Täällä on tänään yhdeksän astetta pakkasta ja mulla oli ulkona aivan liian vähän vaatetta päällä, sain kyllä autokyydin kun mentiin siis kaupunkiin sinne pariterapiaan. Pipo oli sentään päässä kun lähdin tuolta kävellen pois, mutta kylmä oli. Hyi että. Ihan sattui toi kylmyys, niin pistelevää se on. Mä olen niin vanhanaikainen ja epäkäytännöllinen, etten halua mennä toppatakissa kaupungille, ellei sit ole joku kolmenkymmenen asteen pakkanen (serkku joskus sanoi että mulla on niin eurooppalainen tyyli ->minkä otin tietysti kohteliaisuutena, mutta samalla sanoi että mulla on aina aivan liian vähän päällä, ja se on kyllä totta) Ehkä mulla ei vaan ole mielestäni tarpeeksi tyylikästä toppatakkia, enkä lumiukkona tai lenkkivaatteissa halua keskustassa kulkea. Mitään käytännöllisiä vaatteita mulla ei edes ole. Vähän lämpimämpiäkin takkeja olisi löytynyt, mulla on kai neljä käytössä olevaa villakangastakkia ja kolme toppatakkia, mitä käytän siis lähinnä vaan lenkeillä ja kauppareissuilla. Ihana oli päästä jokatapauksessa kotiin tuolta arktisesta kylmyydestä, tuuleekin niin hyytävästi, että pakkanen tuntuu vielä paljon kylmemmältä kuin se mitä se yhdeksän astetta antaisi ymmärtää, vaikka onhan sekin aika paljon. Kun meri on auki, tee se alkutalvista aina kamalan kylmän tuntuiset.
Alunperin mun piti ottaa hiuskuvia :) Ne ovat niin eriväriset joka valaistuksessa etten oikeastaan tiedä, olenko tumma vai vaalea, vähän molempia, hiukset kiinni hämärässä näytän ihan tummahiuksiselta ja valoissa ja auringossa varsinkin ihan vaalealta. Hiukset vaihtelee mielialan mukaan. Tai niin voisi luulla. Joskus värjäsin hiuksia eriväriksiksi joka kuukausi, mutta silloin mulla oli lyhyet hiukset, enkä halua enää siihen rumbaan. Luonnollinen on kivempi. Toisekseen olen miettinyt lyhyiden hiusten leikkauttamista, nämä ovat jo niin kuluneet ja kulahtaneet, ovat ohentuneetkin tässä aika paljon, liekkö syy lääkityksen, stressin vai mikä lie, kilppari ainakin on ihan sekaisin ja sekin voi vaikuttaa. Sellaista pitkää polkkaa olen ajatellut, mutta luulen etten leikkaa. Sitten se pitäis värjätä vaaleammaksi tai tasaisemmaksi, enkä halua mitään blodiblondia hiusväriä, ja eikö tollanen juurikasvuväri ole muotia? On se. H&M.n uusimmassa kevät & kesä kuvastossa melkein kaikilla malleilla oli sellainen, tyvestä tumma ja muuten vaalea. Eikä toi ero mun hiuksissa kovin suuri kuitenkaan ole, ehkä kasvattelen vaan omaa väriä enkä lähde hiuksiani nyhrimään. J on ainakin kuluneen vuoden ajan leikannut mun hiuksia, tasoitellut latvoja. Kerran tänä vuonna, keväällä, olen sävyttänyt hiuksia, mutta silloin niistä tuli ihan ällöttävän keltaiset, vaikka tuhkalla olin värjäävänäni. Ja tämän hiusdilemman takia siis raahasin kameran mukaan kaupungille. Onneksi ei jäätynyt laukussa.
Terapiakäynti meni oikein hyvin, ollaan saatu pelkkiä plussia terapeutilta. Kolmen viikon välein käydään vielä tuolla, vaikka alkaa jo vähän tuntumaan, ettei siellä ole mitään ongelmia puhuttavana, sen verran tavallista tässä on nyt kuitenkin ollut parisuhteen saralla. Sen oman terapian tietty tarvitsisin ja haluaisin ehdottomasti, vaikka terapeutti sanoi tänään, että ihan hyvin parannan itse itseni, ja lapsiani katsoessani. Olen heistä niin hyvän huolen pitänyt ja ovat fiksuja, pärjääviä, avoimia lapsia. E on tosi avoin ja H.n kanssa ollaan tiiviisti tekemissä. Eilen käytiin uimassa ja oli kivaa ja iloista. En tiedä, tapaako moni äiti ja tytär, kun tytär on jo parikymppinen ja muuttanut pois kotona monta vuotta sitten, viikottain. Näin on päätellyt mitä ollaan tuolla juteltu ja uskon mitä kuusikymppinen psykoterapeutti sanoo :)
Nyt kuuluu siis ihan kohtuullisen hyvää, ei mitään maata mullistavaa puoleen eikä toiseen. Lähden nyt ottamaan välipalaa kun E tuli koulusta. Onneksi tässä naputellessa suurimmat kohmeet on sormista sulanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti