Kivaa

Jos malttaisin hetken pienen istua tässä kirjoittamassa muutaman päivän kuulumisia. Kävin askretelemaasa Paint-ohjeman parissa, aina on kiva oppia ja löytää jotain uutta (askartelin nuo liikuntapäiväkirjan palat, fontit on tarkoituksella erit:) Valokuvaaminen ja kuvien käsittely vie mukanaan, kuten kirjoittamisenkin kanssa välillä käy, tai aika useinkin. Nyt on runosuoni sykkinyt vähän vähemmän kuin jokin aika sitten. Missä lie syy? Luulen, että silloin kun mulla on huonompi olla niin annan sen silloin kuulua täällä, paremmalla mielellä olen niin paljon tekemässä kaikkea muuta, etten malta niin paljon koneella istua. Eikä silloin ajatusten hyökykään ole niin kova, kuin mitä se äkäisenä tuppaa olemaan. Tai niin olen päätellyt.

Viimeisten parin päivän aikaisten olojen ja tekemisten perusteella voisi jo kuvitella että johan tässä ollaan tervehdytty. Ei mulla ole nyt mitään valittamista minkään kanssa. Jaksan ihan hyvin. No, nukkuminen on vähän työlästä.. Yritin jonain iltana tässä nukkua ilman rauhoittavaa lääkitystä, mutta eipä onnistunut. Ärsytti, vaikka olin ihan väsynyt, luin, silmät muljahtivat kiinni ja nukutti. Mutta jäin siihen nukahtamisenporteilla-tilaan. Inhoan sitä. Olen vaan horroksessa, mutta tajuan sen, en nukahda, ärsyttää ja sitten olen pahalla päällä ja ahdistunut. Enkä sitten varmana nuku. Lääke vaan suuhun kahden tunnin tuloksettoman yrityksen jälkeen, ja jo tuli uni. Ehkä minuutissa. Lääkkeen vaikutus ei ole siis millään tavalla vaikutttamassa, mutta se psyykkinen riippuvuus. Miten mukavaa (löysinpä valitettavaa..). Joskus muinoin ollaan juteltu hoitajan kanssa juuri tuosta. Kun lääkkeen jättää ottamatta, on reaktio vähän sama kuin olisi jättänyt vaikka hellan päälle, jotain unohtui, mutta mitä..?

Psyykkinen riippuvuus rauhoittavaan, unettavaan lääkkeeseen on siis syntynyt. Jihaa. Keinoja olisi jonkin laisia, mutten niihin vielä ala. En jaksa alkaa tappelemaan. Olen vähän sillä mielellä, että asia minkä kuuluu jäädä, jää, jossain vaiheessa. En usko pakkoon. Olen varma että muutos kypsyy itsestään, en viisti taistella tuulimyllyjä vastaan, tässäkään asiassa (lääkemäärät ei kasva..). Väsyttäviä antihistamiineja on määrätty tilalle, mutta ne (Atarax) väsyttävät liikaa ja seuraavana päivänä on krapulainen olo, joten ei kiitti. Ainakaan nyt. Muita ongelmia en nyt tähän hätään keksi :)

Olen kuunnellut koko päivän kotona olleessa alla kuuluvaa progressiivista trancea. Tuollaisia tunnin, reilun, levyjä on YouTube täynnä ja tänään on soinut tuollainen musiikki. On vähän samantapaista kuin klassinen musiikki, paitsi tietysti että on konemusiikkia, mutta samaa siinä on aika paljon. Ja sen vaikutus minuun on samanlainen. Tai suunnilleen. Erilaisilla musiikeilla saa aika sopivasti oloa rentoutettua tai aktivoitua (siihen mulla tosin on aika harvoin tarvetta). Useinmiten haluan olla kotona hiljaisuudessa, mutta tänään en halunnut, vaan jotain taustasäveltä halusin. Tällä hetkellä siis tämänlaista musiikkimakua. Mitään yhtä ja oikeaa lempparia tai suosikkia mulla ei ole vaan melkein mikä vaan käy, tunnelman mukaan (no humppaa ja iskelmää en osaa kuunnella). Latailin tässä Mp3 soittimeeni (joka oli muuten pölyttynyt kaapissa viisi vuotta.. Olin sen kokonaan unohtanut..) musiikkia salille, vähän kovempaa ja menevämpää trancea ja Eminemiä. Olen varsin kyllästynyt kuuntelemaan sitä ähinää, puhinaa ja painojen kolinaa, ja hissimusiikkia, mitä saa salilla kuunnella (vaikkei mikään äijäsali olekaan), joten omat musiikit mukaan ensi kerralla, kun maltan salille mennä. Jumppatunnit vetävät nyt jostain syystä enemmän puoleensa :)

Tänään olin E.n kanssa salilla, käytiin tuossa urheilutalon Fix-salilla. Itse käyn Fressillä, mutta sinne on tehtävä sopimus pidemmästä jäsenyydestä ja sitoutumisaika on pidempi kuin tuonne urehilutalolle, minne voi mennä kertamaksullakin. E on puhunut jo vaikka miten kauan, että haluaa alkaa käymään salilla kun täyttää viistoista. Nyt on. On kysellyt, että koska pääsee, haluaa alkaa käymään säännöllisesti salilla ja kohottamaan kuntoaan. Syömisiinkin on kiinnittänyt huomiota ja syö Omegaa. Yleisen jaksamisen ja koulutsempinkin takia, ihan hyvä. Ettei mene sipseillä elämiseksi (no ei mene, meillä on tarkkaa sen kanssa että syödään päiväruoka ja iltapala aina yhdessä ja samoihin aikoihin -> tämän(kin) kuullessa se perheterapeutti millä käydään, sanoi, ettei teidän tarvii täällä enää käydä.. No, halutaan vielä käydä, ei kieltänyt tulemasta. En sitten tiedä, onko se yleisempää ettei perheessä syödä yhdessä?). Tänään ostettiin Hera80-proteiinijauhettakin, kamalalta maistui ja hintakin vähän kirpaisi, mutta kokeillaan nyt sitten.

Ensimmäinen salikäynti pojan kanssa nyt tehty. Kävin neuvomassa vähän laitteiden kanssa ja katselin asentonsa suunnilleen, neuvoin sarjoissa ja painoissa. Perusjuttuja, että on selkä suorasssa ja vatsa sisällä (=selkä suorassa), hartiat alhaalla, ja ettei heittele raajojaan ylösalas liian kovaa eikä yliojentele. En mä mikään personal trainer ole, mutta osaan sen verran sanoa ja katsoa. Jos oikein enemmän ja säännöllisesti alkaa tosiaan salilla käymistä harrastamaan, olisi varmaan ihan hyvä ainakin yhdeksi kerraksi maksaa se kunnollinen ohjaus. Lupaisin maksaa puolet noista kertamaksuista nyt aluksi, isänsä saa maksaa toisen puolen, saa viikkorahassaan sitten. Jos nyt käy kerran kaksi viikossa alkuunsa. Mä olen liikkunut paljon, katsoin että kymmenen päivän aikana on ollut kolme päivää vain etten ole harrastanut minkäänlaista liikuntaa. Eikä into ota laantuakseen. Olen nyt syönyt sen aikaisemman ohjeen mukaisesti ja olen huomannut ilokseni että paino on pudonnut noin viikossa melkein kilon. Vatsakin ihan kuin näyttäisi vähän vähemmän turvonneelta kuin aikaisemmin, kun syön vähän vähemmän sitä leipää ja säännöllisemmin, ja enemmän niitä hedelmiä ja vihanneksia.


Nyt meen sohvalle. Jos maltan. Moi!