kirjoittelen nyt vähän aikaa, kun en viitsi mennä lukemaan, on sellainen olo, että silmät painuisivat kiinni jos painan pääni tyynylle. Joten pysyn tässä pystyssä ja kirjoitan. Ei ole nyt muutakaan tekemistä. On edelleen vähän sellainen olo, että pitäisi tehdä jotain, vaikka olen tehnytkin ja aika paljon. Mutta mitäpä sitä muutakaan voi, tehdä tai olla tekemättä. Nyt on kaikki muu tehty, mitä on tehdä pitänyt.
Aamulla sain nukkua pitkään, nousin ylös vasta yhdentoista aikaan. Heräsin siinä seitsemän kahdeksan aikaan, kun nuo miehet lähtivät kouluun ja töihin. J ei herättänyt, mutta heräsin tietysti, kun pitivät ääntä täällä. Hyvin harvoin jään vaan nukkumaan kun muut heräävät ja lähtevät, siitä tulee jotenkin surkea olo, jotenkin sairas olo, laiska olo. Älllöttävä olo. Nyt kuitenkin nukuin, väsytti niin paljon. Harvoin väsyttää niin paljon, kuin tänään on väsyttänyt. Eilen olin vielä aika virkeä ja tosi hyvällä, pehmeällä tuulella. J ihmeteli, kun olin niin erilainen kuin mitä yleensä olen ja kysyikin, että oletko nyt sellainen kun oikeasti olet? En sitten tiedä, onko se hyvä vai huono asia. Hyvä silleen, että olisikin ihanaa, jos olen oikeasti sellainen, pehmeä, iloinen, hauska hyväntuulinen. Jos tuntuisi niin hyvältä ja onnelliselta. Rennolta, kivalta, hyvältä. Tavalliselta, selkeältä. Huono sen takia, että olenko yleensä kaikkea muuta, vihainen, ärtynyt, riitaisa, tyytymätön, ilkeä.. Onko se se vallitseva olotila ja ilmapiiri täällä kotona. Kamalaa jos niin on. Jos hyväntuulisuus on jotain ihmeellistä ja poikkeavaa käytöstä. En nyt valita, hyvä että tuntuu hyvältä ja iloiselta. Olin tosi onnellinen eilen illalla, meinasi ihan ilon kyyneleitä ja liikutusta olla ilmassa ja paljon. En yleesnä ole sellainen. Vetistelijä tai tunteellinen höpöttäjä. Kuulostaa oudolta, että olen, tai olin, eilenillalla sellainen. Meillä oli J.n kanssa harvinaisen mukavaa, J oli iloisempi ja puheliaampi, niin kuin minäkin. Sanoi jossain vaiheessa että olen sen elämän voima. Ihan tosissaan. Yllätyin, en olisi sellaista uskonut kuulevani. Olen ajatellut asian olevan ehdottomasti toisin päin.
Myöhemmin illalla pieni murheellisuuden murunen eksyi mieleen, muttei mitenkään vakavasti. Hiljenin ja vaisuunnuin. Yöllä en saanut unta, jäin lukemaan liian pitkäksi aikaa ja sitten väsymys meni ohi. Jonkin aikaa sain pyöriä sängyssä, ennen kuin uni lopulta tuli. Nukuin aika levottomasti ja pinnallisesti, enkä aamulla sitten jaksanut herätä. Väkisin sain silloin yhdentoista aikaan kiskoa itseni ylös sängystä. J oli ladannut mulle valmiiksi veden ja kahvin murut keittimeen ja kupin valmiiksi esille. Ihanan helppoa, huomaavaista ja söpöä J.ltä. Kahvin jälkeen elämä voitti, ja pääsin liikkeelle, en erityisen virkeänä tai pirteänä, mutta pääsin kuitenkin. Menin suihkuun, siivoilin, ja koitin päättää, mitä teen tänään; menenkö lenkille metsään (eilen kävin muuten sateella metsälenkillä, alunperin mun piti mennä vaan kauppaan, mutta päätin että haluan metsään. Satoi, muttei se haitannut, otin sateenvarjon mukaan ja sen kanssa pärjäsi hyvin. Ihana oli kävellä sateessa ja tuulessa. Tuuli ja maa oli sateesta pehmeä), menenkö jumppaan tai salille (olen käynyt pari kertaa tällä viikolla salilla ja kroppa tuntui aamulla raskaalta ja väsyneeltä. En ole vielä päässyt kuntosaleilun makuun kunnolla ja kropalla kestää tietysti aikansa tottua uuteen elämänjärjestykseen. Joten kuuntelin itseäni, enkä mennyt salille, vaikka toisaalta ajattelin, että pitäisi). Koneelle en jaksanut jäädä jumittamaan, se on vihonviimeinen juttu, mitä kannattaa tehdä silloin, kun olo on jumi. Liikkeelle piti päästä.
Kotona ei ollut juuri tekemistä, ei ollut siivottavaa, ei pyykättävää, eikä mitään muitakaan epäkohtia, mitkä olisivat kaivanneet toimenpiteitä. Laittauduin valmiiksi, yleensä jo pelkkä kauppaan meno vaatii tiettyjä toimenpiteitä, hiusten laittoa (nykyään joudun pitämään hiuksiani melkein kokonaan kiinni, kasvatelen omaa väriä esille, vaikken oikeastana tarkalleen edes tiedä, millainen se on. Latvat on vaalennetut ja tyvi on vajaan kymmenen sentin mitalta oman värinen, sellainen vaalea maantie, harmaa/vaaleanruskea -sellainen juurikasvutukka on onneksi muotia- en ole varma sopiiko tyyli nelikymppiselle, mutta olkoon. En halua värjätä hiuksiani, eikä nuo nyt niin järkyttävät ole. Tyvi siis rasvoittuu ja latavat hapsuttaa kun joudun pesemään hiuksia melkein päivittäin. Yritän pestä vain joka toinen päivä, pitkät hiukset kärsivät liian ahkerasta hiustenpesusta) ja meikkaamista, en ikinä mene minnekään ilman laittautumista, en edes lähikauppaan tai jumppaan. Olen niin kalpea, eikä ihon kuntokaan ole mikään paras mahdollinen, tosin siistimpi nyt kuin vähän aikaa sitten. Mutten halua pyöriä lunnontilassa tuolla missään, ihmisten ilmoilla. Ja vaatteiden valinta, sekin on aina oma ohjelmanumeronsa. Nih. Päädyin farkkuin (pidän aika harvoin farkkuja) harmaaseen teepaitaan missä on joku seepranpää paljeteilla, isot hopean väriset killutinkorvikset, iso musta tuubikaulahuivi ja nahkatakki, jalkoihin toppakorkoiset nilkkurit, korkoa kymmenisen senttiä.
Kävin kirjastossa (löysin kolme kirjaa) ja UUF.n kirppiksellä. Siellä olikin nyt tosi paljon hyvää tavaraa. Hyviä, ihan uuden veroisia vaatteita. Viime viikonloppuna taisi olla lehdessä juttua siitä, miten paljon on kierrätettävien vaatteiden määrä lisääntynyt, nuoret naiset ostavat niin paljon (minäkin olen siis nuori, ostaisin paljon, jos olisi varaa) vaatteita, että melkein käyttämättömiä vaatteita päätyy kirppislaatikoihin ja kirppiksille odottamaan uutta omistajaa. Jutussa luki, että vaatetta oli kuluneen vuoden aikana laitettu koko maassa kierrätykseen yhdeksän miljoonaa kiloa! Mulle se sopii, kun ostan nykyään suurimman osan vaatteista kirppikseltä. En yleensä osta tarpeeseen, vaan jos näen jotain kivaa, niin ostan. Jos saan parilla kympillä kolme kivaa, melkein käyttämätöntä hyvänmerkkistä neuletta, ostan. Jos ne ovat siis mieleisiä. Ja sellaisia, mitä nyt muutenkin kaupoissa myydään uutenakin. Ja on muotia, ja uutta. Ja kivoja. Tyyliä. Ostin vaalean "reikä"neulos neuleen, mustan pitsipaidan ja mustan ohuen neuleen.
Kirjastossakin kävin tosiaan, palautin pari kirjaa, ja pari kolme kirjaa tarttui taas mukaan.
Karin Fossumin Toisenlainen rakkaus
Aleksi Peuran Laulava ääni olkapäälläni
Pirjo Hassisen Kuninkaanpuisto
Ajattelin että olisin käynyt siinä kirjaston kahvilassa syömässä jonkun sämpylän ja juomassa teetä (kahvin juomists koitan vähentää, juon aamulla yhden kupillisen), mutten sitten mennyt. Oli vähän hankala olo, hikoilutti ja muutenkin. Vähän taisi kädetkin täristä. Inhottavaa tuo hikoilu. On onneksi vähentynyt, muttei näköjään kokonaan hävinnyt. En ollut syönyt vielä mitään, joten sekin varmaan vaikutti ja teki haljun olon. Ruokahalu on taas vähän hakusessa. Äsken kotiin tultuani söin pari leipää ja ananasta. Ensimmäinen ateria tänään, vaikka kello tulee jo neljä. Illaksi ostin pakastepitsoja. Ne on aika hyviä, melkein parempia kuin tilatut, kotiin kuljetetut pitsat, mitkä ovat ehtineet jäähtyä ja hikoilla pahvilaatikoissa matkalla. Itse syön vaan kasivspitsaa, lisään siihen oliiveja, fetaa ja tuoretta basilikaa. Maistuu. Vaikkei niin nälkä olisikaan.
J joutuu olemaan nyt viikonlopun töissä, on yhden viikonlopun kuukaudessa ylitöissä, saa siitä sen verran, että saa laskut, vuokrat ja lainanlyhennykset maksettua. Ylimääräistä ei jää. Vaikka on diplomi-insinööri. Ei yhden palkalla ole hurraamista (kun pääkaupunkiseudulla satutaan asumaan). Itse saan onneksi vähän enemmän kuin mitä se kaikista pienin työkyvyttömyyseläke määrältään on, mutta ei paljon. Neljän vuoden hoitajanan työskentely paransi eläkettä kahdella sadalla kuukaudessa. Siis siitä pienimmästä mahdollisesta kansan- ja takuueläkkeestä. Hurraa. No, kyllä tässä pärjätään, mutta ei kovin hyvin. Laskettiin että meille jää neljäsataa euroa kuukaudessa enemmän näin, kuin jos ei tehtäisi kukaan mitään. Mitä se vähimmäistoimeentulo siis on kolmelle ihmiselle. Että silleen. Ja sekin erotus taitaa mennä melkeinpä auton pitoon ja töissä ruokailuun. Kannattavaa siis...
Mutta joo. Mä haluaisin mennä viikonloppuna katsomaan Kaapelitehtaalle sen Andy Mc Coy.n näyttelyn, on itse siellä paikalla iltaisin, soittamassa flamengo-musiikkia. Olisi ihan mielenkiintoista kyllä nähdä varsinkin herra itse. Ja näyttelykin totta kai.
Sellaisiin tunnelmiin siis. Hyvää viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti