Toinen toukokuuta ja olo on sellainen että tekisi taas vaihteeksi mieli mennä nukkumaan. Ärsyttävä olo, pientä krapulanpoikasta, flunssaa tai allergiaa, väsyttää, ärsyttää ja aurinkoinen sää ulkona käy hermoille. Tekisi mieli vetää kaihtimet kiinni ja häipyä peiton alle. En vaan saa aikaiseksi tehdä mitään, tai en kyllä edes tiedä, mitä voisin tehdä. En kai yhtään mitään. Ei jaksa siivotakaan koko ajan, vaikka hinkattavaa riittäisikin, keittiön valkoiset kaapinovet näyttää kamalilta, ja ikkunat on niin pölyiset, että hyvä kun ulos näkee. Ärsyttää kirjoittaakin, kun tuntuu ettei ole edes mitään järkevää kirjoitettavaa. Hyvin on siis alkanut taas tämäkin kuukausi. Tämä epäelämä käy kyllä hermojen päälle ihan kiitettävästi, on ihan kamalaa olla näin tyhjän panttina.
Eilen oli kyllä ihan kiva päivä, ehkä tämä on nyt sitä moraalista krapulaa (vaikkei mitään moraalitonta tullut tehtyä:) kivan päivän ja illan jälkeen. Fyysisesti mulla ei ole mitenkään krapulainen olo, vaikka eilen tulikin juotua jonkun verran. En laskenut, mutta useampi kuin pari, olutta ja kuohuviiniä, yksi pullo shampanjaakin oli. Oltiin siellä Uutelassa piknikillä. Laitettiin eväitä itsellemme, ja E.tä valmisteltiin piknikille tyttökaverinsa kanssa myös, oli kuhinaa ja laittamista keittiössä. Hirveät määrät herkkuja ja käytiin ostamassa jostain pikkukaupasta vielä lisää juotavaa ja syötävää.. Kumma kun ei ikinä mikään määrä riitä, vaikka miten ostaisi, on kaikki silti aina loppu. Mitenhän se on mahdollista? Mä taas stressasin tapani mukaan hirveästi. Aina sama juttu jos on jotain tavallisuudesta poikkeavaa tekemistä, vaikka se olisi kivaakin, niin hermoilen ihan hirveästi. Olisipa kivaa olla rauhallinen ja tyyni, ettei joka asiasta tarvitsisi tehdä kauhea myrsky vesilasiin. Puoli yhden aikaan päivällä oltiin rannassa retkipaikassa, mihin siskon perhe tavaroineen ja kamppeineen olivat leiriytyneet. Laitettiin nuotioon tulta, siinä kohtaa ihan rannassa oli kiva isoista kivistä tehty nuotiopaikka ja siihen saatiin hyvät tulet tehtyä. Aivan ihana paikka olikin, meri oli jo ihan auki ja vesi kimmelsi ihanasti, taivas oli ihan pilvetön ja sininen ja meri näytti ihanalta kun oli niin kirkasta. Ihan kesän näköistä jo. Välillä tarkeni olla ilman takkiakin, niin lämmin oli, vaikka luulisi että siinä rannassa aina tuulisi, mutta nyt oli ihanaa. Syötiin hyvin ja vähän juotiinkin. Välillä vaihdeltiin auringon mukaan istumapaikkaa ja ihania lämpimiä kallionkoloja löydettiin ja kalliot oli ihanan lämpimiä. Ihan kuin kesällä. Oltiin melkein yhdeksään asti illalla tuolla, nopeasti kului aika ihan huomaamatta, niin hyvin viihdyttiin. Sieltä lähtiessä käytiin vielä terassilla tässä lähellä parilla siiderillä nopeasti ja kotiuduttiin kohtuullisen ajoissa kotiin. Muilla oli tiedossa kuitenkin seuraavana päivänä töitä. Yhdeksän tunnin ulkonaolo väsytti kyllä mukavasti, iho on kasvoissa vähän palanut, ekan kerran tänä "kesänä". Nyt on punaisen naaman lisäksi samaa sävyä hiuksissa. Sellainen porkkana..
Mulla oli viime yönä ihan kipeä olo, nenä oli niin tukossa että heräsin siihen yöllä kun henki ei kulkenut kunnolla ja kävin ottamassa allergialääkettä, sen jälkeen sain onneksi nukuttua ihan hyvin. Heräilin aamulla herättelemään poikaa kouluun, mutta väitii olevansa niin kipeä, ettei jaksanut lähteä:( Ja lopulta jäikin kotiin, vaikka miten yritin herätellä ja patistella lähtemään. Mittasi "kuumeen" ja lämpöä olikin vähän tavallista enemmän, joten jäi kotiin ja meni takaisin nukkumaan. Ja niin tein minäkin. Tosi tympeä olo oli taas ja onneksi sai muutaman tunnin nukuttua pois tästäkin päivästä. On se kivaa, kun elämä menee vaan siihen, että odottaa päivien kuluvan iltaan ja nukkumaan pääsyä. Siis oikeasti, niin ahdistavaa ja ärsyttävää. Kello on kohta kaksi iltapäivällä, enkä mä ymmärrä, millä saan tämänkin päivän taas menemään. Ei kiinnosta tehdä niin yhtään mitään. En ole edes pukenut päälleni, olen edelleen vaan yöpuvussa, lehti ja posti ovat hakematta laatikossa. Kahvit sentään keitin ja syötiin vähän. Mulla on kyllä ihan turvonnut ja läskistynyt olo, liikaa on tullut tässä herkuteltua ja kun liikunnat ovat jääneet melkein kokonaan pois, niin sen kyllä huomaa, ja varsinkin tuntee.
Tiistai-iltana (silloin vappuaattona) värjäsin hiukset ja nekin tuntuu ihan kamalan näköisiltä nyt. Sitä punapigmenttiä kun on hiuksissa, niin aina se punaisuus vaan paistaa sieltä läpi, vaikka inhoan sitä. Tai tietysti juuri siksi. Pitäisi varmaan värjätä hiukset punaisiksi, silloin varmaan ainakin tulisi oikea sävy. En kyllä tykkää yhtään punaisista hiuksista, sellaisetkin ovat joskus olleet. Pitäisi värjät mustiksi, niin siihen varmaan peittyisi. Joskus (silloin kun E oli pieni) mulla oli mustat hiukset, sellainen lyhyt polkkamalli ja se oli ihan kiva. Vajaan vuoden sitä pidin ja sitten leikkasin ihan lyhyet hiukset ja vaalensin niitä monta kertaa kun halusin päästä siitä mustasta kampauksesta eroon. Mulla on aikoinaan ollut ihan joka mallia ja väristä hiustyyliä, mutta tämä vaala tuntuu kaikista omimmalta. Sellainen maantie oikeasti. Mutten ole kyllä nyt tyytyväinen tähänkään. On sellainen "vaalean punainen", argh. Mutten olisi varmaan tyytyväinen vaikka olisi minkälainen tahansa.
Vähän väsyttäisikin taas ja tekisi mieli mennä pitkäkseen ja tarttua kirjaa. Vähän kyllä tuntuu siltä, etten kovin montaa minuuttia jaksaisi lukea, ennek uin silmät painuisivat kiinni. En nyt jaksa olla niin reipas, että menisin suikuun ja saisin raahauduttua kauppaan. Mennään sitten yhdessä kun J. tulee. Päässä seisoo nyt niin, etten mä tiedä, mitä edes sieltä kaupasta ostaisin. Hyvinpä menee taas, mutta menköön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti