En ole nyt jaksanut tänne kirjoitella vähän yli viikkoon, vai mitä tässä nyt on mennyt, kahdeksan päivää. Olot on ihan sitä samaa mitä aina ennenkin.. Yhtä epätasaista tai välillä tasaista ja sitten taas masentuneempaa. Välillä tuntuu, ettei niitä tuntojaan jaksa aina niin miettiä. Liika miettiminen ja omien ajatusten ja tunteiden ja tuntemusten analysointi ja puntaroiminenkin käy rasittavaksi. Vähän niin kuin sairaus veisi kaiken huomion ja ohjailisi päivän kulkua ihan oman mielensä mukaan. Yritän olla kiinnittämättä mihinkään yksittäiseen oloon liikaa huomiota, ja sillä se kaikkein pahin olo yleensä menee pois. Ei tietenkään aina.. Mutten halua jäädä kaikkien tunteiden ja huonojen olojen alle ja niitä ruotia kaiken aikaa.
Enimmäkseen kuitenkin masentaa, elämä tuntuu turhalta ja raskaalta. Ei mitään parempaa luvassa, tätä samaa. Puristaa ja ahdistaa ja kaikki on vaikeaa. Ärsyttää ja väsyttää. Eipä siinä sinänsä mitään uutta. Olen tottunut. Aina olen kuitenkin ollut aika samanlainen, enkä silleen osaa sanoa tarkkaa aikaa tai hetkeä, milloin "sairastuin".. Ehkä olen tottunut olemaan tällainen? Niin miksikä se mistään muuttuisi. Ei sillä ainakaan, että jatkuvasti ja loputtomasti valittaisin olojani ja jokaista itkua, suuttumusta, ärtymystä, vihan, turhautuneisuuden tai surun tunnetta.
Tällä hetkellä tunnen vaan valtavaa suklaaähkyä joulunajan mässäilyistä.Syötyä on tullut ja paljon. Suklaata on varsinkin tullut syötyä niin paljon, etten enää pysy laskuissa. Useampia sulkaakonvehtirasioita kuitenkin. Välillä jotain suolaista -joluleipä on tänä vuonna maistunut erityisen hyvin, niin ja sipsit ja olut. Ja se suklaa. Vaa'alla en ole käynyt viikkoon, enkä menekään. Harvoin on kaikki maistunut näin hyvin ja näin paljon.. Toivottavasti tämä olo ei jää päälle:) Mutten siitäkään nyt jaksa olla mitenkään erityisen huolestunut. Tuskin mässyhimo johtuu lääkkeestä, sairaudesta, masennuksesta, tylsyydestä.. vaan ihan joulusta. Ihan kiva joulu muuten oli kaikin puolin. Ei siinäkään mitään:)
Onneksi kohta vaihtuu vuosi ja pääsee taas enemmän normaalielämän ja arjen (mitä se sitten onkaan?) pariin. Toivon ainakin kevyempää oloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti