Lauantaiterveiset

Heippa,

kirjoittelen nyt hetken ennen kuin telkkarista alkaa leffa jonka ajattelin katsoa, tai katsotaan siis J.n kanssa yhdessä. Äsken syötiin tässä iltapalaa ja jäin vielä tähän keittiönpöydän äärelle kirjoittelemaan hetkeksi aikaa. Ulkoa kuului äsken tosi kovaa pauketta, kuulosti vähän kiväärin laukauksilta, hurja räiske kävi, mutta ilmeisesti tuossa läheisellä rannalla joku ampui ilotulitusraketteja. Erikoinen aika, ihan tavallisena lauantai-iltana. No, tuolla rannassa asuu paljon todella varakasta porukkaa ja paljon itärajan tuolta puolen tulleita, joilla on varmasti ylimääräistä jota laittaa taivaalle ja haihduttaa savuna ilmaan.. Mutta ei mua siis haittaa, hyvä vaan että paukkeen alkulähde selvisi, ei tarvii olla huolissaan ;) Vanhukset aina ajattelee vuodenvaihteen rakettien paukkeesta että sota on syttynyt. Itse sain kokea hetkisen samaa kun mielikuvitus lähti laukkaamaan.

Mutta sellaista. Tänään on ollut ihan kiva päivä, mitä nyt taas alkuun muutama synkistelyn rivi. Niin, ja eilinen iltakin oli kiva. Synkistelin täällä mittani täyteen, itkin, velloin ja valitin ja J ehdotti että jaksaisinko lähteä illalla leffaan ja jaksoinhan minä. J. kävi kaupassa ja hakemassa leffaliput etukäteen, niin mun ei tarvinnut muuta kuin hinata itseni autoon, olla kyydissä ja parkkihallista nousta muutamat portaat elokuvateatteriin, karkkikauppaa ja siitä elokuvasaliin. Käytiin katsomassa 21 tapaa pilata avioliitto. Ihan kepeä ja hauska, ei mikään erikoinen mutta sopivan kevyt mun olotilaan. Ja olo oli tietenkin ihan erilainen kun pääsi vähän ulkomaalilmaan tuulettumaan. Niin ja sain vähän laittautua ja vetää kotiröntteitä parempaa päälle. Kiharsin hiukset, meikkasin rauhassa, silitin vaatteet mitkä aikaisemmin valitsin, ehkä vähän turhankin perusteellisesti valmistauduin, kun tosiaan olin vaan pimeässä autossa ja siitä pimeään elokuvateatteriin, eihän mua kukaan nähnyt edes ja olisi ollut ihan sama mennä sinne vaikka verkkareissa (paitsi ei mulla ole sellaisia;). Tuntui vähän naurettavalta se laittautuminen, mutta mitä sitten. Halusin niin tehdä ja niin tein. Siinä vähän todistusaineistoa (jokainen asuhan pitää siis kuvata, olenhan bloggari:). Hah!

Niin no, illalla tai siinä puolen yön aikaan kun tultiin kotiin, piti mun vielä itkeskellä ja tehdä draamaa ja sääliä itseäni, miten hirveä olo mulla on suurimman osan aikaa ja miten voisin mennä vaikka läheisen pilvenpiirtäjän (joku 22 kerrosta siinä taitaa olla) katolta alas. En sillä hetkellä ajatellut meneväni, mutta kerroin, että minusta oli tällä viikolla eräänäkin päivänä siltä tuntunut. On paha kun kodin ikkunasta avautuu näköala pilvenpiirtäjälle. En mä ole ikinä vakavissani ollut menossa mistään alas tai mitään muutakaan itselleni tekemään, mutta jo ajatus siitä, miten pienestä kaikki on kiinni. Mitä jos joskus tekisikin mieli hypätä jostain.. Sekin tuntuu pahalta, että kaadan toisen päälle niin paljon tuollaista, uhkailen ja pidän toista pelossa ja epävarmuudessa. On varmaan aika inhottavaa. Ja miten J. yrittää aina mua piristää ja tukea. Kotiin tultua katsottiin vielä telkkarista tallennettuna A-stream-ohjelma, missä oli taas keskustelua siitä erotetusta tönijä-opettajasta. Saatiin taas vähän lisää vettä myllyymme. Nyt alkaa olla aihe jo sen verran läpikoluttu ja stressattu, etten sitä jaksa enempää miettiä ;)

Tänäänkin oli ihan kiva päivä, vaikka aamulla oli taas tutun synkeä olo. Ensimmäinen ajatus on aina, että voi ei taas yksi pitkä päivä edessä jaksettavana, vaikka tuntuu ettei jaksaisi tehdä yhtään mitään. Oltiin sovitttu että tavataan siskoni perhettä ja tehdään jotain yhdessä. En ollut nähnyt siskon tyttöä pitkään aikaan ja viime viikolla ehdotin joku päivä, että olisi kivaa tehdä jotain yhdessä. Aamulla sisko laittoi viestiä ja ehdotti että mentäis yhdessä syömään jonnekkin ja niin päätettiin tehdä. Ensimmäinen ajatus mulla oli aamulla että voi ei, miten sen voisi perua, mutten antanut sille ajatukselle valtaa ja pikkuhiljaa lähtöä tehdessä kaikki menikin ihan hyvin ja kivuttomasti. Käytiin hakemassa M,M ja M matkana ja ajeltiin Kallioon Peking- ravintolaan. Varattiin sieltä pöytä ja saattiin tosi kiva oma 'huone' sieltä. Pari tuntia oltiin ja syötiin hyvin. Yhtään ei harmittanut eikä nyt sen jälkeenkään ole ollut yhtään hullumpi olo.

Taidan lähteä tästä naputtelemasta tonne ylös ja sohvannurkkaan katsomaan leffaa.
Moro.