Metsäpäivä

Tänään kirjoitin ensimmäistä kertaa tänä vuonna mun toiseen blogiin päivityksen. Viime syksynä ja talvella päivitin sitä aika ahkerasti. Missä tahansa kuljin, oli mulla aina järkkäri käsilaukussa mukana ja tein valokuvattavaa asiaa vaikka väkisin. Valokuvaaminen on niin kivaa. Toissa jouluna ostettiin Nikonin järkkäri ja se on ollut kyllä todella hyvä ostos. On ihan perus, aloittelijalle sopiva järkkäri, millä kuvaan vielä automaattiasetuksilla.. Mulla ei riitä kärsivällisyys siihen, että opettelisin ne kaikki aukot, valotusajat sun muut mitä hienouksia siinä onkaan. Autoasetuksilla tulee mun mielestä ihan riittävän hienoja kuvia, jopa hämärässä sisä- tai ulkovalaistuksessakin. Jalka olisi kiva olla, niin pimeällä kuvatut kuvat olisivat selkeämpiä, eikä mitään "tärinöitä" tulisi kuviin. Periaatteessa tiedän, miten ne säädöt menee, tai en ehkä sittenkään.. Joskus niitä yritin teoriassa opetella, mutten käytännön toimiin ole malttanut ryhtyä. Vuosi sitten yritimme siskoni kanssa ilmottautua Työväenopiston valokuvauskurssille, mutta kurssi oli niin suosittu, että paikat menivät viidessä minuutissa kun ilmottautumisaika alkoi, ja jäätiin rannalle ruikuttamaan. No, ehkä joskus.

Tänään olin kuitenkin pitkästä aikaa ulkoiluttamassa kameraa. Aurinkoinen päivä houkuteli lähtemään kuvaamaan lumista metsää, ehkä pian viimeisiä kertoja, kun hanget vielä hohtavat. Tuolla Uutelassa lumi on vielä ihan puhdasta, eikä sellaista jäätä ja loskaa, mitä alkaa olemaan muualla, missä ihmisiä enemmän liikkuu. En olisi millään jaksanut taaskaan liikkua mihinkään suuntaan, mutta kun sain lähdettyä, vaikka silmät ristissä, oli ihan mukavaa. Otin paljon kuvia ja hyviä niistä tuli, kun valoa on jo niin paljon. Mulla on toinenkin blogi, mutten halua tähän laittaa linkkiä siihen, enkä toisinpäin. Siellä esiinnyn enemmän omilla kasvoillani, tännekin olen jotain kuvia laittanut, mutta perhettäni tai läheisiäni en halua tänne tuoda, enkä heille mielellään näytä näitä tekstejä. Tuo toinen on vähän sellainen iloisempi päiväkirja, minne laitan päivän tapahtumia ja kuvia enemmän. Kolmeen kuukauteen en ollut sinne laittanut mitään. Tuntui pitkään, ettei mulla ole mitään sellaista, mitä haluaisin sinne laittaa. En oikeastaan valokuvannutkaan enkä tehnyt paljon mitän. Huomaa hyvin, miten tapahtumaköyhää on elämä ollut aika kauan. Ehkä valo ja kevät tuo jotain hyvääkin, sitä positiivisempaa energiaa, vaikkakin negatiivistakin sellaista.. Jossain vaiheessa kamera meinasi lentää seinään, niin turhalta ja typerältä sekin  tuntui, mitä mä olisin kuvannut, näitä kodin seiniäkö? Nyt on jotain ideaa ja koitan keksiä koko ajan lisää uutta kuvattavaa. Tuo Uutelan metsälenkki on aika yleinen kuvauskohde mulle. Eksyn sinne useamman kerran viikossa kävelemään, mutten silti ikinä kyllästy siihen, vaikka samoja polkuja siellä tallaan, jokaisena vuodenaikana. Mutta se on vaan niin ihana paikka. Nyt kun olin siellä myöhään iltapäivällä, neljän viiden välillä, ei siellä koko reitillä näkynyt kuin pari ihmistä. Ihan itsekseni ja yksikseni sain siellä olla ja pysähtelin kuvaamaan luontoa. Ihanaa.

J. tuolla imuroi ja mulla vaan tuntuu tätä kirjoitusripulia olevan, tämä kun on jo toinen blogipäivitys tänään. Tekisi mieli kirjoittaa käsinkin, olisi mukava vielä rustata kirje illan mittaan. Tämä koneella kirjoittaminen ei korvaa kokonaan sitä, että haluan kirjoittaa myös ihan paperille ja käsin, se on ihan eri asia kuitenkin. Monesti vaan turhauttaa tuo kirjeiden kirjoittaminen, tuntuu että niin harva kuitenkaan ymmärtää tätä mun elämäntilannetta, monet kysyvät esimerkiksi sitä, että milloin olet ajatellut palata töihin, eikö sulla käy aika pitkäksi ynnä muuta ihmettelyä. Välillä se korpeaa mieltä aika paljon ja loukkaannun, loukkaannun ja otan itseeni todella helposti, luen rivien välistä arvostelua itseäni kohtaan ja näen negatiivista suhtautumista ihan rivien välistä ja missä tahansa. Sielläkin misä sitä ei välttämättä ole. Olen kai vähän epäluuloinen, mutta tuskin se pelkästään sitä on. Vaikea kai sellaisten on ymmärtää sitä, että olen ollut jo kaksi vuotta sairaslomalla ja "tekemättä mitään" joilla ei omakohtaista kokemusta asiasta ole. Mutten mä silti haluaisi, että kaikki ihmiskontaktit mitä mulla jotain vähän on, olisi pelkästään sellaisiin joilla olisi omakohtaista kokemusta asiasta. Olisivat sairaita, sairaslomalla. Ei kuulosta mitenkään houkutelevalta tai järkevältä ajatukselta sekään. Sama se, jos eivät ymmärrä, en minäkään kaikkien muiden valintoja, asenteita, arvoja tai elämän tapahtumia tai tapoja ymmärrä, eikä tarviikaan. Kamalaa olisi, jos kaikki ymmärtäisivät toisiaan ja olisivat joka asiasta samaa mieltä. Pelottava ajatuskin. Hah. Minusta on ihan kiva tuntea erilaisia ihmisiä ja tuon kirjeenvaihdon välityksellä se aika kivasti onnistuukin. Ihan kenen kanssa tahansa en jaksa kirjoitella, jotenkin on tietysti synkattava ja yhteydenpidon oltava vastavuoroista. Onneksi sellaisia on.

Mutta joo, palailen taas myöhemmin. Tänään on ollut ihan kiva päivä, olen tyytyväinen itseeni ja siihen valokuvausreissuuni. Laitan tähän vielä kuvasatoa tältäpäivältä.