Täältä tulee

Olisikohan taas kuvien aika. Napsin just muutaman kotikuvan. Tällä viikolla on tullut laiteltua kotia lisää joulukuntoon. Sain toivomani valkoisen paperitähden ikkunaan ja kahdet jouluvalot, yhteen toiseen ikkunaan ja olohuoneen sohvan päällä olevan ison peilin ympärille yhdet. Hyasinttejakin löytyi. Joulukuusi vielä puuttuu, muttta se me haetaan vasta aaton aattona ja aattona vasta pääsee sisälle koristeluun ja valaisuun. Harmi ettei nyt ole lunta. Siinä on omaa tunnelmaansa, kun kuusi odottaa aattoaamuna ulko-ovella lumessa. Nyt ei ole lunta, mutta kuusi tulee. Siitä tulee se varsinainen joulun tunnelma, tuoksu ja olo kotiin. Joskus meillä on ollut muovikuusi, mutten tykännyt siitä yhtään. Oikea sen olla pitää. Aattoaamuun kuuluu ehdottomasti kuusen koristelu, riisipuuro (mantelilla totta kai), Turun Joulurauahan julistus ja Lumiukko telkkarista. Jouluaatossa on jo sitä kivaa jouluntunnelmaa. Silloin on kaupat ja ostokset juostu siinä miten voi ja pystyy, ja sitten vaan rauhaa. Huh.

Kerran käytiin iltaostoksilla, voi sitä ällötystä ja ruuhkaa. Hikistä ja pistelevää hommaa tuo. Pitäisi tuokin tehdä ajoissa, mutten sitä koskaan osaa tehdä ja jätän sen aina viime tinkaan. Mutta kun tietää mitä haluaa, ei tarvii tuntitolkulla kierrellä kaupoissa. Hyvä niin. Keskiviikkona Itäkeskuksesssa lupasin, etten enää ikinä lähde jouluostoksille. Kauan se lupaus ei voimassa ollut, vaan seuraavana päivänä oli kauppojen kiertelyä pikaisesti ohjelmassa, ja tänä iltana vielä viimeinen isku. E.llä on huomenna synttärit (15v) ja sekin luo oman stressinsä, synttärit ja joulu pitää kuitenkin erottaa toisistaan ja omat lahjat olla molemmille päiville. Eikä ne ihan siihen yhteen jää. Tammikuussa sitten kiristellään hampaita enemmän. Alennusmyynteihin en osallistu koskaan, en ensi vuonnakaan.

E.llä loppui tänään koulua, aamulla oli joulujuhla ja todistusten jako. Oli vähän huolissaan ja jännitti todistusta, mutta ihan hyvä oli, samanlainen kuin keväällä (8.3). Kavereillaan on monilla paremmat numerot, muttei sillä nyt ole mitään väliä onko keskiarvo kasin vai ysin kieppeillä, loppuelämää ajatellen. Lukioon pääsee jokatapauksessa. Hirveää, että jo teininä pitää alkaa nipottamaan ja stressamaan, numeroimaan elämäänsä ja laittamaan järjestykseen. Hyvä tietenkin että pärjää, mutta liiallinen pingottaminen ei ole hyväksi. Pitää niitä voimia säästää myöhempään elämäänkin. Nyt on kujanjuoksua lukioista, sen jäleen jatko-opinnoista, ja sitten se kujanjuoksu vasta alkaakin (mutta sinne asti ei tarvii vielä ajatella). Paineita elämässä riittää, ikävä kyllä. Menestystä ja pärjäämistä voi olla monella elämän osa-alueella, E on sosiaalinen, on matkustellut ja on tosi avarakatseinen ja kiinnostunut maailman asioista, keskustelee. Hyvä koulumenestyskin on tietenkin tärkeää elämää ajatellen, mutta on sitä muutakin.

Tänään pitää kavereilleen kaverisynttärit. On kutsunut viisi kaveria tänne meille, kaksi jää yöksikin. Me luvattiin lähteä J.n kanssa illaksi pois, toivoi että oltais menty koko yöksi, mutta se ei sentään onnistu. Meidän kotonaolokielto astuu voimaan kuudelta illalla ja päättyy puoliltaöin. Luvassa on jouluostoksia, elokuviin meno ja sit yhdet jossain. Yhdet vaan, mä en enempää jaksa enkä halua. Mietin jo, että miten edes jaksan olla noin kauan pois kotoa ;) En useinkaan ole. Ja olen nyt ollut aika väsynyt, yö posotan unta sikeästi sellaiset kahdeksan tuntia ja päiväunet tarviin kans. Joskus nukahdan iltaunillekin telkkarin ääreen. Silti nukun yöt hyvin. Ehkä nukun elokuvissa? :) En tiedä sitten, miten ensi yönä nukun kun täällä on niitä kavereita..
Eilen siivosin ja käytiin ostamassa herkkuja mitä haluaa kavereilleen illalla tarjota. Pari pellillistä pizzaa ainakin tekee. Äsken lähti repun kanssa jonnekin, mitä lie evästä hakemaan? Tai lahjoja :) Kohta saa tulla leipomaan tarjottavat pizzat.

Tämä jouluaika on kyllä aika väsyttävää aikaa.. Aamuisin herätessä olen kyllä aikamoinen zombie. Vähitellen siitä herää, mutta luulen, että nukkuisin kellon ympäri ellei olisi pakko aamulla herätä. Pikkuisen vetämättömissä olen koko päivän muutenkin. Normihommat, ja siis jouluhommatkin, tulee tehtyä, muttei mitään muuta. No, en mä tiedä mitä muuta se sitten olisi? Eiköhän tässäkin jo ole. Liikkumaan yritän itseäni patistella, mut nyt ei kyllä irtoa.

Terapia-asiaan palaan vielä sen verran. Luovuin ajatuksesta mennä kouluttautuvalle terapeutille. Siis mitä hittoa, en ala maksamaan samaa valmistumattomasta terapeutista, kuin mitä Kelan tms tukien jälkeen pitäisi maksaa valmistuneesta terapeutista. Jollen saa uudella hakukerralla kaupungin maksusitomusta (mitä vaadin lääkäriä uudestaan hakemaan) terapiakuluihin (hain nyt listan niistä kaupungin hyväksymistä terapeuteista, minkä kanssa kaupunkin on ostopalvelusopimuksen tehnyt. Psykoanalyytikoitakin on listassa kolmekymmentä, sain siis aikaisemmin väärää tietoa terapeuttien määrästä), en mene koko terapaiaan. On se nyt .. jos ei ala hoito jäjestymään sillä tavalla kun sen kuuluu järjestyä. Itse olisin jo luovuttanut koko hakemisen ja oikeuksieni perään vonkumisen, mutta J otti ohjat käsiinsä, koitti eilen soittaa hoitajalleni (ei onnistunut, on kolme viikkoa (!!) lomalla) ja kun ei onnistunut, soitti Psyk.polin toimistoon ja sieltä sai listan näistä kaupungin kelpuuttamista terapeuteista. Tänään, eli seuraavana päivänä, sain ne postissa. Hoitaja ja lääkäri eivät näitä asioita tienneet. Edelliseen päätökseen, kaupungin hylkyyn, oli perusteena se että terapeutti ei ollut tehnyt ostopalvelusopimusta kaupungin kanssa. Nyt on lista niistä jotka ovat. Todennäköisesti sitten kun olen näistä sopivan löytänyt (eli taas joudun käymään omaan laskuun pari kolme terapeuttia tapaamassa, n. 80e/kerta), löytyy kaupungilta joku muu syy olla tukea myöntämättä, mutta sitten saa olla koko homma! Hemmetinmoinen homma taas tiedossa, mutta mä en luovuta, perhana. Siinähän sitten kitisevät siellä polilla (lääkäri joutuu kirjoittamaan uuden hakemuksen). Ihan sama, olen minäkin niiden asiakas. (vaikkei siltä aina tunnu..) Jollei mulla olisi J.tä vetämämässä eteenpäin, olisin luovuttanut hoidon vaatimisen suhteen jo aikoja sitten. Mutta täältä tulen.

Että sellaisia kuulumisia :)