Huonot uutiset on se, että terve keho terveessä mielessä pitää paikkaansa. Ja kun kerran huonosta uutisesta on kyse, tarkoittaa se sitä, ettei sairaassa mielessä voi olla terve kehokaan. En tiennyt, luulin että siihen voi itse vaikuttaa ja valinnoillaan tehdä eroa ja parannusta terveyteen. Ajattelin että se on ihan yksi yhteen. Mutta ei ole. Ei voi. Ei vaikka kuinka aerobiccaisi, pumppailisi, spinnaisi, kävelisi, hengittelisi ja (yrittäisi) rentoutuisi.
Vaikka kuinka söisi kasvisruokaa ja pelkästään hyviä rasvoja, kunnollista kalaa, ei alkoa, ei tupakkaa, ei makkaraa (eikä muutakaan hormooneilla täytettyä huonoa lihaa), eikä edes sokereita (ei edes niitä hiilarisokereita, valkoisia jauhoja, perunan mössöä ja muuta sellaista), eikä lisättyä sokeria (en edes muista koska olisin sitä mihinkään lisännyt). Vähän karkkia tai muita epäterveellisiä juttuja (pizza, sipsit..) syön yhtenä päivänä viikossa, vähän. Leivonnaisia enkä karkkeja syö. Paino on normaalipainon alarajoilla. Rasvaprosentti pieni, lihasprosentti hyvä.
Veriarvot, verenpaine, kaikki, on ihan sekaisin. Mikään ei ole hyvä, kaikki keikkuu raja-arvoilla tai niiden huonommalla puolella. Löytyy anemia, kilpirauhasen vajaatoiminta, verenpaine keikkuu, verensokerit on huippukorkeat.. Suolat ja nesteet on myös vähän sinne päin. Olen siis sairas nyt. Ihan fyysisesti. Juoksen nyt yhtenään verikokeissa. Lääkitys jota syön kaksisuuntaisen hoitoon, on kriittinen, jo kaksi kertaa isompi lääkeainepitoisuus olisi välittömästi hengenvaaralinen (tuhoaisi ensimmäisenä munuaiset), ja tämä on siis normaali ja ideaali tilanne. Annoksen olisi syytä olla hiukan suurempi. Ehkä. Se on niin tarkka, että sen takia juoksen labrassa. Varsinkin nyt kevään korvilla kun sairauden keikkuminen silloin yleensä voimistuu. Ja kun lääke reagoi heti muutoksiin kaikessa, ravinnossa, juodun veden määrässä, hikoilussa, pissalla käymisessä. Mä olen kuin jokin tieteellinen tutkimuslaitos. Enkä voi muuta.
Joko olen sairas tarpeeksi?
En, millekään näistä ei voi tehdä yhtään mitään! Paitsi lisäämällä psyykenläkitystä ja siihen en luonnollisestkaan ole kovin halukas, kun fyysinen, tai psykofyysinen terveys on mitä sattuu. Näemmä.
Ongelma on siinä, että keikkuva mieliala kaksisuuntaisessa (mihin ei voi vaikutttaa millään tavalla, ei vaikka kuinka pomppisin jumpassa ja söisin juuria) vetää fysiikankin aivan pihalle. Tätä en ennen tiennyt. Nyt tiedän, ja se on huono uutinen. Ei siis se että tiedän, mutta se mitä tiedän. Keho parka ei pysy perässä, välillä mennään matalalentoa, viretila on alhaalla (se ei välttämättä ole sama asia kuin masennus), eikä sisäpuolikaan toimi reippaasti tai riittävästi. Kun taas olen vireystilaltani aktiivinen (lue: perseeseen ammuttu karhu. Sopii kumpaankin tilanteeseen), antaa mieli signaaleja aivoillle, että nyt toimi nopeasti. Ja keho kuhisee. Kaikki arvot, verenpaineet, joka pieni liikahdus ja hermojen värähdys sekoilee.
Tajusin viimein, että kaksissuuntainen mielialahäiriö ON fyysinen, neurologinen sairaus. On se. Sekin. Joskushan on esitetty teoria, että psyykkiset sairaudet on vain oire jostain fyyisestä viasta. Esimerkiksi tulehduksesta aivoissa, joka on voinut olla siellä aina. Totta kai psyykkinenkin, mutta se kumpi oli ensin, on mahdotonta tietää. Toisilla sairauden kuva menee kuulemma niin, että vaiheet (masennus / mania) tulee ja menee kuin napista painamalla. Mulla se on kuulemma sellainen, että molemmat ovat aktiivisina jatkuvasti, joten fysiikkakin on jatkuvassa limbossa. Ja siitä mistä se taas johtuu, en jaksa tähän kirjoittaa. Olen siitä kirjoitttanut paljon aikaisemminkin.
Olen miettinyt että miten joku sellainen, joka elää epäterveellisesti, pysyy edes hengissä? Ainakaan tällä sairaudella ja lääkityksellä? Kaikkilla on omat juttuns, tiedän sen. Mietinpä vaan. Ja hyvä tietysti niin, niille ja näille.
Aion silti edelleen jatkaa aktiivista liikunnan harrastamista, viimeviikolla liikunta tunteja tuli kuusi ja tällä viikolla tulee ehkä viisi. Aion edelleen syödä terveellisesti ja välttää myrkkyjä (muita kuin lääkärin määräämiä). Tiedän että liiallinenkin liikunta ja kaikki tämä aiheuttaa stressihormoonin liikatuotantoa, ja se on taas oma juttunsa. Sekoittaa taas sekin sitä sun tätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti