Viittä vaille

Tekstin ensimmäinen lähetys suoritettu. Lähetin tarinan J.lle luettavaksi. On pyytänyt saada lukea sen muutaman kerran, mutten aikaisemmin ole vielä antanut. Ihan keskeneräistä en halua näyttää. Nyt se alkaa olla sitä vaille valmis, että asiat mitä haluan kertoa, on kasassa. Vielä säätöä ja järjestelyä, mutta viittä vaille valmis. Nyt jännittää. Laitoin J.lle tekstin Facebook-viestinä, sanoin että on parempi että lukee sen niin, etten mä näe sitä. On niin kriittinen ja löytää aina jotain sanottavaa joka asiaan. Ja on paljon parempi kuin minä, vähän kaikessa. En tykkää että lukee mun kirjoituksia, ei ainakaan niin että näen sen kun lukee :) Lukee niin tarkaan ja kriittisesti, että panikoin vieressä jokaista elettä ja ilmettä. Mutta lähellä valmista.

En mä ainakaan millään kierroksilla ole. Nukuin vasta neljän aikaan viime yönä enkä olisi millään jaksanut herätä. Hyi mikä aamu. En jaksanut herätä kun J lähti, enkä vielä silloinkaan kun soitti vähän myöhemmin herätyssoiton. Heräsin vasta silloin kun E tuli sanomaan, että lähtee kohta kouluun. Voi yökötys sentään taas mun kanssani. E oli opiskellut yhteiskuntaopin kokeeseen aamulla, ja illalla. Koko päivä, ilta ja aamu, kaikki vapaa-aika ja hereilläoloaika meni taas kokeisiin lukemiseen. Eilen sillä oli yhdeksän tunnin koulupäivä. Tuli vasta viiden jälkeen kotiin. Ja sitten opiskelua päälle iltayhteentoista asti. Ensi viikolla on viisi koetta. Ei voi kuin kauhistella sitä, miten tiukoille jo noin nuoret laitetaan, loppuunpalamisen reunoille jo tässä vaiheessa. Koko ajan, vaatimukset senkun kasvaa. On nyt parin kuukauden aikana panostanut ja tsempannut tosi paljon ja kyllä sen huomaakin, koenumerot ovat olleet tosi hyviä, on saanut ysin melkein joka kokeesta. Joku heikompi on joukossa, mikä vaikutaa heti keskiarvoon. Tavoittelee yli 8,5 keskiarvoa jotta pääsisi haluamaansa lukioon.

Lukiot on selvästi jakautuneet, niin kuin maailma ja yhteiskunta, meno tässä meidän kotoSuomessa, joka kolkassa, toisiin keskiarvoraja on todella matala, ja toisiin taas todella korkea, melkein ysin hujakoilla. Huomaa jo siinäkin eriarvoistumisen. On hyvät ja huonommat sitten. Niin se on, selvästi huomaa että näin on nyt närhen munat. E on niin hyvä koulussa että toivon että pääsee haluamaansa lukioon. Ei ajatus ole tietenkään vain minun, tapoihini ei kuulu piiskata lapsiani eteenpäin ja vaatia kauheita, natsittaa. Ajatus lähti E.n luokanvalvojalta jo vuosi sitten, ja sitä kohti ollaan nyt menty. Iso osa vapaa-ajasta E.llä menee nyt koulutehtävien tekemiseen, mutta menestyksen eteen on tehtävä töitä. Ja jos se on hilkulla vaille, on kiriä ja tsemppiä koitettava pitää yllä. Niin kauhealta kuin se kuulostaakin. Seura tekee kaltaisekseen, jos ympärillä suurin osa luokkalaisista tai kavereista on sellaisia, ettei koulunkäynti ja opiskelu voisi vähempää kiinnostaa, vetää se porukkahenki mukanaan. Ja sama toisinpäin, jos suurin osa on parempia tai yhtä hyviä, motivoi se varmasti opiskeluun.

Huomenna E.llä on Itsenäisyyspäiväntanssiaiset koulussa, aikoo laittaa sinne puvun päälle (pitääkin ottaa kuva, josta rajaan pään pois:), vaikka suurinosa luokkalaisista kunnioittaa tilaisuutta verkkareissa.. Itsenäisyyspäivänviikonlopuksi lähtee kaverinsa ja äitinsä kanssa maaseudun rauhaan. Me saadaan olla J.n kanssa kahdestaan, mikä on aika harvinaista herkkua tätä nykyä. Ihan kiva, kai. Mitään tekemistä ei olla suunniteltu, ulkoillaan ja käydään ehkä elokuvissa. Sellaista.

Musta on tullut melkoinen tietokonenörtti tällä viikolla. Liikuntaa en ole juuri ehtinyt/maltanut harrastaa vaan olen nököttänyt tässä koneella ihan liikaa. Lenkillä kävin toissapäivänä jak ohta täytynee mennä haukkaamaan happea. Välillä kyllästyttää tuo sama ainainen lenkki, mutta tykkään mielluumin kävellä metsäpolulla kuin missään muualla, katuja pitkin. Salilla tai jumpassa en ole käynt tällä viikolla kertaakaan. Muuten olen käynyt sen pari kertaa viikossa kuntoilemassa. Pysyypä edes jonkin laisessa kunnossa. Olen syönyt huonosti, usein ruokahalu on kokonaan tiessään, syön vaan pari kertaa päivässä, ruoan illansuussa ja jonkun leivän jossain vaiheessa. Epäterveellisen puolelle meninaa tuo ravinto mitä nautin ajautua turhan herkästi. On vähän plösähtänyt olo, vaikka tuskin olen lihomaan pääässyt vähällä syömisellä, mutta olo on lösähtänyt. Vaa'asta on patteri loppunut, hyvä niin. Saa ollakin.

Nyt ylös ja ulos (ja ehkä lenkille)

Pois; "älypuhelin", tarvitaan; kenkien lankkaus