Huoh, mikä päivä taas. Ihan ääliömäisen tylsä ja pitkäveteinen päivä. Heräsin aamulla, lähetin pojan kouluuun, katsoin hetken telkkarista aamuohjelmia ja painuin takaisin nukkumaan. Mitäpä sitä turhaan pystyssä roikkumaan, kun ei mitään tekemistä ole. Luin vähän aikaa, aloitin toissapäivänä (kai) Hanna-Riikka Kuisman Valkoinen valo-kirjan lukemisen. En ole ennen kyseisen kirjailijan kirjoja lukenut, mutta tykkään tuosta kirjasta kovasti ja olenkin jo lukenut siitä puolet. Yhtenä yönä en malttanut laskea kirjaa ollenkaan käsistäni, enkä sitten saanut unta ilman nukahtamislääkettä (mikä on todella harvinaista mulle) kun olin niin innostunut lukemisesta, olisin varmaan jatkanut aamuun asti, mutten halua rytmiä sekoittaa ihan kokonaan. Uni-valverytmi on sentään ollut nyt parempi kuin aikoihin, vaikka silloin tällöin, kerran parissa viikossa, rauhoittavia- / unilääkkeitä tarvitsen. Mutta se nyt ei ole mitään. Tänäaamuna en montaa sivua ehtinyt lukea ennen kuin nukahdin. Nukuin reilun parin tunnin aamupäiväunet ja näin kummallisia unia, mm. poikani isästä, josta olen eronnut joskus neljätoista vuotta sitten. Uni ei ollut onneksi erityisen epämiellyttävä, tosi outo kyllä. Heräsin vähän ennen yhtätoista aika tympeään oloon, raahauduin suihkuun, söin vähän raejuustoa ja mandariinin ja sitten vaan olin, pyörin koneella, ei mitään. Ei mitään missään. Heitin paremman tekemisen puutteessa pyykit koneeseen ja tartuin imuriin, aina jotain siivoamista riittää. Mutta ärsyttää, miten tylsää voi ihmisellä olla, kun siivoaminen on ainut, mitä keksii vappu-aattona tehdä. Välillä lopetin silkkaa ärsyyntymistäni, mutta palasin hommiin, kun en parempaakaan keksinyt.
Mulla on tämän ärsyyntymisen ja matalan ärsyyntymiskynnyksen kanssa oikeasti tekemistä. Kuohahdan niin helposti. Joskus tuntuu, että kaikki voimat menee siihen, että koitan kanavoida vihaisuuttani ja aggressiivista oloa ja ajatuksia johonkin muuhun. Usein se jotain muuta on aika iso ongelma, mitä muuta? Lääkärinlausunnossakin lukee syyttelee muita, mietin mitä se mahtaa tarkoittaa syvemmin, tai mistä on sen huomannut. Mutta eiköhän tuokin ole vaan aggression yksi ilmenemismuoto. Jos olisin mies ja kävisin kapakoissa, olisin varmaan sellainen, joka ärhentelisi nakkikioskijonoissa ja lentäisi ulos baareista. Ai niin, olen muuten kerran lentänytkin (oltiin silloin erossa J.n kanssa. Söin silloin masennuslääkkeitä ja olin jättänyt J.n, mulla oli siinä samaan aikaan pari uutta ihastusta. Suurta rakkautta. Toisen näistä ihastuksista kanssa oltiin baarissa, missä J. tapasi siihen aikaan käymään kavereiden kanssa ja olivat silloinkin siellä. Menin soittamaan suuta sille seurueelle ja heitin kaljatuopin sisällön J.n kaverin tyttöystävän päälle, vaikken koskaan aikaisemmin koko naista ollut edes nähnyt. Että sellaista. Hullu mikä hullu). Ärsyynnyn edelleen tosi pienestä ja otan asioita itseeni, vellon vihantunteessa muita kohtaan, enkä voi sille mitään. Halveksin, kadehdin, vertailen.. Onneksi en enää totetuta aggressioita ulospäin, en riehu tai heittele tavaroita. Suutun ja hermostun kyllä herkästi, mutta nyt niistä katkeaa terä nopeammin, eikä suuttumus mene enää niin pitkällle kuin ennen. Lääkitys tepsii.
Onneksi saan ajatukset ulos muuten, näin kirjoittamalla ainakin, niin ei tarvitse lähteä sanoista tekoihin. Ja onneksi pääsen pian sinne terapiaan. Eilen täytin sen omahakemuksen terapiatuen hakemista varten, mutten ole saanut sitä vielä toimitettua Kelaan. Mahdollista olisi päästä aloittamaan terapia jo kesäkuussa, jos kuukauden käsittelyaika Kelalla pitää paikkaansa, mutta terapeuttin jää Juhannukselta viiden viikon lomalle, enkä tiedä, olisiko siinä järkeä, että kävisin pari viikkoa terapiassa avautumassa ja sitten tulisi noin pitkä tauko heti siihen. Viisaampaa olisi mun mielestä terapeutin lomien jälkeiseen aikaan. Jos siis saan sen terapiatuen. En ole tosin antanut sille ajatukselle mitään sijaa, etten sitä saisi. Olen varma, että saan sen. Luulen että terapiatyöskentely on jo aika vahvasti päässyt alkamaan mun omassa mielessä niiden alkuhaastattelu käyntien jälkeen. Välillä uupumus ja ahdistus on niin voimakasta, etten tiedä miten pärjään, välillä onneksi ahdistuksen kaapu tippuu päältä ja on ihan tavallinen olo. J. sanoi eilen että mulla on kolmasuuntainen, olen hermostunut, ärtynyt (imeisesti maniaa), masentunut ja toivoton, ja välillä taas ihan tavallinen :) Mutta pärjäileehän tässä. Olen tottunut kai olemaan ahdistunut aina jollain tavalla.
Kello 19.00
Mutta tämä vappuaatto nyt on mennyt, ja menee ihan kotona. Aamu ja iltapäivän alku meni aika tyhjissä merkeissä, eikä tässä nyt kaupassa käymistä suurempaa aktiviteettia ole ollut vieläkään, eikä ole tulossakaan. Mä en tykkää näistä yleisistä rymyämispäivistä sitten yhtään. Yh. Ällöttää ajatellakin olevansa jossain, missä on hirveä määrä ihmisiä ja kaikki kamalassa kunnossa, töräyttelyjä, roskaa, rähinää, örinää, kähinää ja haisevia kaljapulloja pitkin kaupunkia ja katuja. En halua minnekään. Vuosi sitten vappuna oltiin kaupungilla, vappupäivänä Kaivarissa, ja siellä oli ällöttävää. Inhoan juomista ja jos se vielä tapahtuu päiväaikaan, tulee mulle siitä todella epämiellyttävä olo. Tuntuu tosi tunkkaiselta ja onnettomalta. Äsken haettiin kaupasta hirveä kasa kaikkea hyvää syötävää, kauppaan meni yli sata euroa, ruokaan! (no, oli siinä kaksi hiusväriä, mutta silti) Syötiin äsken herkkupäivällinen, nakkeja (miehille), kasvispullia, peruna/oliivi- ja punajuurisalaattia. Salaattia oliiveilla ja fetajuustolla, patonkia, juustoja.. Tuli aikamoinen ähky, ja jälkkäriksi oli vielä pieniä munkkeja ja kahvit. Nam. Mutta hirveä ähky. Vielä olisi sipsejä ja olutta kaapissa, ehkä nekin jossain vaiheessa vielä menee kurkusta alas. Olutta on siis pari molemmille, ei mitään änkyräjuomisia. Huomenna mennään siskon perheen kanssa brunssille tuonne meidän rakkaaseen lähimetsään, rantakallioille. Siellä on monta grillipaikkaa ja joskus ollaan otettu oma kertakäyttögrilli, tai nuotion voisi myös tehdä jonnekin kiven koloon, mutta nyt on niin tuulista, ettei ole ehkä kovin kannatettava ajatus, mutta grillausta jokatapauksessa. Ja samoja herkkuja huomisellekin. E. on nyt kavereidensa kanssa jossain ja huomenna menee Kaivariin brunssille tyttöystävänsä kanssa. Ottavat mukaan viltin ja molemmat tuovat jotain syötävää ja niitäkin nyt sitten osteltiin, ja kertakäyttöastioita ja muita vapun tykötarpeita.
Mulla vaikuttaa nyt hiusväri päässä, tuhkan vaaleaa pitäisi purkin mukaan olla, mutta luulen, että tulee jotain ihan muuta. Ostin kaksi purkillista samaa väriä sen varalta, että yhden värjäyskerran jälkeen hiukset jäävät liian keltaisiksi. En tykkää yhtään sellaisesta keltaisen vaaleasta hiusväristä.. Ja sellaisen saa harmillisen helposti näillä kaupan väreillä. Muttei mulla ole varaa maksaa sataa kahtakymppiä siitä, että kampaajalla laitetaan muutama vaalea raita ja sitten olen suunnilleen saman näköinen kuin ennekin, köyhempi vain. Viimeksi olen värjännyt hiukset puoli vuotta sitten ja kamalan näköiset nämä alkoivat jo olla, juurikasvu on sitä ihanaa hiiren harmaata enkä sitä jaksanut enää katsella vaikka yritin uskotella että oman värinen tukka on aina hyvä, ja latvat sellaiset kellertävän tunkkaiset. Mutta saan ähdä, mitä tästä nyt tulee. Kohta pitää lähteä huuhteluhommiin.
Mukavaa & rauhallista vappua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti