Väsyttää niin paljon etten meinaa jaksaa hengittää tai pitää silmiä
auki. Viime yönä unta vaan muutama tunti. Eilen levottomuutta ja
kierroksia rytmihäiriöille asti, tänään niin koomassa ettei ajatuskaan
liiku. Ehkä rentouduin eilen sitten niin hyvin, etten tänään jaksa
paljon kättä nostaa? Tai pysyä toimessa. Soitin J.n tulemaan töistä ja
käymään kaupassa, kaapissa ei ole oikein leipääkään, eikä ole kiva jos E
tulee koulusta niin, että vastassa on äiti tukka pystyssä, naama täynnä
peiton ja tyynyn jättämiä viivoja (mun iho on mennyt kai ohueksi koska
saan tosi helposti viiruja ihoon, ihan t-paidoistakin, ja nyt siis
peitoista ja tyynyistä?) naama valkoisena ja pää vaisuna. Mulla ei ole
yhtään nälkä eikä ruokahalua, mutta pakko se on silti yrittää jotain
syödä.
Olo tuntuu samalta kuin olisi niin kuin oikeasti kipeä, kuumeessa.
Lihakset on ihan väsyneet ja raskaat. Miten voi olla uupunut
tällaisesta, ei paljon mistään. Fyysisestä ei mistään? Ajattelin eilen
ja tänään että tekeekö mieli nyt tepposet, etten enää kohta mene
minnekän, sinne jumppaankaan. Vähän pelottaa. Silloin kolme vuotta
sitten kun jäin sairaslomalle sairastelin ja oireilin lähes kokonaan
somaattisesti, hengityssairauksilla ja sellaisilla. Sen jälkeen kun jäin
töistä pois, paranin niistä samantien. Käykö jumpalla käymisellekin nyt
samoin. Sitten musta tulee täyserakko. Voihan vitalis.
Että mä tykkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti