Silmät sirrissä

Nyt on silmät jo hirmu väsyneet koko päivästä. Olen puolesta päivästä asti tehnyt tuota kollaasityötä mitä olen jaksanut ja ehtinyt muilta tekemisistä (siis nämä perus kauppa, pyykki, ruoka, tiski, puhelimen näppäily..). Teen sitä  olohuoneen lattialla! Ei kovin ergonomisesti sopivinta, mutta pöydän päällä ei kuvaa näe tarpeeksi kaukaa. Otan kameralla kuvia, on aika hyvä keino sekin. Mutta on jalat koetuksella kyllä, onneksi olen tähän asti saanut olla ihan ketterä koipinen. Tarkka sorminen ja silmäinen saa nyt olla myös kun teen pieniä yksityiskohtia.

Heräsin aikaisiin, niin hyvissä ajoin että päätin vihdoin viimein lähteä käymään labrassa! Vaikka ulkona satoi ja oli pimeää (eikä sateenvarjoa löytynyt mistään!), huivia vaan pään päälle ja menoksi, E lähti samaan aikaan ja valitettiin säätä yhteen ääneen. Labrassa oli väkeä kuin pipoa ja jonoa, mutta hyvin veti, alle puolessa tunnissa olin jo kotimatkalla. Kaupassa kävin, ja UFFissa, Löysin housutitselleni, sellaset mustat kapeet vähän kiiltävää, Entiset mustat perushousut on kauhtuneet harmaaksi, ja on niissä vähän maalitahroja kesäiseltä mökin maalaamisremppareissulta. Sovitin ja oli sopivat. Kotona tuntu vähän isoilta. Kuvasin ne päällä ja huomasin että olen tainnut laihtua. Ei hyvä asia enää. Syön kai liian vähän.

Labrakokeissa käyn suunnilleen puolen vuoden välein, kaikki katsotaan, iso verenkuva, maksa-arvot, litiumpitoisuus veressä (hoitotaso on kapea, ja sen yli mennessä voi olla vakava asia). Kilpirauhasarvot on tärkeät sen takia tarkkailla jatkuvasti, koska kolmannes litiumia käyttävä saa kilpirauhasen vajaatoiminnan. Mun arvot on vähän huonommat kuin mitä olisi hyvä olla, muttei niin huonot että siihen lääkitystä olisi ajateltu. Enkä itse halua. Ellei tietysti pakko ole. Oireet ja olot on niin moninaiset etten viitsi lähteä itse diagnosoimaan. Nyt otettiin tarkempi otos näistä arvoista. Saa nähdä mitä tulokset kertoo. Olo on ainakin ihan samanlainen kuin aina ennenkin. 

Pitää huolehtia ja olla tarkka, lääkityksen takia kaikki neste- ja suolatasapainot on tärkeitä, alkoholia ei saisi juoda ollenkaan (en juo muutenkaan) ja pitäisi kävellä trapetsilla väärinpäin. Liian huolestuneeksi en silti uskalla alkaa, jos nyt normaalia elämää viettää niin tuskin tässä hätää olisi. Ja jos tulisi, ei se etukäteen murehtimalla jättäisi tulematta. Ja kun paljon kaikkea on, ei sitä joka asiaa halua jäädä liikaa miettimään. Niin kuin vaikka elämään diagnoosiin mukaan. Niitä on niin monta etten perässä pysyisi Ei ne kerro millainen olen. En ole sairaus. Enkä niitä välitä miettiäkkään. Tiedostan kyllä. 

Välillä ihmetyttää hetkittäin, että kuinka mä eläkeläinen olen? Mutta olen nyt viime päivinä huomannut ajatuksissani sen, että ihan kiva, nyt ehdin taiteilla ja kaikkea, mitä milloin (kirjoittaa, lukea, kuunnella musiikkia, samoilla luonnossa, jutella ihanien ihmisten kanssa somessa) tai sitten maata yöpuvussa neljän seinän sisällä. Sekin menee ohi. Eikä se ole nyt kiellettyä. Olen laillisesti vapaalla, kuntoutujana, enkä mikään laiskamato (tyhjätasku kylläkin, mutta aika on tavaraa arvokkaampaa :)

Alla hyviä yksinkertaisia tosiasioita :)

Usein ne pienet perusjutut on niitä hyviä! Itse ajattelen tuota; ilon tähden, mitä hyötyä tai järkeä on silputa paperia ja liimata se uudelleen eri kohtiin, mutta se on nyt kivaa ja tuo iloa. Kaikki taide, kuvat, värit ne tuo iloa. Onko juuri mistään oikeasti "hyötyä"? Ja onko se ilo sitten. Tee jos joku on kivaa ja tuo iloa. Ja jos ei niin en tee.

Tuo hengittäminenkin on jännä juttu kun sen voi tosiaan unohtaa, pitkäksi aikaa voi jäädä vaan pinnallisesti hengittelemään, itse huomaan olevani usein liian vähällä hapella, käy huomaamatta, jännitän kehoani. Kunnon joogavenyttelyhengitykset tekee hyvää! Kun vaan tekisi :)

<3

"Tee asioita vain ilon tähden. Tee jotain, mistä saat ihan oikeasti hyvän mielen. Jotain, mitä ei tarvitse näyttää kenellekään muulle. Tee yhtä asiaa kerrallaan. 

Muistathan hengittää? Ota syviä henkäyksiä päivän mittaan. Ihan vain tarkistaaksi ettei stressi ole saanut sinua hengittämään tiheämmin. Rauhoittaaksesi kroppaa. Laske hartiat."