Täällä meillä alkaa joulumieli hiipimään hiljalleen mieleen ja kotiin. Jouluun valmistautumispäivät on olleet aika raskaita, niin kuin ne aina tuppaavat olemaan tavalla jos toisellakin.
Setäni poismeno 21. päivä, teki tästä joulunodotuksesta entistäkin raskaamman. Setä ei ollut erityisen läheinen minulle, asui Englannissa, isänikin on sieltä kotoisin, ja itse olen siellä muutaman vuoden lapsena asunut. Vanhempieni erottua (kun olin kuusi vuotias) en ole Englannissa paljon käynyt,enkä ollut englanninsukuni kanssa paljoa tekemisissä. Vuosi sitten kesällä käytiin Wightin saarella ja tapasin setäni viimeisen kerran. Sairasti syöpää, viisi vuotta taisteli sitä vastaan, ennen kuin syöpä vei nyt voiton taistelusta. Oli kuollessaan vasta 58-vuotias, niinkin nuoren kuoleminen tuntuu tosi pahalta ja epäoikeudenmukaiselta. Faceboookin kautta olen ollut viimevuosina sen verran tekemisessä serkkujeni ja heidän äitinsä kanssa ja sitä kautta olen setänikin kuulumisia kuullut. Nyt tämän suru-uutisenkin.
Pitäisi aina muistaa elää hetkessä ja olla kiitollinen siitä mitä on, kaikki saattaa kuitenkin muuttua hetkellä millä hyvänsä. Niin hyvään, pahaan ja peruuttamattomaankin päin. Muutos, johon ei voi itse vaikuttaa.
Joten mahdollisimman nautinnollista ja lämmintä joulua ja mieltä kaikille.
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti