Ajan lasku on nyt muuttunut Lito purkin säestämäksi, ensimmäinen päivä on nyt kunnialla takana päin. Jännitin niin paljon, kädet vapisten otin eilen ensimmäisen pillerin ja odotin jotain ihmeellistä tapahtuvan. Jännitin aloitusta niin paljon, että kun pääsin itseni yläpuolelle ja nielasin sen pillein (mitä olin pari päivää käynyt katselemassa ja haistelemassa!), tuli siitä jotenkin yllättävänkin hilpeä olo parissa tunnissa. Ihan kuin olisi ollut pienessä iloisen kevyessä nousuhumalassa, naureskelin ja olin ihmeen rento :) Mieskin sanoi, että nyt on löytynyt ihmelääke.. Kummallisen suuren numeron olen tehnyt yhdestä lääkkeestä. Puolitoista vuotta "pärjäsin" Lamictalilla (senkin aloittamista pelkäsin tosi paljon, mutta olin niin huonossa kunnossa silloin, etten uskaltanut olla sitä aloittamattakaan) ja kieltäydyin kaikesta muusta, neuroleptejä en edelleenkään suostuisi syömään ja niiden tilalle Lito nyt aloitettin. Ketiapiinia ja Seroqelia on tarjottu monet kerrat, mutten ole edes harkinnut niiden aloittamista. En sitten tiedä, onko niillä kahdella lääkkeellä mitään yhteistä, vaikuttavatko jotenkin samalla tavalla. Molempien olisi kai tarkoitus tasoittaa varsinkin niitä ylikierroksia (ellen ole väärin ymmärtänyt?). Suurin kammo lääkkeiden suhteen on se, että ne lihottaisivat minua kymmeniä kiloja! En vaan voi antaa niin tapahtua, en todellakaan. Anorektinen minä nostaa päätään, laiha pitää olla, vaikka millä hinnalla. Ramppaan vaa'alla ja kyttään painoa. Haluaisin että se olisi alipainon puolella, muttei ihan ole.. Lito ei kai lihota.
Eilen oli muutenkin aika hyvä päivä. Aamulla sain jopa levättyä, ei ollut koko ajan sellainen levottoman hyrräävä ja hermostunut olo, että pitää mennä, tehdä, kiire ja menemisen meininki, vaikken juuri mitään järkevää yleensä teekään, vaikka energiaa olisikin. Puran sen yleensä siivoamiseen ja valittamiseen, perheelle olen ihan sietämätön akka varmasti. Mäkätän, niin kuin muillakaan ei saisi olla kivaa kun mulla ei ole. Niin ja jumpassa ja salilla käyn energia purkamsaa, sillon kun saan itseni niin reippaana liikkeelle, lähteminen on aika vaikeaa ja hermostuttavaa, vaikka miten olisi olevinaan virtaa ja jaksamista. Silloin kun saan mentyä, tulee yleensä tehtyä ihan kunnon treeni, ei mitään naistenlehtien lukemista ja juoruilua kanssatreenaajien kanssa (en ikinä halua jutela kenenkään kanssa salilla, vaikka olen käynyt tuolla jo 5 vuotta ja suuri osa kävijöistä on moikkailu-tutuuja). No, eilenkin kävin salilla hakemassa kunnon hien pintaan ja ihan hyvä olo tuli.
J. laittoi ruokaa ja mä pesin tomaattikeittoja sen villakangastakista tiskiharjalla ja tiskiaineella toisen kerran (aamulla pesin sen ekan kerran, kuivasin kuivaushuoneessa ja pesin uudelleen, aika huonsti tuntuu tomaattikeitto irtoavan villakankaasta..) ja vein kuivumaan.. Ei tälläkään kerralla lähtenyt kokonaan puhtaksi. Mä olen ihan kauhea! Tuhoan aina toisen (J.n) omaisuutta, en ikinä omaani, vaikka mulla on paljon enemmän, vaatetta ja muuta pintakoristetta..
Syömisen jälkeen lähdettiin elokuviin. Ajateltiin että olisi kiva tehdä jotain yhdessä, koko perheen voimin. Vähän takaisinottoa edellisen päivän hillumiselle ja kaaokselle täällä kotona.. Ihan mukavaa oli lähteä, vaikka taas se lähteminen oli vähän takkuista, kiukuttelua, olematonta kiirettä ja stressiä, muttei kovin pahasti. Ajeltiin keskustaan hakemaan leffaliput ja sen jälkeen ajeltiin vielä ympäri kaupunkia, käytiin presidentin linnan edessäkin pyörähtämässä. Siellä oli muuten varmsti kaikki Helsingin poliisit kytiksellä, jopa ratsuväki oli kutsuttu "hätiin". Ajattelin heti, että muualla voi tapahtua mitä tahansa, mutta linnan kutsuilla ainakin on turvallista. Ei pääse "heikompi aines" hillumaan. Aina ennen olen katsellut telkkarista pukuloistoa, mutta nyt en halunnut.. Inhottaa jotenkin. Mitähän kaikkia epäkohtia silläkin rahalla voisi korjata, mitä kutsuilla pannaan haisemaan muutaman tunnin aikana. Kaupungilla oli muuten aika kaunista, jouluvaloja, joulukatu, valaistu Espan puisto ja kauniita rakennuksia.. Otin kameran mukaan, mutta huomasin, että muistikortti oli jäänyt kotiin. Kiva juttu.
Elokuva oli Bondin uusin.. Yleensä olen aina inhonnut niiden sovinistista asennetta ja älytöntä räiskimistä ja jokaisesta junan katolta koskeen tippumiselta luoti rinnassa hengissä selviämisiä.. Mutta ajattelin, että toi voisi olla meille kaikille sopiva (=kaksi miestä:) ja ihan kiva se olikin. Hienoja maisemia oli ja aika komeita kohtauksia, niin ja hieno alku Adelen kappaleella säestettynä. Melkein kylmät väreet tuli. Ja itse 007 oli aika komea! Mä olen kai jotenkin taantunut kun jaksoin ihan mielelläni kansoa tuon bondeilun.
Illalla taas nukkumaan menon lähestyessä alkoi tuttu ahdistus ja nukumaan menon pelkääminen ja stressaaminen. Yleensä en tunne iltaisin/öisin oloani edes mitenkään erityisen väsyneeksi, mutta yritän silti mennä suht samoihina aikoihin sänkyyn lukemaan. Yleensä saan luettua pari sivua ja sitten silmät alkavat lurpsumaan kiinni, mutta sitten kun sammutan valot, jään pyörimään, enkä enää saakaan unta. J. tuhina häiritsee korvatulpista huolimatta ja taas päätyi mun määräyksestä sohvalle nukkumaan. Mä olen kamalan häiriöherkkä, en kestä mitään melua ja ovien kolinaa, tuhinaa, pattereiden suhinaa.. Inhoan korvatulpissa nukkumistakin. J.n mentyä sohvalle sain lopulta nukuttua. Sen viisi tuntia. Heräilin välillä, näin kummallisia painajaisia ja aamulla olin taas vihanen ja ärtynyt. Liton oton jälkeen alkoi väsyttämään, mutten saanutkaan nukahdettua! Väsytti, silmät menivät kiinni, mutta en nukahtanut, jäin roikkumaan siihen puolihorrokseen.. Raivostuttavaa! Ollaan sitten nukkumatta. Lääkkeet sekoittaa unikeskusta ihan varmasti. Vuosi sitten kun jäin lääkkeet pois, nukuin paremmin, mutta muuten tuli niin hulluksi, että pakko oli taas ne (Lamictal) aloittaa, enkä enää uskaltaisi lääkkeitä pois jättää..
Kai tämäkin päivä jotenkin menee. Tuntuu taas vaikealta päästä liikkeelle. Kaupassa saan varmaan käytyä ja jotain kotona tehtyä, mutta aika rajoittunutta tämä mun elämä on. Toivottavasti pääsisin pois tästä kuplasta ja pääsisin taas elämän makuun ja mukaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti