piti taas kamera vetäistä esille ja ottaa muutama vaatekuva. Oikeasti en ole juuri nyt tai tänään menossa minnekään, mikä vaatisi kotihousuja (leopardihaaremmit:) kummempaa asustautumista, ehkä käväsen kaupasta leipää, postilaatikolla ja ehkä heitän pienen kanavanrantalenkin illalla, E sai sieltä yhtenä iltana hienoja kuvia, ja mä haluaisin sellaisia saada myös. On hienon näköstä kun on valaistu kivasti. Nyt on aurinkoista, valoisaa ja valkoista ulkona. Ja kotona näkyy kaikki pöly mitä ei tässä muutamaan hetkeen pimeässä ole huomannut. Ehkä siivoushommiakin siis. Jos malttaisi niihin ryhtyä. Kuvat otin vaatteista mitkä mulla oli eilen päällä. Hiukset vaan aamutakkuineen kiinni ja naamakin on ihan aamuvalkoisena. Olen tässä ajatellut ettei mulla ole mitään vaatteita kun en ole aika pitkään aikaan mitään uutta voinut ostaa, mutta onhan sitä kaikkea entistä kaapin pohjilla. Aina löytää uusia kun järjestelee kaappia. En yleensä ikinä luovu vaatteista, vaan laitan niitä lepäämään ja sitten löytyvät taas joskus uusina. Tietysti vuodenajatkin vaihtelevat ja vaatteet sen mukaan. Eikä näin uusia vaatteita niin tarvitse ostaakaan. Joskus ostin senkin edestä ja vaatteita löytyy. Toissapäivänä innostuin siivoamaan vaatekaapin. Ryhdyin siihen hommaan heti kun olin herännyt, tartuin toimeen, ja huiskis, järjestyi pinot ja henkarit. Sen jälkeen lähdin suoraan jumpaan. Oli aika toimelias ja hikinen aamupäivä. Mutta onni, että saa asioita tehtyä. En voisi kuvitella olevani sohvaperunana, en vaan osaa. Yleensä istun aloillani tasan silloin kun kirjoitan. Melkein. Lukemiseen en osaa nyt päivisin keskittyä, harmi.
Eilen oltiin J.n kanssa illalla siellä vanhempainillassa E.n koululla. Auditoriossa oli info-tilaisuus niistä yhteishakuasioista. Aika iso osa asioista tiedettiinkin jo ja oltiin lapuista luettu, mutta ajateltiin että kaikki tieto aiheesta on tarpeen, ettei mikään juttu vaan jää unholaan. Ollaan sovittu jo aikaisemmin että E tekee yhteishakuhakemuksen opon kanssa, tuleepahan varmasti kaikki oikein. Silmiin pisti, miten vähän vanhempia tilaisuudessa oli läsnä. Tuolla koulussa on kuusi ysiluokkaa eikä paikalla ollut kuin ehkä yhden luokan verran vanhempia. Omapahan on asiansa, mutta huomiota kiinnitti. Suhteellisen selvät sävelet tässä on, E hakee ensisijaisesti Herttoniemen lukioon (yksityinen, mutta ilmainen. Keskiarvoraja 8,7) luonnontiede lukioon (8,3) ja Vuosaaren lukioon (tähän lähilukioon, jossa ka on noin 7). Tässä järjestyksessä. Ensimmäiseen haluamaansa epäilen että pääseekö, mutta yrittää siihen tähdätä ja tsempata. Luonontietolukio olisi sitä luokkaa mihin pääsisi tämänhetkisten numeroidensa perusteella. Kesäkuun puolivälistä loppuun on sitten jänniä aikoja. Silloin on parempi pysyä kotona, että voi vastaanottaa paikan ja ilmoittaa ottavansa sen, mihin nyt pääsee. Muuten voi jäädä ilman opiskelupaikkaa kokonaan, vaikka muuten sellaisen saisikin. Paikan vahvistaminen on aika tärkeä juttu.
Kaikille paikkaa ei silti ole, ei riitä ja moni jää ihan ilman. Jotkut ehkä hakevat vain sellaisiin paikkoihin, joihin eivät voi päästä (seiskan keskiarvolla ysin lukioihin) ja jättäytyvät tahallaan pois, syystä tai toisesta, välivuotta pitämään, niin kuin opo sanoi joidenkin haluavan tehdä. Se ei tietenkään ole mahdollisuus. Puolet näistä ysin päättävistä jotka jäävä välivuodelle, eivät enää koskaan palaa opiskelemaan mitään. Suuri osa on sellaisia, jotka eivät pääse minnekään vaikka haluaisivat. Helsingissä jää tuhat nuorta ilman mitään opiskelupaikkaa joka vuosi. Tuhat! Kymppiluokkapaikkojakin ollaan vähennetty. Mität tekee tuhat helsinkiläistä nuorta joille ei järjesty koulupaikkaa? Eihän nyt kukaan viisitoista vuotias pääse töihin! Aloin melkein itkemään tuolla tilaisuudessa kun kuuluin tuon, tuhat nuorta. Kymmenisen prosenttia peruskoulun päättävistä. Joka luokalta yksi tai kaksi. Joiltain alueilta enemmän ja toisilta vähemmän. Niinpä tietenkin.. Mutta miten julmaa. Voi. Vanhukset hoidetaan huonosti jos olleenkaan, samoin mielenterveyskuntoutujat, mutta jos lapsista säästetään noin, että se vaikutttaa heidän koko loppuelämään, syrjäytetään jo alaikäisinä, niin se ei perhana mene mun jakeluun! En yleensä vetistele kovin helposti, mutta tuon asian kuuleminen järkytti perinpohjin. En usko että E kuuluu tuohon sivuunjäävään porukkaan, Vuosaaren lukio on melko varma ainakin kun yleensä pärjää koulussa niin, että lukiojatkoa on realistista ajatella. Mikään ei tietenkään ole varmaa. Mutten tuota pelkää. Yleisellä tasolla asiaa kylläkin..
Terapia-asiasta kuulin sen verran uutta että päässä taas kulkee veri enkä ole ihan pussi päässä tässä. J.hän sioitti viime viikolla hoitajakäynnin jälkeen Psykpolin ylilääkärille, kysyi että jos haetaan ja löydetään sopiva terapeutti tästä kaupungin listasta, mihin on listattu kaikki ostopalvelusopimuksen kaupungin kanssa tehneet terapeutit (parikymmentä psykoanalyyttistä terapiaa antavaa), onko sitten todennäköistä että saan terapiatuen kaupungin maksusitoumuksella. On kuulemma. Polin ylilääkäri selvitti asiaa tämän koko psykiatrian ylilääkärin kanssa ja näin vastasi. Muuta estettä ei tuen myöntämsielle ole. Jos tuosta listasta sopiva ja uusia asiakkaita ottava terapeutti löytyy. Eli seuraava askel on lähteä taas niitä soittelemaan läpi. Ja Googlettaa ja Valvirattaa (kaikki terapeutitkin ovat Valviran sivuilla). Ja tavata niitä, ja maksaa. Taas. Yritän saada jotain tehtyä ennen seuraavaa lääkäriaikaa ensi kuun puolivälissä. Yleensä kun aloitan ja pääsen alkuun, alkaa nopeasti tapahtumaankin. Joten nyt terapian mahdollisuus tuntuu taas ainakin hiukan mahdolliselta. Näin tämä menee, mitä enemmän itse huutaa ja on aktiivinen, jotain (ehkä) tapahtuu. Ilman J.tä en olisi kyllä tehnyt enää yhtään mitään. En nyt lähde vielä tanssimaan ja tuulettamaan, mutta jokin mahdollisuus ja tulevaisuus tuntuu taas mahdolliselta.
Mitäs muuta. Kirjeenvaihdon saralla olen ollut aika aktiivinen tässä. Muutama kymmentä sivua on tullut kirjoitettua vajaan viikon aikana, joka päivä jonkin verran. Lukeminen on vähän jäissä. Se Riikka Pelon Finlandiavoiton aanut kirja sai lukuintoni jumiin. Ei ole oikein mun juttu. Toisaalta siinä on ihan hyviäkin kohtia ja ajatuksia, toisaalta taas ei, ja tarina jää junnaamaan ja käsittelemään iäisyydeksi jotain mistä en mitään tajua, tai ei kiinnosta. Enkä luen sen loppuun vähän sieltä täältä harppoen. Muutaman kirjan lainasin eilen kirjastosta jotta saisin taas mielenkiintoa ja intoa lukemiseen.
Ehkä menen kurkkimaan vähän noita kirjoja.
Aurinkoista päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti