Oletustotuuksia

Taas keittää. Mun pitäisi ilmeisesti pitää pääni kiinni siellä missä on muita ihmisiä eikä kertoa mielipiteitäni mistään asiasta, jos ne ovat erilaisia kuin muilla. Olen tosi pettynyt. En tällä hetkellä saa mielipiteiäni julki ja keskustelua perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa muualla kuin näissä "vertaistukiryhmissä", mutta ilmeisesti pitää jättäytyä niistäkin pois. Heti aletaan arvostelemaan, mennään henkilökohtaisuuksiin ja syytetään että "räksytän" ja etten voisi reaalimaailmassa näin käyttäytyä. Ja siis olen vaan sanonut oman mielipiteeni asiallisesti, ja se tuomitaan heti räksyttämiseksi ja oletustotuudeksi!! Siis oletustotuudeksi? Jos mulla on joku mielipide, kai se on totta mulle, vaikka joku muu sitä ei ymmärtäisi tai olisi samaa mieltä, ei se tarkoita heti että mä olen väärässä. Ja jos ovat päättäneet että olen väärässä, pysyy se päätös ja olen lopulta väärässä, ja jos yritän selvittää asiaa ja toivon perusteluja, syytetään räksyttämisestä. Kirjoitan enemmän, pidemmin, ja yleensä myös paremmin, kuin useimmat (ryhmistä olen pysynyt ulkopuolella kauan, nyt uskallauduin kirjoittamaan ja tässä on tulos), eikä niitä sitten varmaan ymmärretä. Mistä helvetitä näitä taas tietää. Mutta mielipiteitä ei saa nähtävästi olla kuin tietyillä henkilöillä ja heillä on myös oikeus näköjään olla sitten muiden yläpuolella ja jakaa oikeuksiaan miten sattuu. Ihan sama, olen sitten hiljaa, mitä sitä idiooteille yrittää rautalangasta vääntää, kun eivät tajua niin eivät tajua, eipä ole mun ongelma. Onneksi mulla on tämä blogi ja lukijoitakin, etten kai ihan puutaheinää ja epärealistisia ajattele ja kirjoita.

Olen taas hermoillut tuon ryhmäasian takia tänään aika paljon, hermostuttaa ja käyn koko ajan katsomassa olenko saanut jotain vastauksia. Joku siellä onneksi edelleenkin komppaa mua, eli en ainakaan ihan täysin hakoteillä ole. Ihan sama, mitä jotkut kirjoitus- ja ajattelutaidottomat minusta ajattelevat. Tuntuu vaan surulliselta, että olen joka paikassa aina väärässä, väärässä paikassa väärään aikaan. Siis suuren yleisön edessä.  Mitä se kertoo, että olen ihan jumalattoman tyhmä? En omasta mielestäni. Pitäisi pysytellä pois ryhmistä ja tuollaisesta virtuaalimaailmasta muutenkin, ei ne yleensä tiedä kuin ongelmia ja pahaa mieltä. Paljon muuta maailmaa perheen ulkopuolella mulla ei sitten olekaan, mutta olkoon sitten näin. Hiljaisissa vesissä ne suuret kalat kutee.. Olen myös edelleen sitä mieltä, etten halua kavereita muista sairaista, kamalaa olisi, jos elämä pyörisi vaan sairauksien ja vajavaisuuksien ympärillä, mietittäis mistä milloinkin kiikastaa ja puristaa ja voivoteltais milloin mitäkin. Ei kiitos. Sitäpaitsi olen yleensä toimintakykyisempi kuin suuri osa muista mielenterveyskuntoutujista, normaalielämä toimii, en sössi asioitani tai ole jotenkin ajattelukyvytön, lääkeillä itseäni sumentanut zombie. No, tulee nyt ehkä vähän raskasta dataa, mutten nyt tunne ihan väärässä olevani näiden ajatusteni kanssa.

Muuten tämä päivä on ollut ihan kohtuullisen hyvä. Aamula heräsin aikaisiin, seitsemältä, heräteltiin poikaa kouluun, vaikka protestoikin että on vielä liian kipeä mennäkseen kouluun, mutta kun lämpöä ei enää ollut kahteen päivään ollut, sai mennä. Yskää yhä on, mutta sehän voi kestää monta viikkoakin. Vilustutti itsensä vappuna kaupungilla raukka.. Liikuntatunnille ei tietenkään voinut osallistua ja laitoin siitä opettajalle viestiä. E. oli aamulla tosi huonolla tuulella ja haukkui ja oli taas ilkeä, tuli huorittelua ja vaikka mitä, yleensä vetää aina sen kortin, että kun mä vaan olen kotona enkä tee mitään. Mä yritän silti aina pitää malttini, sen olen oppinut, että jos lähden mukaan siihen riehumiseen ja räksyttämiseen, ei siitä seuraa kuin vielä huonompi mieli. Sanon tietenkin pojalle, että puhetyyli loukkaa, mutta yritän pysytellä tilanteen yläpuolella. Onneksi se onnistuu. Yksin jäätyäni en jäänyt tänne voivottelemaan itseäni vaan lähdin ulos. Tein reilun tunnin kävelylenkin tuolla luonnossa. En nähnyt koko reissulla kuin pari ihmistä, linnut lauloivat kovaan ääneen ja oli ihana tunnelma. Hiirvenkorvia puissa ja valkovuokkoja. Vähän tuntui henkeä ahdistavan, mutta luulen sen johtuvan siitepölyistä, tai sitten urheilin eilen liian rankasti pitkän tauon jälkeen. Yöunet ainakin meni ihan plörinäksi ja epäilen kovaa spinning yms treeniä syyksi siihen, vetäsi ylikierroksille, tai lisäsi niitä. Nukuin ehkä neljä tuntia ja pätkittäin.. Pitää nyt yrittää olla ahmimatta liikaa noita liikuntatunteja, helposti se ryöstäytyy käsistä ja innostun liikaa..

Kävelylenkin jälkeen kävin samalla reissulla kaupassa, ostin ruokaa nyt päiväksi ja illaksi, illalla pitää mennä vielä uudestaan kauppaan kun huomenna on helatorstai ja kaupat kiinni. Mikä  tuo helatorstai edes on? No, onpahan vapaapäivä ainakin pojalla koulusta ja tytöllä töistä, J. meinaa mennä kuitenkin töihin. Tekee nyt ylitöitä niin paljon kuin vaan mahdollista, rahat ei meinaa muuten riittää. Tänään kuuli että lähtee Teksasiin kesäkuun alussa viikoksi työmatkalle. Oli siellä joskus vuosi sitten talvellakin saman verran, ja samassa paikassa. Jotain tuulivoimalajuttuja siellä.. Vähän jännittää, miten jaksan olla yksin sen ajan, tai tietenkin lasten kanssa, mutta yksin aikuisena. On se ennenkin mennyt, niin miksi ei jatkossakin menisi. Puhekaveria, tai sellaista jolle mä voisin avautua, ei sitten niin ole, mutta ehkä teke ihan hyvääkin. Joskus puoli vuotta sitten kun oli Turkissa työmatkalla pari päivää, olin aika huonona. Ei hetkeen vastannut puhelimeen ja meinasin tulla ihan hulluksi sinä aikana, eikä sitä aikaa siis kulunut kuin puolisen tuntia tai vähemmän. Revin täällä verhoja tangoista ja sydän hakkasi niin, että hyvä kun ei ulos tullut. Näin täällä. Sen jälkeen on lääkitystä tehostettu..

Nukuin iltapäivällä pienet päiväunet, menin lukemaan ja taas silmät alkoivat nuokkumaan siihen malliin, että pienet päiväunet oli ihan paikallaan. Luen nyt Laura Honkasalon Eropaperit- kirja ja tykkään kovasti. Olen parissa päivässä lukenut sitä yli sata sivua, on neljäsataa sivuinen kirja, muttten toivokaan sen nopeaa liian nopeaa lukemista. Tykkään tarinasta ja tekstistä kovasti. Pitääkin katsoa saman kirjailijan muitakin kirjoja, kun tuo tulee luettua loppuun. Hanna-Riikka Kuisman Valkoinen valo-kirjan luin pari päivää sitten loppuun, mutten siitä niin hirveästi välittänyt, en oikein tiedä miksi, kun en kuitenkaan osaa sanoa, mitä vikaa siinä olisi ollut. Ei kai mitään, mutta ei niin sykähdyttänyt. Mä olen lukenut tänä vuonna jo yli kaksikymmentä kirjaa, enenmmän kin viikkoja on tässä vuodessa ollut. Ihanaa kun on niin hyvä lukuvire päällä. Iltaisin yleensä jään lukemaan liian myöhälle, pitäisi malttaa mennä aikaisemmin sänkyyn ja lukemaan, niin ei menisi aina yhteen-kahteen yöllä ennen kuin saan käytyä nukkumaan.

Poika tuli äsken koulusta ja kovin on väsyneen oloinen ja tuossa vähän niiskuttaa. Yleensä ollaan laitettu kahvit ja syöty jotain välipalaa kun on tullut, mutten nyt neljän aikaan enää viitsi laittaa mitään välipalayömistä, teen ruuan, tomaatti-mozzarella pastaa ja feta-salaattia, tunnin päästä ja siihen pitää säästää mahaa :) Ja syötyä pitää taas lähteä kauppaan. Kamalasti menee ruokaa ja rahaa ruokaan, kaikki on niin kamalan kallista, ja tietysti kun perheessä on eri ruokia syöviä, usein pitää olla kahta eri ruokaa, niin meneehän niihin, kaikki mitä tulee ja mitä jää. Se kolmekymmentä euroa päivässä menee ihan vaan ruokaan, ja se tuntuu aika paljolta. Vaikka onhan meitä kolme, ei varmaan paljon sen vähemmällä voisi selvitäkään. Alkaa olla kyllä nälkä. Herkkuja en ole nyt syönyt kai kolmeen päivään ja ihan hyvältä tuntuu, on selvästi pirteämpi ja jaksavampi olo jotenkin, tulee syötyä sitten enemmän kaikkea oikeaa ruokaa ja ravitsemustilakin on varmaan aika paljon parempi, kuin silloin kun päivän ateria koostui sipseistä ja suklaasta. Tänään on lihakset vähän juntturassa, tuntee jotain tehneensä, kuukauden tauon aikana ehtii jo lihakset unohtaa treenit. Silloin kun liikuin paljon, ei lihaksissa tuntunut ikinä mitään ja sekin oli kyllä vähän tylsää ;) Tämänpäiväinen kävely teki kuitenkin varmaan ihan hyvää, ilman olisi varmaan paljon jumimpi olo.

Lähden tästä muihin hommiin. Heti laski verenpaine normaalilukemiin kun pääsin tänne avautumaan. Laitoin ryhmään tuon ensimmäisen kappaleen tästä tekstistä ja siihen on tullut tykkäyksiä ja kannatusta <3 Vääräksi tuominneet eivät tosin ole, tietenkään, vastausta laittaneet, mutten sitä kaipaakaan.