"Shisashishaaaa"

Eilen tippui sitten oikea pommien pommi..
Ex-mieheni, poikani (14v) isä soitti mulle illalla, oli nähnyt Instagrammissa pojan sivulla tämän itse edellisenä iltana laittaman videon, missä poltteli vesipiippua, puhalsi savu suoraan kameraan ja nauroi.... Oli selvästi pilvessä, hauskaa oli ja oli kummallisen vieraan näköinen.. . / Näin itsekin tämän videon kun ex antoi salasanan omalle Insta-sivulle.. Oksettavalta näytti

Poika on ollut aina mun silmissä kiltti ja sellainen tosi avoin ja kuvittelin siis tietäväni missä mennään. No enpä tiennyt. Kaveripiiri on kyllä viime aikoina vaihtunut, on ollut enemmän pois kotoa ja muutenkin salamyhkäisemmän oloinen.

En tiedä mitä nyt tekisin, jos menen suoraan sanomaan näkemästäni, laittaa poika kuvavirran poikki, eikä nähdä enää mitä tekee ja millaisia kuvia laittaa. Ajateltiin että olisi hyvä seurata vähän aikaa.. Eilen illalla kun tuli kotiin kyselin vähän mitä tekevät "tietääkö poltellaanko siellä päin"yms Suuttui ja sanoi "mikä poliisikuulustelu tämä on" ja häipyi ovet paukkuen paikalta.

Kyllähän me ollaan puhuttukin, vähän vaikeaa vaan, jos lähtee ovet paukkuen ja puhuu poliisi kuulustelusta, tai toinen vaihtoehto; ei ole kotona / nukkuu... Aion viedä huumeseuloihin mitään kyselemättä kun sopivan tavan siihen keksin, olen joutunut näitä samoja juttuja käymään toisen lapsenikin kanssa, että silleen ei mitään uutta : / Nyt vaan tapa mietinnässä, jos sanon, että näin isänsä puhelimesta videota, estää "kuvavirran" eikä voida seurata enää tekemisiään.
Jos sanoisin, että näin sellaista ja tällaista, keksisi siihen jonkun selityksen. Ei tässä selittelyillä ja puhumisila enää päästä mihinkään vaan mietin, miten toimin. Todennäkösesti joutuu käymään seuloissa säännöllisesti yms mutta mitäpä sekään auttaa, nuoret kyllä tietävät, miten niissä huijataan, ovat aina "askeleen edellä". Mutta tiedän miten ja minne on mentävä.

Mutta tiedän toisaan kokemuksesta mitä tästä seuraa todennäköisesti -> erilaisia lastensuojelutoimenpiteitä (vaikka yleensä sellaisten vahhempien lapsia ei "ehditä" hoitaa/auttaa, jotka ovat itsekin tietoisia ja tilanteen tasalla ja kiinnostuneita. Sellaisia vanhempia on niin paljon, jotka ovat ihan pihalla ja lapset heitteillä) mistä ei ole mitään hyötyä.. Tyttärelleni sain taisteltua / vaadittua hoitoa -> vaati huostaanoton (täysi-ikästyi huostaanotettuna), mutta itse siis ajoin asiaa ja pitkän painostuksen lastensuojeluun jälkeen sai apua ja nykyään on ihan kunnossa ja tavallinen, terve nainen..

Mutta tätä nykyä hoitoa ei toisaan saa samallta tavalla kuin joskus viisi vuotta sitten : (

Että näin.

Myöhemmin;


oppikirjaesimerkkejä nämä monet, kaveripiirin vaihtuminen ja muut. Ahdistaa tosiaan tuo, ja sen myötä pojan salamyhkäiseksi muuttuminen.. Aikaisemmin on tuonut kavereitaan tänne kotiin ja olen suunnilleen kuvitellut tietäväni missä menee ja kenen kanssa. Nyt tuo uusi porukka on aika ikävä (näin niidenkin kuvia ja videoita, eikä kyllä hyvältä näyttänyt) ja aion rajotttaa noita viikonloppurientoja joksikin aikaa, kokonaan ei teiniä voi tietenkän kotiin "sitoa". Aika hyvin on noudattanut kotiintuloaikoja eikä ole ikinä tullut päihtyneen oloisena kotiin. Ollaan yleensä juotu silloin vielä teetä tmv. (tulee viikonloppuisin klo 23 kotiin..) Joten yllätys oli aika iso.

Me ollaan enemmän sellainen perhe, että ollaan ja tehdään tosi paljon kaikkea yhdessä, kesällä mökkeiltiin pari viikkoa, pyöräiltiin, käytiin uimassa, veneiltiin, käytiin piknikillä. Jutellaan paljon yhdessä tässä pöydän ääressä joka päivä tms eikä olla etäisiä, otettais ruokaa kuka milloinkin, eikä koskaan nähtäis, niin kuin nykyään usein puhutaan, että se perheen hajanaisuus on ongelma.

Illalla juttelin pojan kanssa kun tuli isäänsä tapaamasta (joka sanoi ensin sen että tiedämme mitä on tehnyt ja että nähtiin video ja muutakin). Poika oli sanonu että "kokeili vaan yhden kerran" ja oli kuulemma vesihöyryä&nikotiinia mitä poltteli.. En sitten tiedä, voinko luottaa.. Enemmän olen sillä kannalla, etten, ja jotain tarttis tehdä..

Yritin nyt aamulla jättää soittopyyntöä psykan hoitajalle, kysyisin vähän neuvoa, miten kannattaisi toimia; ptäisikö viedä sinne seuloihin vai mitä. Hoitajani on ollut ennen päihdehoidossa töissä niin kuvittelisin, että osaa neuvoa.. Katsoo nyt miten tässä käy. Kalvaa aika paljon, ja kun mulla vointi on ollut huono, ei tämä sitä paranna.

Vielä myöhemmin;

Juttelin just nyt aamulla hoitajani kanssa (joka on siis ennen ollut päihdetyöntekijänä) ja neuvoi suhtautumaan lempeästi, ettei siis mitään natsi-asennetta ja seuloihin raahaamista, vaan kuulolla olemista ja seurailua. Ettei tule ns. vastakkainasettelua ja tavallaan "sotatila" meidän välille. Onneksi meillä on avoimet ja läheiset välit (istutaan saman pöydän ääressä monta kertaa päivän aikana ja jutellaan), niin luulisin huomaavani, jos jotain isoja muutoksia tapahtuisi..