H.n asiat huolestuttaa ja surettaa, sillä on niitä paniikkioireita ollut eikä ole nyt pariin viikkoon pystynyt menemään töihin. Lääkäriinkin on haluton menemään, joten mua pelottaa että tilanne pääsee pahemmaksi, jos jää vaan kotiin ja jättää menemättä töihin. Kuulin viikolla ettei ole pariin viikkoon ollut töissä, edelliskerralla kun oltiin uimassa ei puhunut asiasta mitään. Mutta nyt kertoi. Toivottavasti jaksaisi tsempata vielä, puolen vuoden kuluttua olisi jo kokin tutkinto hankittuna. Jos nyt jättää homman kesken, ei menneistä parista vuodesta ole ollut mitään hyötyä. Ja mitä mahdolisuuksia on työllistyä yhtään mihinkään jollei ole jotain koulutusta hankittuna. Ei varmasti minkäänlaista. Kamalalta tuntuu, jos nuoren tulevaisuudensuunnitelmat ovat sitä luokkaa että saisiko sitten toimeentulotukea. Jos se on ainut toive ja suunnitelma, on asiat aika huonosti. Liian helposti sitten vaan jää. Surullista. On ehkä yrittänyt liian kauan jaksaa voimien äärirajoilla, ja nyt ei sitten enää jaksakaan. Paljon murehdin tätä menneellä viikolla, syyllistin itseäni tietysti kaikesta, mutten voi kaikkeen vaikuttaa mitä elämässään tekee ja kuinka valitsee, vaikka äitinsä olenkin. Asioihin vaikuttaa moni muukin asia. Silti maailma tuntuu liian raskaalta liian usein. Murehdin, mutta koitan osata olla murehtimattakin.
Tilasin tässä pari viikkoa sitten uudet uikkarit. Edellisistä on lähtenyt väri melkein kokonaan kloorivedessä, oikeaa uimapukua mulla ei ole ikinä ollut, enkä osaisi sellaista pitää. Parin vuoden takaiset Lindexin raidalliset bikinit on käyneet ihan hyvin, mutta nyt olevat niin harmaan jo, ettei niitä viisti oikein enää pitää. Tilasin siis uudet. Kerrankin kun uskalsin ja raaskin itselleni jotain ostaa. Kävin hakemassa ne postista, menin kauppaan, laitoin pussin ostoskärryihin. Ja kun olin maksamassa ostoksia (olin laittanut samaan pussiin aikaisemmin ostamani korvakuulokkeet soittimeen), katosi pussi kärryistä! Kun selkä vähän vältti siinä maksaessani ruokaostoksia! Kyllä voi olla röyhkeitä ihmisiä. Kyseltiin infosta ja ties mistä, vartoitakin hätyytettiin ja lopulta tehtiin rikosilmoitus. Muutaman kerran seuraavalla viikolla käytiin kyselemässä olisiko joku palauttanut ottamansa tavarat, mutta eipä ole kuulunut, eli tuskin oli vahingossa pussia napannut mukaansa. Kyllä ärsyttää vieläkin! Viisikymppiä hävisi siinä kun selkäni käänsin. Toivottavasti jollain kolkuttaa omatunto. Poliisit ei tietenkään noin pieniin rikkeisiin puutu millään tavalla. Parempi olla ostamatta siis yhtään mitään.
Perjantaina ostin uuden pipon ja samalla huivin ja rannekorun, tuollaisen "rannevyön", ne onnistuin saamaan sentään kotiin asti, ja oli niin tärkeä tapahtuma, että piti uusista hankinnoista ottaa kuvia. Heh. Mitäpä mä en kuvaisi.. Olin perjantaina siellä pumppi tunnilla ja zumbassa, ja sen jälkeen oli vielä energiaa käydä kaupoilla, samalla matkalla. Olin tyytyväinen :)
Mitäs muuta, viikonloppu on mennyt taas nopeasti, J oli viikonlopun töissä ja päivät on kuluneet aikalailla arkiseen tapaan mulla. Vähän tyhjän panttina toisaalta, mutta koko ajan on ollut kyllä tekemistä ihan tarpeeksi. Liikkuessa ja ruoanlaiton parssa, vähän olen lukenut ja kirjoittanut. Tänään se uinti. Syömishommat on pysyneet ihan hyvässä järjestyksessä. Perjantaisen pizza-suklaa-sipsi-mässyilyn jälkeen on tehnyt ihan hyvää syödä kevyesti, sekä lauantaina että tänään söin fetasalaattia, jugurttikastiketta ja falafeleja. Meinattiin kokeilla tehdä niitä itse, muttei nyt tänä viikonloppuna jaksettu kun J oli töissä ja meidän tyylillä ja tuurilla niiden kanssa sähläämiseen tuhraantuisi koko päivä, kun ei olla niitä itse ikinä tehty. Enkä edes tiedä mistä niitä kaikkia ihmeellisen kuuloisia mausteita löytäisi, mitä resepteissä on mainittu. Aamupalaksi söin bulgarianjugurttia, ananasta, banaania ja vähän kaurahiutaleita. Oli tosi hyvää, ihanan raikas aamupala. Mitään raskaampaa ei edes tee mieli, leipää ja muitakin hiilareita koitan välttää, vähentää reilusti. Ilman leipää en osaisi kokonaan olla. Mutta haluan tämän mahan ryllykän pois. Kutistumista on tapahtunutkin. Perjantain syöpöttelyistä tuli oikeastaan vaan huono olo ja pöhötys on kestänyt koko viikonlopun. Joten ei tee tiukkaa olla kevyemmällä ravinnolla. Jaksan paremmin ja ihokin on selvästi paremmassa kunnossa. Runsaalla liikunnan harrastamisellakin on varmaan osuutta asiaan.
Mutta aika liikunnallista elämää siis täällä. Mielikin pysyy selvästi hallinnassa nyt paremmin. Välillä tulee hermostumispiikkejä, olen älyttömän huono nukahtamana, kaikki pienetkin rapinat ärsyttää ja aamuisin herään väsyneenä ja kiukkuisena. Olisipa joskus aamuisin leävnnyt olo. Mutta kohtuullisen hyvää nyt kuitenkin kuuluu.
Sellaisia kuulumisia. Mukavaa sunnuntaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti