mulla on ilmeisesti nyt iskenyt valokuvaamiskuume, räpsin menemään kaikenlaista ja kuvankäsitttelyohjelma on kovassa käytössä, se on tosi kivaa. Omakuviakin on muutaman päivän aikana tullut muutamia. Kuvatiedostoja olisi taas syytä siivoilla. Kuvia muokatessa kopioita ja erilaisia versioita kuvista ja kuvayhdistelmistä tulee paljon. Olkoon tämä nyt jonkin lainen kuvapäiväkirja niin kauan kun siltä tuntuu. Tekstiä ja asiasisältöä (heh) on vähemmässä määrin nyt, mutta valokuvaaminenkin on tapa ilmaista itseään ja tuoda hetkiä ja tunnelmia kuvatuksi ja säästää sillä tavoin (tai ainakin niin kauan kuin kone toimii) Varmuuskopioita pitää välillä ottaa muistitikulle. Monta kertaa olen suunnitellut että pitäisi tilata edes joitan paperikuvia joka vuodelta vaikka edes, mutta ei, en ole saanut aikaiseksi. Jos joskus. En luota että samat ohjelmat ja tietokoneet muutenkaan toimisivat joskus neljänkymmenen vuoden kuluttua samalla tavalla, jos kymmenen kahdenkymmenenkään. Mutta on nyt taas kuvia, salikuvat olen ottanut joskus aikaisemmin, kunhan kuvitan niillä nyt tunnelmia. Aamunaama ja -hiukset näyttää juuri siltä, miltä ne aamulla pimeään aikaan vielä näyttää. Onneksi ne saa kiinni:)
Huomasin tässä että meidän hyasintinjämä näyttää ihan joltain kevätkukalta, en tunne kukkia, mutta joku sipulikukka kuitenkin, näyttää vähän siltä, kuin odottaisi kukkiaan tulevaksi. On siis vanha, jouluinen hyasintti, mistä leikkasin kukinnot pois jo kauan sitten, kun alkoivat kuivua ja varista. En tiennyt miten kasvi reagoi leikkelyyn, mutta monta viikkoa se on jo tossa ihan vihreänä pysynyt. Kiva niin. Muutenkin on ihan kivaa kun on valoisampaa, vaikken sitä talvea ja lunta niin kaivannutkaan, on valoisuus päivällä ihan kiva juttu kuitenkin. Kylmästä en silti välitä, ihan hirveä vilu tuli äsken salilta kävellessä (kävin bodypump-tunnilla), ei sieltä ole kuin vajaa pari kilometriä matkaa kotiin, mutta suoraa tietä missä käy aina vastatuuli. Ihan sama, mihin suuntaan kävelee. Jumpan jälkeen väsytti aika paljon, en ole tuolla tunnilla käynyt aikoihin ja kävi näköjään voimille. Kiva tunti kyllä oli. Hyvä ohjaaja ja hyvää musiikkia. Tykkäsin. Jaksoin, mutta jälkeenpäin tuli väsy. Tuolla kylmässä kulkiessa iski kauhea uupumus, kova pakkanenkin verottaa tietysti voimia. Yli kymmenen asteen pakkasta pitää. Hirveä pistelevä viima siihen päälle.
Kyllästyin tässä joku päivä vatsaani, ja muutenkin turvonneeseen leipäpöhö-oloon. Löysin yhdestä blogista tuollaisen pienen ja simppelin kuvan, johon on lyhyesti ja selkeästi kirjoitettu suunnittainen päivän ruokailurytmi ja -määrä. Mun mielestä hyvä ohje. Ensin ajattelin että siinä on aika vähän syötävää, mutta eilen elin tuon mukaan, eikä heikkoa tehnyt. Ei tuo kovin erilaiselta näytä mitä yleensä syön, leipää vaan on mennyt enemmän, liikaa. Karkkia en syö juuri koskaan, sipsit ja muut suolaiset jutut on enemmän mun juttu. Tietty turvottavatkin enemmän. Kanaa en syö, enkä muutakaan lihaa, mutta sovelsin tofulla. Kalaa, kasvispihvejä, falafeleja. Sellaisia. Maitotuotteita koitan käyttää vähemmän. Ostin humusta ja sitä olen lykkinyt niiden parin leivän päälle, mitä päivässä syön. Hyvältä on maistunut. Avokaadokin on hyvää, siitä voisi koittaa tehdä leivän päälle sopivaa töhnää. :)
Kerran puhuin lääkärissä käydessäni ruokahalun huonontumisesta, silloin ilmeisesti söin vähän huonosti, tai unhodin syömisen liian pitkäksi aikaa päivässä ja sitten olo oli tietysti tosi sumea ja hutera. Sanoi aika hyvin, että meidän kulttuurissa, ruokailutottumuksilla ja -tavoilla on mahdotonta syödä liian vähän, ellei kärsi anoreksiasta. Suurempi ongelma ylensyöminen ja liian rasvainen ja raskas ravinto taitaa olla, kuin liian vähäinen syöminen. Jostain olen joskus kuullut että ihmiselle on terveellisempää elää jatkuvasti liian vähäisellä syömisellä kuin liian paljolla. Sopiva tietysti paras, mutta vähän seuraavaksi paras. En ole mikään erityisen suuri ruoanystävä, syön sen mitä pitää, mutten nauti syömisestä, niin että palkitsisin tai söisin suruuni. Tai ilooni. Syön vaan elääkseni, ja se kai se idea siinä onkin. En syö karkkia, enkä pullaa, suklaa maistuu joskus, mutta aika harvoin sekään. Usein tuntuu että syömiseen, ruoanlaittoon ja sen hankkimiseen menee liikaa aikaa. Joskus sanoin puolileikilläni, että jos joskus keksittäisiin vaikka joku kapseli, mistä saisi koko päiväksi tarvittavan määrän energiaa ja kaikkea mitä nyt ihminen ravinnosta tarvitsee, niin voisin ihan hyvin kokeilla. Astronautit avaruudessa ehkä käyttää sellaista? Siinä uusi ammatti sitten.. :)
Paino ja vaatekoko on ollut sama viimeiset kymmenen vuotta (ainakin). Pari kertaa sinä aikana olen masennuskausien aikana (en tosin nyt pariin vuoteen) lopettanut syömisen melkein kokonaan ja laihtunut lyhyessä ajassa todella paljon, ihan pahan alipainon puolelle. Anorektinen siis, silloin. Enää paino ei liiku suuntaan eikä toiseen, mikä on ihan hyvä. Painoindeksi on siinä normaalipainon keskivaiheilla, eli aika passeli.
Mutta sellaista, rentoa menoa nyt.
Olo on mainio.
 |
| Kuva lainattu täältä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti