repeat800

Huhhuijakkaa maanantai-iltaan

Mä olen painanut täällä pää kuumana koko päivän, välillä on tullut ihan kuumeisen tuntuisia hulmahduksia. Olen kai liikkunut liikaa. Aamulla painelin taas pumppitunnille, paino oli taas laskenut vähän ja luulen että nopea painonputoaminen (parissa viikossa vajaa kaksi kiloa) laittaa hetkittäin pään vähän pyörälle. Anemia varmaan voi edelleen hyvin vaikka rautatabletteja syönkin, ja pidän ruokavalitota niin terveellisenä kuin vaan osaan. Luulen silti, että syön liian vähän kulutukseen nähden, kävelen, pumppailen (ohjaaja maintisi muuten ihan random-tietona että tunti sisältää kahdeksansataa toistoa) ja tänään siivosin iltapäivällä innokkaasti ja tein suunnilleen toisella kädellä ruokaa, kasvis-meksikonpataa, ja toisessa kädessä heilutin imuria/moppia, rättiä.. Ja siistiä tuli.

Välillä tuntuu kuin olisin joku kyökkipiika. Eikä ihan harvoin tunnukaan. Olenhan mä kotona ja silleen, mutta teen kaiken ja sitä tekemistä riittää. Mitähän kaikeka sitä ehtisikään ja jaksaisi tehdä, jos ei tarvitsisi kokoajan olla siivoamassa, pykkäämässä, käymään kaupassa, laittamassa ruokaa. Huolehtimassa pojan läksyt, wilmat, opettajien viestit, liikuntatunnit, kokeiden kyselyt ja muistuttelut. Hammaslääkärit, salilla käymiset, projektit. Maksamiset, muistamiset, ostamiset. Mitä kaikkea niitä nyt onkaan. Mun pää räjähtää. Hyvää fyysistä kuntoa tämä kyselee tämäkin. Kuten psyykkistäkin.

Olen nyt miettinyt että taidan olla kuitenkin aika kohtalaisessa kunnossa, toimintakyky on hyvä, vähän liiankin, eikä mielialassakaan ole pahemmin valittamista (mitä nyt kotitöistä purnaan). Aika tyyntä. Ehkä hiukka tyhjää, välillä mietin, että mun pitää oikein onkia pään syvyyksistä jotain mietittävää. Tai tuntuu että missäs tässä nyt mennään, pitäisikö mun muistaa jotain, olla huolissani jostain. Kun en ole hermostunut. En ole jaksanut enää pitkään aikaan vetää hernettä nenään jokaisesta vastaantulevasta uutisesta tai Facebook-päivtyksestä tai muistakaan vääryykisistä. Olen ehkä zombiutunut jossain määrin. On ehkä vähän pää tyhjää täynnä, muttei liikaa. Aikaisemmin oli turhankin ruuhkainen. Hetkittäin tuntuu melkein tylsältä kun en passaa ja höyryä kaikista asioista. Kaikki ei enää kiinnosta, siis ihan kaikki, koko maailman asiat, vaan osaan jotenkin suhteuttaa asioita. Olen enemmän kiinnostunut omista ja perheeni asioista, vähemmän koko muun maailman ja ihmisten. Silleen höyryämismielessä. Huomenna on ihan varmasti toinen ääni kellossa kun nyt näin kirjoitan, mutta tämä nyt kertoo vain tästä päivästä.

Lääkitys menee ennallaan, rauhoittavia joudun ottamaan edelleen, koukussa kun olen. Määrää pystyn onneksi välillä tiputtamaan ihan pikku muruseen, mutta sekin on liikaa. Olen jo yli puoli vuotta syönyt tarvittaessa käytettävää lääkettä säännöllisesti. Riippuvuus siihen on outo, välillä meinaan nukahtaa ilmankin, mutta sitten viimeisillä voimilla otan pillerin, nielen sen ja nukahdan samantien. Voisi olla parempi jokin muu iltarutiini. Se mitä sitä otan, on tosiaan  todella pieni, en tiedä onko sillä todellisuudessa juuri mitään vaikutusta yhtään mihinkään, muuta kuin se että olen psyykkisesti siitä riippuvainen. Pelkään ähän sitä sen haitallista vaikutusta kognitioon. Mitä jos en osaa sen takia oikein keskittyä lukemiseen ja ajatuksetkin ovat välillä kateissa, muisti pätkii. Niitä varmaan. Voi kun joku voisi vaihtaa tietämättäni pillerit vaikka kalkkitabletteihin. Jos olisivat samassa paketissa ja samannäköisiä, en varmasti huomaisi mitään eroa. Lääketieteellisä vaihtoehtoja tällä tilanteelle olisi toki olemassa, mutten suostu vaihtamaan puolikasta viidestätoista milligrammasta Oxepamia johonkin neuroleptiin. Ei tule kauppoja. Jos niinkseen tulee että nykyisen myrkyn reseptihanat laitetaan kiinni, niin sitten laitetaan. Vielä ei ole sellaisella peloteltu. Sitten totutan itseni vaikka Ataraxiin (allergialääke). Ensi viikolla pitääkin muistaa mennä labraan, että on sitten lääkärikäynnillä uusimmat arvot katsottavissa. Saa nähdä mietn huonot hemoglobiini- ja kilpirauhasarvot mahtaa nyt olla.

Lääketietoisuuttta siis. Huomenna on aika hoitajalle. En ole siellä käynytkään sen jälkeen, kun olin käynnillä tosi piikikäs ja seuraavana päivänä laitoin niitä järkyttäviä tekstareita sille. Ollaan sentään juteltu ihan sävyisä puhelu sen jälkeen, mutta silti vähän nolottaa. On nuori ja rento nainen, ettei nyt niin pahasti, kuin ehkä voisi, mutta kuitenkin. Kamala työ niilläkin.. Kaikenlaista saavat kuulla, ja mä tuskin olen edes pahimmasta päästä. On se vähän niin kuin yhdessä kirjassa kirjoitettiin, että elämä on kaksisuuntainen peili. Se on aika hyvä ajatus lyhykäisyydessään.

Äsken syötiin sitä laittamaani kasvispataa (kuvasin tietysti ruoanlaiton vaiheita, ainekset ja valmiin annoksen) ja J sai jäädä keittiöön siivoamaan sotkut (=lautaset pöydästä) ja mä karkasin koneelle. Tässä tämänpäiväisiä kuvia, varmaan laitan ne ruokaohjeetkin tänne jossain vaiheessa.
Kamalaa miten paljon tuli juttua lääkkeistä, vaikken mä ole niitä edes ajatellut tänään. Tylsäksi menee.
Ennen tykkäsin olla aina kotona hiljaisuudessa, ehkä pää oli liian busy. Nyt hiljaisuus on tuntunut ikävältä ja yksinäiseltä. Olen alkanut kuuntelemaan enemmän noita YouTubista löytyviä trance-levyjä. Yksi oikeakin levy on, mutta se on enemmän automusiikkia. Onneksi netistä löytyy mitä vaan enkä ole turhan hifisti, etten ainkaan huomaa mitään vikaa äänenlaadussa. Ihan kivalta kuulostaa ja rentouttaa tuollainen. Tykkään.

:)