Olen monessa suhteessa (tai no niissä työjutuissa) aika näköalaton, mutta omasta mielestäni olen vain realisti. Ainakin osittain. Ei kai näinä työttömyyden ja irtisanomisten aikana voi kukaan kauhean luottavaisin mielin ja optimisesti suhtautua tulevaisuuden näkymiinsä. Ellei työskentele hoitoalalla. Tosin olen puolella korvalla ollut kuulevinani, että kunta irtisanoo työntekijöitä terveydenhuollostakin (mua ei ole tietääkseni vielä irtisanottu -vakituinen työpaikka kaupungin listoilta siis löytyy hoitotyöhön, vaikka olen ollut sieltä jo kaksi ja puoli vuotta pois). Ettei kai kenelläkään ole paljon henkseleissä paukuttelemsita tämän suhteen. Siskoni irtisanottiin työstään eilen. Ehti olla työssä reilun vuoden (on kolmekymmentävuotias mediatekniikan insinööri), vakituisena kaksi kuukautta. Eilen oli tuotu irtisanomislappu käteen. Heippa! Uusia töitä ei ole näkyvillä eikä tarjolla. Ilmeiseti pitäisi olla mies, muutama yliopistokoulutus tai hoitaja, että töitä olisi. Eikä sekään taida olla enää varmaa. J.llä ei onneksi ole onneksi irtisanomisvaaraa, tällähetkellä. On kolmekymppinen dipolomi-insinööri mies.
Mutta kuitenkin. Tässä päivässä ei ole valittamista. Heräsin oikein hyvällä tuulella herättelemään E.tä kahdeksaksi kouluun. Poikakin heräsi hyvin, nousi samantien ylös ja ehti jopa syödä aamupalaa, mikä on aika harvinaista. Suu ja hampaat ovat edelleen niin kipeät, että joutuu ottamaan särkylääkkeitä kolmesti päivässä, kuusi pilleriä yhteensä. Lääkäri neuvoi, että jos muu ei auta, voi siitä olla apua että ottaa Buranaa ja Panadolia yhtä aikaa. Se auttaa. Nyt on neljäs päivä, toivottavasti kipu alkaisi helpottamaan pian. Itse sanoo kivun olevan samanlaista, mutta minusta vaikuttaa jo paremmalta, pystyy syömään ja puhumaan paremmin kuin muutama päivä sitten, eikä suu ole sisältä enää niin kipeä. Nukkuminen on vähän huonoa. Ensimmäisenä päivänä nukkumaan käydessä ahdistui raudoista, sanoi että tuntui kuin hampaat olisivat saaneet ahtaanpaikan kammon. Voin kuvitella : / Nyt on onneksi jo vähän tottunut. Ruoissa on ollut vähän soveltamista, keitto- ja paahtoleipälinjalla aika pitkälti.
E.n lähdettyä kouluun ja J.n töihin, mä tein pika-aamusiivon täällä ja aloin pakkaamaan itseäni salille lähtöä varten. Pakkasin päälleni ainakin liian paljon, en tajunnut, että ulkona on tänään niin lämmin (+9c). Toppatakissa pyöräillessä tuli aika lämmin, onneksi matka salille ei ole kovin pitkä. Perillä olin jo valmiiksi kuumissani ja hikinen. Olin silti ihan reipas, tein puolentoista tunnin treenin, puolituntia crosstrainerilla polkemista ja loput sitten salitreeniä. Olen muuten laihtunut nyt kaksi kiloa siitä missä olin pahimmillani, tässä pari viikkoa sitten, ehkä? Kilon alle sen ylimmäispainon minkä olen itselleni asettanut. Huomaan että voin heti paremmin kun syön vähemmän ja terveellisemmin. Herkkuja en ole syönyt kuin kerran tänä aikana, jäätelöä. Kerran viikossa saan syödä mitä vaan, ja tänään se tulee olemaan pitsaa. Näin paino putoaa ja pysyy siinä kuudenkympin kiepeillä. Haluaisin painaa jotain vitosella alkavaa, mutta olen sen verran pitkä (sataseiskyt) että tiedän että se olisi liian vähän. Ja lihaksethan painavat enemmän kuin läski.
Kotiin tultua olin edelleen reipas, syömisten suihkujen pyykinpesujen ja muiden normaalitoimien jälkeen innostuin kirjoittamaan kirjettä! Eilen sain yhdeltä kirjekaverilta huhuilu-kirjeen ja siitä innostuin taas kirjoittamaan. Kirjejonoa on kolmen kuukauden takaa ja sieltä päästä aloin jonoa purkamaan (mulla on noin kaksikymmentä kirjekaveria). Iltapäivällä kirjoitin yhden pitkän kirjeen. Olipa kivaa, ihana oli kirjoittaa käsin. Se tuntuu edelleen omammalta kuin koneella kirjoittaminen ja kirjoitan virheettömämmin niin. Tänään muuten katsoin jonkun Facebook-kaverin jakaman avoimen yliopiston luovan kirjoittamisen kurssin ilmoituksen. Tuli tunne että tonne mäkin haluan!! Joskus, en just nyt uskaltaisi mutta joskus vielä menen. Kurssi kestäisi vuoden, muutama tunti viikossa, lisäksi verkko-opiskelua. Jotain sellaista.
Kirjeen kirjoitettuani kävin hakemaasa postin ja yllätyin niin, että melkein kiljahdin. Laatikossa oli kolme kuorta, yksi tavallinen kirje, yksi vähän isompi ja yksi iso paketti. Synttärilahja kirjekaverilta, kirjevihko ja kirje <3 Päivän ilostukset piti totta kai kuvata ja tungen ne nyt tänne. Synttärit mulla on avsta viiden päivän kuluttua, mutta avasin lahjan. Hetken mietin että avaanko vai en, mutta päädyin avaamaan. Erittäin hyvä mieli tuli :)
Nyt mun pitää lähteä valmistautumaan pitsalle lähtöä varten (E.kin onneksi arvelee voivansa syödä sitä)
 |
| Oma tekele |
 |
| Kirjepino |
 |
| Lahjapaketti |
 |
| Lahja ja kortti <3 |
 |
| Kirjevihko |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti