Sailing

Väsyttääväsyttääväsyttää
Pitäispitäispitäispitäis

Väsyttää ihan ylipaljon. Tänään olin aamulla niin väsynytväsynyt! Paljon väsyneempi kuin ikinä illalla nukkumaan menneessä. Silloin olen harvoin väsynyt, mutta aamulla olen rättipoikkiväsynyt. Jumissa, jäykkänä. Silmät painaa. Ei jaksa. Illalla ei malta ja mitä lähemmäksi nukkumaanmenoaika tulee, sitä vähemmän maltan. On asiaa, tekemistä. Sekin vielä.. Miksiköhän se on niin päin? Niin ärsyttävää. Olo on ollut  tänään melkeein kuumeinen, ihan kuin olisin tosi kipeä. En ole. En edes muista, milloin olisin ollut fyysisesti kipeä, flunssassa tai mitään. En varmaan ainakaan vuoteen (silloin kun olin vielä töissä olin koko ajan kipeä. Olin neljän vuoden hoitajaurani aikana melkein enemmän sairaslomalla kuin töissä..). Ennen olin vähän väliä keuhkoputkentulehduksessa, astma oli kauhea ja vähän välilä piti käydä päivystyksessä spiraa hengittelemässä, keuhkoröntgenissä ja ties missä. Olin terveydenhuollon suurkuluttaja ja varmaan jo ihan vitsi lopulta. Ihan hyvää hoitoa kyllä sain. Nyt kahden vuoden aikana on tapahtunut ihmeparantuminen. Onneksi joku osa minusta on terve. Mutta nyt ei siis mitään, kamalan raskas olo vaan. Miksiköhän ahdistus tuntuu kipuna, vatsakipuna, väymyksenä, puristavana tunteena, uupumuksena? Olisi kivempi tietää miksi, mitä tämäkin nyt yritää kertoa. Ei tietoa.

Eilen oli ihan huippupäivä! Ihan mahtavan mukavaa, kivaa, ihanaa. Kesäpäivä ihan parhaasta päästä. Tai paras. Ei olisi voinut olla parempi oikeastaan. Aamupäivällä lähdettiin purjehtimaan J.n työkaverin ja hänen avovaimonsa kanssa (J.n isällä on vene jota saadaan käyttää). Tulivat ensin tänne meille päin, käytiin yhdessä ostamassa eväitä tosta meidän lähikaupasta; olutta, kasvispihvejä, salaatteja, tomaatteja, vesimelonia, piirakoita,pasteijoita, sipsejä.. Sää oli aivan upea, kirkas auringonpaiste pilvettömältä taivaalta ja mittarissa jotain kakskytviisi astetta. Merellä se ei tunnu mitenkään liian kuumalta tai tukalalta. Sopivan lämmin. Ihana. Tuulta ei ollut purjehtimiseen riittävästi ja jouduttiin puksuttelemaan moottorilla eteenpäin. Purjeilla on kivempi mennä, ulkomoottori pitää kamalaa ääntä, mutta sillä pelillä meno on tasaisempaa ja rauhallisempaa. Vähän avoimemmalle merelle päästyä saatiin vetää purjeet ylös, tuuli yltyi ja vaihtoi suuntaa niin että päästiin eteenpäin ihan mukavaa vauhtia. Tykkään purjehtimisesta, on upean näköistä kun aurinko paistaa, meri kimmeltää. Purjeet napsitaan kiinni vanttiin, vedetään ylös, tuuli tarttuu humahtaen niihin ja vetää veneen sulavaan liikkeeseen. Purjeet näyttävät tosi hienoilta. Valtavat, valkoiset. Tuuli puhaltaa ja vene liikkuu tuulen voimasta ihana hiljaa, purjeita pullistellen. Kallistaa sopivasti.

Välillä liikkeet voi muuttua aika äkkinäisesti, toisena hetkenä on ihanan rauhallista menoa, tuulen puskan tai isomman aallokon yllättäessä meno voi muuttua aika hurjaksi. Tuuli vääntää veneen liian vinoon nopeasti jos purjeet ovat tuulen voimakkuuteen verrattuna liian suuret. Viimeksi kun oltiin purjehtimassa joskus viikko sitten, sattui aika ikävä tilanne. Suurin osa meistä matkustajista oli ilman pelastusliiviä (vaikka niin ei tietenkään saisi olla, ei varsinkaan silloin, kun purjehditaan purjeilla). Purjeet olivat isoimmat mahdolliset. Tuuli voimistui hetkessä ja väänsi veneen neljänkymmenenviiden asteen kulmaan, melkein niin vinoon kun se voi mennä, ettei hörppäisi vettä sisään veneeseen. Purjevene ei voi kölin ansioista kaatua, mutta kannelta on helppo pudota mereen ja ilman pelastusliivejä päällä se voisi olla aika kohtalokasta isossa aallokossa. Meitä oli silloin aika monta ja lapsiakin kolme, nuorin (viisi vuotias) oli sentään pelastusliiveissä niin kuin pitikin, mutta kaksi teiniä makoili kannella ilman. Paniikki siinä ehti syntyä, minä ja sisko väännettiin jo melkein itkua. Huudettiin kaikki yhteen ääneen ja liivejä etsittiin paniikissa veneen sisältä. Sisko istui kyyryssä veneen lattialla pikku tyttö sylissään ja minä istuin, tai seisomista se jo oli. Vene oli niin vinossa. J. on ainut joka osaa purjehtia ja sillä riitti siinä tekemistä, keikkuroi edestakaisin ruorin ja purjeiden välillä. Purjeet äkkiä alas. Ilman pelastusliivejä. Olin ihan varma että putoaa mereen, niin pahalta meno näytti. Draamaa kerrakseen. Tilanne oli yhtä nopeasti ohi kuin oli alkanutkin. Juteltiin seuraavana päivänä täällä perheen kesken, että olisi ihan hyvä että minä ja E. osattais tehdä jotain, jotain ihan perusjuttuja, purjehduksen alkeet. Vähän osaan ruoria kääntää jos sanotaan mihin suuntaan, mutta siinä ne mun taidot on. Hyvä se olisi jotain muutakin osata. Ja mikäs siinä, ihan kiva. Viihdyn merellä enkä -kumma kyllä- pelkää edes isoissakaan (kesä)aallokoissa. Melkein kaikkea muuta pelkään. En mielelläni käytä edes hissiä, pelkään kerrosten välille jäämistä niin paljon. Lentämistäkin pelkään. Ruotsilaivoillakaan en viihdy vähänkään isommalla tuulella, tunnen kaikki pienimmätkin keikutukset ja kääntymiset. Purjehtiessa se ei haittaa, eikä pelota. Purjehtiminen on yhteistyötä luonnon, meren ehdoilla. Aaltoja ja tuulta voi vähän ennakoida, vaikka luontohan se on joka päättää, aina. Sitä kunnioitan. En pelkää.

Mutta eilen oli vähän rauhallisempaa. Purjehditiin Kaunissaareen. On aivan upea paikka, avomeri alkaa siitä ja  maisemat on sieltä upeat. Ihan kuin taivas, meri ja luonto olisivat jotenkin kirkkaampia ja terävävärisempiä kuin mitä täällä mantereella. Saasteet eivät yletä sinne saakka likaamaan ja tuhrimaan maisemaa.. Ennen rantautumista osuttiin taas isoon tuulenpuuskaan ja aallokkoon ja meno oli taas vähän hurjempaa kuin tarvitsisi. Tuuli kävi etelästä ja oli ehtinyt kerryttää aaltoja aina Virosta asti. Äkkiä tilanne oli onneksi ohi ja päästiin rantautumaan. Vähän mua alkoi silti paluumatka ahdistamaan. Kaunissaaresta menee mantereelle yhteysalus ja silläkin pääsisi. Illemmalla tuuli onneksi tyyntyi ja pari terassilla nautittua oluttakin vaikuttivat varmaan asiaan. Oli rentoa. Meidän kaveripariskunnan lisäksi saarella oli mun sisko perheineen ja vietettiin yhdessä aikaa. Syötiin ja käytiin terassilla. Ajateltiin käydä uimassakin, vesi on tuolla ihanan kirkasta, mutta taas tuntui liian kylmältä. Avomerellä vesi on tosi kylmää. Tuuli oli aika kova edelleen. Tultiin koko porukka meidän veneellä pois. Keikutti aika paljon, eikä laitettu purjeita, päästiin nopeammin maihin. Mutta tykkään. Melkein kaikkea pelkään, mutta merellä on ihanaa. Yötä en halua veneessä olla ja sen takia tehdään vaan päiväreissuja, mutta ihan huippuja nekin. Ei mitään valittamista. Liian nopeasti meni päivä. Kymmenen tuntia ulkona ja meri-ilmassa. Vähän turhan monta olutta ja yksi siideri. En olisi halunnut illan loppuvan ollenkaan. Illalla nukkumaan mennessä mun kaikutti kahúheasti. Mulla on kai herkkä tasapainokeskus (vai mikälie) ja jos olen aallokossa veneillyt, jää se keikutuksen tunne päälle. On aika omituinen tunne, mutta menee aina yön yli nukuttua ohi. Rauhoittava auttaa myös. Nukuin vähän levottomasti mutta luulen juomisen vaikuttavan asiaan. Alkoholilla on minuun piristävä vaikutus. Vaikka joisin enemmänkin, on mun pakko ottaa rauhoittavia ja se iltaLito, vaikkei kumpikaan alkoholista tykkääkään.

Tänään oltiin taas samaisen kaveripariskunnan kanssa. Nähtiin Sipoossa Pilvijärvellä, suunniteltiin taas uimaan menemistä, mutta taas oli liian kylmä. Ihan pilivistä. Istuttiin siellä nurmikolla ja turistiin pari tuntia ja sen jälkeen ajeltiin yhteen läheiseen pitseriaan ja käytiin syömässä taas kevyttä päivällistä.. Mun kesäruokavalio on kostunut tässä viimeaikoina sipseistä, pitsasta, oluesta, jäätelöstä ja muusta yhtä epäterveellisestä. Kelkka on kääntynyt aikaisemmasta ruokavaliosta aikalailla siis. En silti tunne lihoneeni, en ainakaan huomaa että vaatteet olisivat (vielä) " kutistuneet". Ehkä olen niin hermostunut ja koko ajan stressaamassa ja menossa ja kulutan näin enemmän. Niin sen täytyy olla. Vaa'alla en ole uskaltanut käydä.

Nyt ilta on mennyt pakkaamisen merkeissä. Muutama hermoromahdus tässä on matkanvarrella tullut. Ollaan melkein pari viikkoa reissussa ja tavaraa ja vaatetta sun muuta pitää ottaa paljon. Pitää varautua kaikkeen, helteeseen, sateisiin, kylmään.. Ja itselleni pakkaan aina liikaa. Niin paljon vaatteita että tuskin käytän puoliakaan, mutta pitäähän se olla valinnanvaraa.. Huomenna lähdetään ajelemaan aikaisiin aamulla, yritetään siinä kahdeksan yhdeksän aikaan lähteä, mutta venyy siitä varmaan. On luvattu taas niin lämmintä keliä, eikä meillä ole autossa ilmastointia, niin ihan kuumimpaan aikaan ei ole kovin nautinnollista istua tulikuumassa autossa. Matkaa on kolmisensataa kilometriä. Mutta kyllä sen kärsii. Ihana päästä maalle.
Nyt pitää mennä nukkumaan, kello on jo 01.11. Otin tuossa pakkaamisen yhden hermoromahduksen kohdalla rauhoitavan ja nyt alkaa väsyttämään. Hyvää yötä.