säännöllisemmän syömisrytmin kanssa olen jaksanut paljon paremmin. En voi sanoa että masentaisi, eikä muutenkaan ole olossa valitamista. Liikun joka päivä tunnin kaksi, ja jaksan hyvin. Tänään aloin miettimään, etten ole tainnut olla vielä koskaan näin innostunut liikkumisesta, enkä ole ehkä ollut fyysisesti näin hyvässä kunnossa. Vaikka kymmenisen vuotta olen liikuntaa kuntokeskuksella(kin) harrastanut. Ei mikään uusi innostus siis.

Suunnilleen näin. Mitään totaalikieltoa epäterveellisemmistäkään ruoista en ole itsellei asettanut, kerran viikossa syön mitä mieleen juolahtaa, oli s sitten terveelsitä tai ei. Yleensä herkut tarkoittavat mulle jotain ylisuolaista ja rasvaista, kuten sipsit ja / tai pizza :) Makesta en niin välitä enkä esimerkiski suklaata syödessäni hyvin kaipaa, tai oikein muistakaan.  Viikonloppuna leivottiin runebergin torttuja, ja tänään J ilmeisesti haluaa pyöräyttää uuden satsin. Kun ruokailu on suurimmalta osalta hanskassa, ei pulla tai pizza maata merelle heitä (jollei ne kuulu jokapäiväiseen ruokailuun:).

 Alla otteita ja linkkejä eräästä kirjasta joka käsittelee terveellistä ruokavaliota ja happo- emästasapainoja elimistössä ja miten niihin voi vaikuttaa ravinnolla ja liikkumisella. Ovat ennestäänkin tuttuja juttuja mulle, mutta muistuivat taas mieleen ja ajattelin tänne niitä laittaa, ihan omankn mielen virkistykseksi.

"Nyt loppui kalorien, rasvapitoisuuksien ja erilaisten diettitrendien seuraaminen. Luulitko, että terveys löytyy lääkekaapista ja kauneus kalliista voiteista? Alkaalisella ruokavaliolla on suuri rooli hoikan kehon, hehkuvan ihon, hyvän terveydentilan ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Se tarkoittaa, että 80% ruokavaliosta tulisi olla emäksistä ruokaa, kuten kasviksia. Ruoan kuuluisi tuoda elimistöömme energiaa ja terveyttä, mutta ikävä kyllä länsimaalainen ruokavalio kuluttaa enemmän energiaa kun tuo sitä käyttöömme. Huono ruoanlaatu, sekä erilaiset trendidietit saavat aikaan elimistössämme erilaisia sairauksia, kuten ylipainoa, uupumusta, allergioita ja masentuneisuutta. Lisäksi ruoansulatus heikkenee. Kirjassa olevat ruokaohjeet ja arjen vinkit auttavat palauttamaan kehon normaalin tasapainon, tuoden energiaa, tarmokkuutta, elinvoimaa, hehkuvan ihon ja palauttaen kehon normaalin aineenvaihdunnan".

Kirja 

Lista happamista ja emäksisistä ruoka-aineista happo/emäs-tasapaino 

"Jotta elimistö voisi toimia parhaalla mahdollisella tavalla, on sen happo-emästasapainon oltava kunnossa. Tämä on edellytys hyvin toimivalle aineenvaihdunnalle, ruoansulatukselle, entsyymitoiminnoille ja yleiselle hyvinvoinnille. Tätä tasapainoa voivat horjuttaa länsimaiset ruokailutottumuksemme, sillä ravintomme sisältää enemmän elimistöön happoa tuottavia ruoka-aineita kuin emästä tuottavia ruoka-aineita".

• kalpea iho ja lohkeilevat kynnet
• elottomat hiukset
• väsymys ja innottomuus
• toistuvat lihaskrampit ja suonenveto
• stressi ja keskittymisvaikeudet
• luusto- ja nivelongelmat

 

 

Urheiluhullu

 .. Musta on kai tullu

Älyttömän nopeasti on aika mennyt, en ollenkaan musitanut, että olin keskiviikkona viimeksi kirjoittanut tänne. Olen ollut muiden asioiden kanssa mukamas niin kiireinen, etten oleehtinyt kirjoittaa enkä vastata kommentteihin. Ehkä tällä viikolla maltan olla aktiivisempi bloginkin suhteen. Välillä en meinannut pysyä täältä pois ollenkaan, joten tasapainossa ollaan.

Ei tänne mitään erikoista kuulu, samaa vanhaa. Ihan hyvää kuitenkin enimmäkseen. En nyt muista mitään erikoista :) Perjantaina oltiin auttamassa siinä siskoni muutossa, muuttivat ihan vastavalmistuneeseen asumisoikeusrivitalokolmioon tähän lähelle. Ollaan kaikki asetuttu tänne Vuosaareen, eri puolilla täällä on tullut asuttua, mutta kaupunginosa on pysynyt samana viimeiset kymmenen vuotta. Alkuperin ollaan kaupunkilaisia, keskustasta päin enemmän, mutten osaisi täältä ehkä enää lähteä. Vaikka toisaalta joku sopiva kaupunkikoti voisi olla kiva sitten kun asutaan me vanhukset vaan keskenämme. Joku vanha, satavuotias talokaunokainen voisi olla ihana, paksut ikkunalaudat, korkea huonekorkeus.. Mutta perjantaina siis siskon muutossa auttamista. Hieno asunto niillle nyt tuli, aika paljon samanlainen kuin meillä (heh:) rivarikolmio kahdessa kerroksessa (no, meillä kolmessa..), mutta asumisesta näissä uusissa kodeissa saa maksaa itsensä kipeäksi. Muttei nyt siitä sen enempää.

Oltiin auttamassa vanhan kodin siivoamisessa. Haikealta tuntui jotenkin. Mekin ollaan asuttu tuossa asunnossa ja nyt J.n veli muutti siihen. J.n äidin asunto, mitä on nyt perhepiirissä kierrätetty jo kymmenen vuotta. Kaappeja ja nurkkia imuroidessa tuli mieleen omat ajat siellä, E oli varmaan piirtänyt tuon tussinvedon tuonne ja tuonne :) Oli kolme vuotias kun muutettiin siihen, eli kaksitoista vuotta sitten. Mutta kiva oli olla auttamassa ja nähdä siskoa pitkästä aikaa. Sillä oli jo vauvamahaa nähtävissä vähän, on raskausviikolla 17 nyt. <3

Viikonloppu oli ihan kiva. Lauantaina oltiin vaan, käytiin sporttidivarissa, J olisi vaihtanut liian pienet sisäpelikengät isompiin, muttei sopivia löytynyt. Loppupäivä oltiin vaan kotona ja tehtiin ruokaa. Kokeiltiin uusia reseptejä. Tein perunaröstejä (perunan lisäksi aurinkokuivattuja tomaatteja, kuivattua sipulirouhetta, persiljaa), kasvispihveinä niitä pidin, salattia niiden kanssa ja hyvää oli. J leipoi runebergin torttuja (joista on ihan kuvakin). Olen nyt laihduttaessa katsellut uusia ruokalajeja ja innostunut kokeilemaan uusia juttuja. Kyllästyttää ainaiset saman ruoat, mitä ne nyt edes ovat olleet, jotain valmiita kasvispihvien lätysköjä. Laihduttaminen kuulostaa ehkä oudolta, tai en varsinaisesti laihduta, olen järkeistänyt syömisiä, syön vähän vähemmän ja terveellsiemmin ja reilun liikunnan harrastamisen kanssa olen nyt ehkä vajaassa kolmessa viikossa laihtunut reilut kaksi kiloa. Eikä haittaa. Tavoittelen vitosella alkavaa lukemaa vaa'assa vaikka voi olla että olisi liian vähän mun pituiselle (sataseiskytyks) ja kymmenen vuoden salillakäymishistorialla lihaksiakin on varmaan jonkun kilon verran. Siitä rajasta olen nyt kahden kilon päässä. Ihan tyytyväinen olen. Liiallisesta syömisestä on kuitenkn enemmän haittaa, kuin vähän vähäisemmästä.

Olen tosiaan liikkunut oikeastaan joka päivä jotain, yhden kävelylenkin pidän palauttavana liikuntana, muuten olen käynyt salilla ja jumpissa, Bodypumpista olen erityisen innostunut ja sillä tunnilla käyn pari kertaa viikossa. Tänäänkin olin. En halua jäädä vaan aamulla tai aamupäivällä tänne kotiin lorvehtimaan, mulla tulee tosi tunkkainen olo, ellen mene jonnekin. Ehkä tämä säännöllisesti jonnekin meneminen on ihan hyvä juttu. Tai siis on. Iltatunneilla en oikein uskalla käydä, liian myöhään tapahtuva liikunnana harrastaminen vie multa ihan takuu varmasti yöunet. Varsinkaan kun en osaa liikkua rauhallisesti :) Aamupäivisinkin tuolla Fressillä on ihan hyviä tunteja ja niissä käyn. Eilen käyttiin J.n ja E.n kanssa uimassa. Yleensä käyn sunnuntaisin H.n kanssa uimassa, muttei nyt jaksanut lähetä kun oli ollut juhlimassa kaverin synttäreitä. Ymmärrettävää. Mentiin sitten toisella kokoonpanolla ja kivaa oli näinkin.

Aika tällaista sporttista tämä elämä nyt. Tänään E.llä on urheilutalon kuntosalilla ohjausaika. Saa samalla kolmen kuukauden kortin salille. Jos olisi ottanut pelkän ohjauksen olisi se maksanut samanverran kuin tuo kolmen kuukauden kortti. Saa nähdä tuleeko sille käyttöä, E.n isä maksaa tuon (itselläni ei olisi laittaa tuosta noin vaan satasta..) ja ellei E.n tule käytyä salilla, voi kortin varmaan siirtää vaikka J.n nimiin.

Sellaista urheilijaelämää tänne. Kuuntelen tässä samalla Bodypumpin traclistiä ja fiilistelen. Joo, voisi olla jotain elämääkin, mutta ihan hyvä nyt näin.