Helle

Selvisin sitten hengissä siitäkin krapulasta, vaikken eilenillalla ihan varma ollutkaan. Vettä kittasin varmaan viisi litraa ja kunnes alkoi pelottamaan se liiallinen veden juominen ja lähetin miehen hakemaan mulle sipsejä kaupasta.. Ettei mene ihan suola- ja nestetasapainot sekaisin. No joo, varmaan aika terveellistä, ensin vesiöverit ja päälle vielä suola sellaiset. Sekin vielä, että "laihdutuskuuri" meni taas pilalle. Voi sitä itseinhon ja vatsamakkaroiden määrää taas. Kätevästi luin ensin Fit-lehteä; hyviä jumppa- ja syömisohjeita, miten joku treenaa kaksi kertaa päivässä kuutena päivnä viikossa bikinifitnessiin, ja sitten painelin sipsipussia rapistelemaan. Ei erotu sikspäkki tänäkään kesänä. Ei ole kyllä ennenkään erottunut. Ihan sama, ei jaksa nipottaa. Ihan kohtuullisesti väsyin siinä illan mittaan, kuitenkin kello huiteli jo yhtä ennen kuin maltoin mennä maaten. Se on kyllä aika normiaika, en yleensäkään osaa mennä aikaisiin nukkumaan, en tiedä olenko ikinä nukahtanut ennen puoltayötä. Ehkä korkeassa kuumeessa joskus? (ei mulla ole ollut kuumetta varmaan kymmeneen vuoteen..)

Yö oli ihan kohtuullinen vaikka kuuma olikin, olen oppinut pitämään makkarin oven ja olkkarin ikkunan auki ja niin pääsee ilma vaihtumaan (makkarin ikkunaa ei voi pitää auki kun pihalta kuluu typerä ilmastointilaitteen hurina ja se häiritsee mua vaikka olisi korvatulpat korvissa). Muutenkaan en kuulu niihin ihmisiin, jotka jaksavat valittaa yhtenään kuumuudesta kesällä, syksyllä sateista ja pimenevistä päivistä ja illoista, talvella lumen määrästä ja pakkasesta, keväällä kurasta ja siitepölyistä. Mä tykkään kuumuudesta, mitä kuumempi, sen parempi. Nautin. Tykkään olla auringossa, ottaa aurinkoa ihan keskipäivän paahteessa rantakallioilla (ah!), pulahtaa välillä uimaan, maistella mansikoita. Eri asia olisi ehkä, jos pitäisi tehdä jotain.. Näitä eläkeläisen riemuja (ja muita ärsyttää kun vaan loikoilen ja nautiskelen..). Kävin kesäkuun ensimmäisellä viikolla, kun oli helteinen  viikko, meressä uimassa monena päivänä ja makasin aurinkoa ottamassa <3 Kuumuus ei haittaa mua etelässäkään, joskus olin Turkissa kun siellä oli päivällä yli neljäkymmentä astetta mittarissa, eikä haitannut yhtään. Suomessa ei vaan voi mun mielestä olla liian kuuma. Ei varsinkaan yöllä. Nukuin Oxaminin voimalla aamuun asti.

Mulla oli aamulla aika psykpolin hoitajalle, sain onneksi J.ltä kyydin sinne, koska muuten mulle olisi tullut kiire. Tarviin yli tunnin aamulla siihen, että virkoan siitä hetkestä kun saan silmät auki siihen kuntoon että pääsen ovesta ulos. Pitää pestä hiukset, laittaa ne, valita vaatteet, ehkä silittää, meikata ja haalia kamat kasaan. Jotain on aina hukassa ja kaikki pitää tarkistaa vielä pari kertaa ennen kuin uskallan lopulta sulkea oven ja lähteä maailmalle. Laukussa kulkee aina sen verran omaisuutta, että luulisi reissun olevan pidempikin kuin pari tuntia. Liioittelen aina kaikessa. Mulla olisi viime viikolla ollut ylimääräinen aika hoitajalle, viikko sen akuuttiajan jälkeen (kun olin syönyt niitä rauhoittavia yli omien tarpeideni kerralla..), mutta peruin sen, kun en tuntenut olevani yhtään käynnin tarpeessa. Tänään oli aika ja ihan perus meininkiä oli. Vähän sellaista turinaa nuo aina ovat, en oikein tykkää puhua asioistani, en osaa. Huomaan jotenkin itse aina sen, miten sekavia ja ympäripyöreitä mun asiat, ajatukset, olot ja tilanteet on. Edelliskerralla olin sitä mieltä ja tällä kertaa tätä ja samalla tuntuu kuitenkin, että samoja asioita siellä jauhetaan. Ei oikein ehdisty hommat. Voisi tulla jo se terapiatuen päätös. En sitä olekaan odottanut kuin kaksi kuukautta. Viime kerralla hoitaja antoi mulle luettavaksi läpsykän epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ja käski lukea. Mies luki sitä mulle pari kertaa ääneen, nukahdin kesken molemmilla kerroilla (en jaksanut itse keskittyä, liian epäkiinnostavaa..). Mua ärsytti. Joopa joo. Sekin vielä. Nytkö diagnoosi sitten onkin toinen. Sopiihan ne kaikki kuvaillut oireet ja käyttäytymismallit minuun, mutta ihan samojahan ne on kuin kaksisuuntaisessa? Ja kaksisuuntaista sairastavilla kuulemma on usein kyseinen häiriö. Okei, mitä eroa niissä sitten on. Lääkityskin näytti olevan melkolailla sama. Ja hoito. Ja jos on joku mielenterveydellinen diagnoosi, niin eikö silloin ole aina jonkunlainen persoonallisuuden häiriö. Jos ei olisi niin mikä niitä oireita pitäisi yllä? Se, että sanotaan että kaksisuuntainen on biologinen sairaus on aika ontuvaa sekin. Lääkäri on sanonut mulle joskus, että jos elää lapsuuden traumaattisissa olosuhteissa, muokkaa se psykologinen ympäristö ihan sitä biologiaakin ja vaikuttaa aivojen toimintaan ihan fysiologisestikin. Aika ympäri pyöreää kaikki mun mielestä. Tai sittten jollekin tulee kaksisuuntainen vaan ihan "tyhjästä". Pitäähän sitä olla ihmisillä töitä. Ehkä mä saan eläkkeen helpommin jos diagnoosilista on pidempi. Parempi olisikin. Hoitajakäynnin lopuksi pyysin että saisnko kaikki itsestäni kirjoitetut kertomukset tämän reilun kahden vuoden ajalta, kun olen ollut tuolla bipotyöryhmässä hoidettavana. Saan kuulemma, piti vaan käydä täyttämässä johonkin lippuun nimi ja sotu ja paperi menee ensin omalääkärin käteen ja siitä vielä ylilääkärin käteen ja sitten vaan printteri laulamaan. Viikon päästä saan kuulemma paperit hakea. On niissä sitten lukemista. Olen miettinyt, että pitäisikö joskus tilata tai käydä lukemassa ne paperit ja kertomukset, mitä musta kirjoitettin sillon kun olin lapsena (joskus 70-luvulla) hoidossa niin ikään psykiatrisista syistä. olen ne paperit joskus nähnyt, mutten silloin niihin sen tarkemmin tutustunut. Ehkä terapian aikaan niitäkin voisi käydä läpi.

Hoitajalla käynnin jälkeen käytiin J.n kanssa syömässä, tuli töistä Itäkeskukseen ja käytiin jossain lounaspaikassa, tai ennen se oli meksikolainen ravintola, nykyään kai jotain vähän tasapaksumpaa, mutta ruoka oli hyvää. Söin lohta ja lämpimiä kasviksia. Sitä ennen J.tä odotellessa kävin UFF.n kirpparilla kiertelemässä ja jotain sieltä tarttuu aina mukaankin, nyt ostin yhden värikkään hellemekon, läpikuultavan kukallisen ohuen lirupaidan ja mustan hameen (joka olikin liian pieni ja vetskari meni kotona rikki kun vedin hametta päälle..). Olen herännyt huomaamaan että kaikki mun vaatteet on joko beigejä, harmaita, mustia, valkoisia tai raidallisia (sitä seiloriraitaa). Hyi! Miten musta on tällainen tullut, yököttää kaikki noi konservatiivisen väriset ja näköiset vaatteet. Ennen mullla oli sentään joku tyyli, eikä vaan tollasta super-boring-osastoa. Ihan mustakin olisi parempi kuin värittömyys, värejä en ole ikinä osannut käyttää, mutta koitan vähän rikkoa kaavaa ;)
Kotiin tultua kirjoitin paljon käsin, kirjoitin kahten kirjevihkoon (aiheina vuodenajat ja toinen ns. "nuorten eläkeläisten vihko") ja yhtä kirjettä aloittelin. Kävin nukkumassa hetken kun kirjoittaessa alkoi niin ramasemaan, nousin laittamaan ruokaa ja illemmalla käytiin tekemässä vielä pieni kävelylenkki. Pakko oli päästä vähän haukkaamaan happea ja ihan hyvää tekikin. Ihanan lämmin ja aika kostean tuntuinen ilma oli, trooppista.

Vielä ei väsytä yhtään, mutta eipä mua ole ennenkään vielä tähän aikaan väsyttänyt. Tekisi jo vähän mieli mennä nukkumaan, jos väsyttäisi. Iltalääkkeet (Litot) otin, mutta ne ei enää väsytä yhtään. Alussa väsyttivät, oli kai joku aloitusoire.. Ehkä menen lukemaan, en enää jaksa kirjoittaa (enkä oikeastaan tältä päivältä muuta keksikään). Hyvää yötä. (Kello on 23.55, ei sitä mitä bloggeri näyttää)