Metsä

Pakko päästä metsään. Happi loppuu.
Asunnossa ei ole ilmaa, katto painaa. Ilma ei vaihdu.

Onneksi lähellä on metsä, ilmaa, vihreää, raikasta, hiljaista. Rauhaa, harvakseltaan vastaantuleva lenkkeilijä. Saan olla omissa oloissani. Ajatusteni kanssa. Hengittää puhdasta ilmaa. Metsän tuoksuja.

Muistan metsän alkukesän rehevänä, runsaana, vaalean vihreänä, uteliaana. Raikkaana ja elinvoimaisena. Uutta versovana, kasvavana. Uutena. Maan pintaa ja taivasta kuroitelevana. Kasvavana. Riemuitsevana. Kohisevana. Muistan linnunlaulun, kävelyä säestävän moniäänisen laulukuoron. Ruusujen tuoksun. Raikkauden, aamukasteenkin. Kevät on muuttunut äkkiä loppukesäksi, melkein syksyksi.

Kuiva kesä on kuivattanut luonnon herkän vehreyden. On aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Valmistauduttava uuteen. Suojauduttava. Puissa on keltaisia lehtiä, ruskeaa, punaista. Pihlajanlehdet punaiset oranssit, haavanlehdet ruskeat, alaspäin kääntyneet. Odottamassa maahan putoamistaan. Vielä vihreät vilkuttavat tuulessa ohikulkijalle. Havisevat ja vapisevat. Tulevaa odottaen. Nokkosten vaaleanruskeat, pitsireunaiset lehdet väsyneinä. Vadelmat  roikkuvat nuupahtaneina, kuivina. Ruusut eivät enää tuoksu. Linnut eivät laula. Polut on täynnä käypyjä, keltaisia koivunlehtiä. Havunneulasia. Polku pehmeä kulkea, jalan alla joustava. Juurakon kuvioima, vanhat vahvat juuret kuin hermosto. Kiinni pitämässä. Kävelisin paljain jaloin.

Männyt vanhoja ja niin paksuja, ettei yhden ihmisen kädet ylettäisi rungon ympäri. Satavuotiset, tummat. Vuosirenkaita olisi vaikea laskea. Paksu kaarna. Sisusta lämmittävä ja suojaava. Kymmeniin metreihin kurkoittava. Alimmat oksat jo katkenneet hämärässä varjossa. Ylhäältä näkee auringon.

Kelot, käppyräiset. Osa vielä pystyssä, sisus kuoren alla kuolleena. Pystyyn kuolleet. Kummalliset. Runko päältä vaalea ja tasainen. Käden alla sileä. Kuin luu. Kaatuneet sammallikolla lepäämässä. Tikan nokkimana,  runko reikäiseksi kuvioituna. Myrskyssä katkenneen puun pystyyn jäänyt tynkä tummana. Runkonsa vieressä seisomassa. Haava katkeamispisteessä vaaleana sivussa, kuin kasvot varjossa.

Meri rauhallinen, harmaa pilvisenä päivänä. Hiekka rannassa pehmeää. Kivet ja hieno hiekka yhdessä. Mäntyjen ja koivujen juuririhmasto näkyvillä. Rantatöyräällä. Aivan kuin ranta olisi kaivanut itselleen paikan liian lähelle. Maa meren huuhtoma. Kalliot meren muokkaamat. Haljenneet, kiviksi muuttuneet. Raitoja. Vaaleaa ruskeaa, valkoista, mustaa, sinistä, harmaata, punaista. Kallio lämmin ja sileä käden alla. Pysyvä, aina samassa paikassa uskollisena. Joku sammaleen peitämä, päältä pehmeä.

Voisin jäädä metsään asumaan. Siellä olen kotonani. Metsä on rauhallinen, turvallinen syli. Aina samanlainen, toisaalta erilainen. Vuodenaikojen mukaan vaihtuva. Pysyvä. Siellä se on. Se on varmaa. Ja tosi. Onneksi lähellä. Minun keuhkot. Kesämetsää tulee ikävä.