Vitsi mitä tervanjuontia tämä päivä, kamalan raskaalta tuntuu. Ja tylsältä, ei ole mitään tekemistä, ja jos jotain olisi (mm. siivoamista) niin ei voisi vähempää kiinnostaa. Tuskin jaksaisin mitään mielekästäkään. Äsken kirjoitin pikana yhden kirjeen, mutta aika pintapuolista juttua vaan. Ei se juttu vaan luista. Silti on niin kiva saada kirjeitä, joku muistaa, niin jaksan kirjoittaa. Pääsiäispyhinä kirjoitin viisi kirjettä. pakonomainen halu välillä kirjoittaa ja ehkä ihan hyvä niin. Millainen kaaos sitä mielessä olisikaan, jos ei edes kirjottaisi.
Tekisi mieli vaan hautautua peiton alle, mitä tässä muutakaan. Yritin vähän aikaa sitten levätä, olisin halunnut nukahtaa, muttei uni tullut. Olen nukkunut niin hyvin ja pitkiä unia öisin, nin useammat päiväunet ei onnistu. Yhden päiväunet nukun joka päivä. Unta riittää 8-9 tuntia vuorokaudessa, se on sentään hyvä. Olen palellutkin koko päivän, sen jälkeen kun kävin hikoilemassa kaupassa. Kumman sitkeästi sitä saakin päivät valumaan, hukkaan, ilman mitään tavoitetta tai sellaista halua johonkin, mitä kohti tavoittelu kantaisi pinnalla. Olen niin vihainen ja surua täynnä. Toisaalta ihan tyhjäksi puhallettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti