Viikonloppu on taas mennyt ihan hirveän nopeasti ja aika levottomissa tunnelmissa. Nyt on sunnuntai-ilta ja tuntuu lähinnä tylsältä. Päivä on ollut aika pitkä, hitaasti ja tylsästi lampsiva. Niin pimeää, että koko ajan tuntuu että päivä olisi jo ohi ja voisi mennä nukkumaan. Herättiin vasta yhdentoista aikoihin. Mulle tulee aina ihan hirveä olo siitä, kun nukun pitkään.. Ihan kun täällä meillä asuisi kolme teiniä. E. oli jo herännyt kun menin katsomaan sitä herättyäni, istui hämärässä huoneessan tietokoneella, kuulokkeet korvilla ja verhot ikkunan eteen vedettyinä. Tuli surullinen olo. Paha mieli ja syyllinen olo, mitä yritän sitten koko päivän hyvitellä. Laitan aina aamuksi kellon soimaan ajoissa, mutten osaa siihen herätä. Valvoin viime yönä melkein neljään asti. En vaan saanut unta, koko illan olin tosi levoton. Tuntui tylsältä, pompututti, sydän hakkasi kovempaa ja olisi tehnyt mieli kaikenlaista. Roikuin netissä, keskustelupalstoilla, jotain säpinää etsimässä. Tosi tylsää oli sielläkin. Typerää. Mä jään aina ulkopuolelle, mun kanssa ei haluta jutella, oon ihan tyhmä ja epätoivottu. Miksei mua kaivata. Väärät jutut ja väärä olo. Niin kuin aina joka paikassa. Mutta ei se niin ongelma ole. En nyt sinne kuulumista kaipaakaan. Levottomuutta yritin hillitä ja suunnata energiaa jonnekin muualle. Kokoajan tekee vaan mieli, jotain.
Lauantaina päivällä käytiin ostoksilla Itäkeskuksessa (kengännauhat E.n kenkiin, nettiin joku piuha että siitä voi ohjata musiikin kaiuttimiin, eikä kai muuta), nähtiin siellä sattumalta sisko miehensä ja tyttönsä kanssa. Aika jännä juttu, että nähtiin siellä sattumalta, ihmisiä oli hirveesti liikkeellä, ihan kamala tungos, muttei se haitannut. En edes hermostunut. Hauskaa, että satuttiin just samaan aikaan samaan paikkaan kaikkien niiden ihmisten joukossa. Sovittiin treffit myöhemmäksi Ravintolamaailmaan ja mentiin yhdessä kiinalaiseen syömään. Olikin tosi nälkä. Ruoka maistui tosi hyvin, nyt tuntuu olevan ruokahaluakin enemmän kuin ennen (ja se muuten näkyy vaa´assa ja vaatteissakin..), ja syön nopeammin. Oli ihan kivaa ja olin hyvällä tuulella. Toisaalta, heti kun muut puhuvat työasioista, mulle tulee ulkopuolinen, väsynyt olo, en keksi mitään sanottavaa. Jään syrjään, niin kuin en olisi paikallakaan. Miksi ihmiset aina haluaa puhua työasioista, vapaallaakin. Voisi kai sitä muutakin ajatella ja muustakin puhua. Aika tylsää, mutta työasioiden miettiminen ja työssä oleminen ja sen jaksaminen tuntuu vievän ihmisiltä (jotka töissä jaksavat käydä) kaiken ajan ja ajatukset. Kun yleensä niistä kuitenkin valitetaan. Ei käy kateeksi. Mulle työasioiden miettiminen on niin kaukainen asia, en osaa ajatella niitä ollenkaan. En vaan halua. Kivaa oli kuitenkin enimmäkseen ja ruoka oli hyvää.
Illalla pörräsin kotona levottomien olojen ja ajatusten keskellä ja roikuin netissä. Tänään päätin etten käy koneella (en ainakaan FB.ssä) kuin kaksi kertaa korkeintaan. Eilen olin koneella oikeastaan koko illan, välillä kiinni ja sitten taas auki, jos jotain jännää olisikin tapahtunut. Eipä ollut. Levottomana keskittymiskyky katoaa kokonaan ja seinät tuntuu kaatuvan päälle, jotain pitäisi tehdä, jonnekin mennä, jotain jännää tapahtua ja säpinää löytyä. Söin suklaata ja myöhemmin innostuin tekemään J.n kanssa valkosipulileipiä (ranskanleipää uitettuna valkosipuli&öljy-seoksessa, paljon homejuustoa ja juustoraastetta ja uuniin). Tosi rasvaisia niistä tuli ja olivat vähän liian kauan uunissa, mutta ihan hyviä olivat. Lisäksi söin ranskanleipää ihan "raakana", ja join valkoviiniä. Aika ähkyinen ja rasvainen olo tuli, mutta tuntui kivalta syödä. Ja juoda. En ole pitkään aikaan halunnut juoda, ei vaan ole tehnyt mieli yhtään (ja olen ehkä ajatellut ettei se ole sopivaa mun dieetin kannalta..), mutta nyt tekee mieli. Pari kolme lasillista viiniä ja pari olutta saunan yhteydessä. Ihan tavallista, mutta uutta mulle. Olen parantunut masennuksesta ja haluttomudesta, nyt tekee sitten mieli kaikkea.. Toivottavasti halut ja mieliteot pysyisi kuitenkin hallinnassa. Vetoa on välillä siitä pois. Kaikin puolin.
Enkä yöllä saanut nukuttua. Katsottiin saunan jälkeen ennen nukkumaanmenoa elokuva, oli tylsä enkä pysynyt ollenkaan kärryillä. Kiinnitin huomiota vaan komeaan miesnäyttelijään ja sitä kommentoin J.lle yhtenään.. Muuten en tajunnut oikeastaan mitään elokuvasta, tuntui ihan typerältä, enkä päässyt tarinan sisälle. Yritin taas nukkua ilman mitään lääkkeitä, en halua käyttää Tenoxia (yhtenä yönä otin sitä, muttei se väsyttänyt mua ollenkaan, melkein päinvastoin. Lisäksi sain siitä outoja valveunia..) eikä Oxepam enää tunnu pahemmin auttavan. Taitaa tehdä lähinnä lumelääkkeen virkaa. Parempi sekin tietysti kuin ei mitään. Mutta mitä sitten, kun sekään ei enää auta? Mietin aina asioita eteenpäin ja pelkään, mitä sitten kun ne ei enää auta, lääkkeitä lisää, ja mitä lääkeitä ja hirveä kierre, sitten lihon ja kaikki menee pieleen. Aina vaan lisää pillereitä. Tunnin verran yritin saada unta, pyörin, yritin rentoutua ja jännitin. Mulla oli kamalan kuuma, ikkuna oli auki ja nukuin ilman yöpukua ja peittoa, ihan pimeässä ja hiljaisuudessa korvatulpissa (J. oli taas ajettu sohvalle, kuorsaaminen kuului sieltä asti, patterit humisivat ja ulkoa kuului suhinoita, tuulen vihellystä, ilman korvatulppia en pärjää). Silti olin ihan tuskaisen kuumissani ja olo tuntui kireältä, levottomalta, puristavalta. Kuin sisällä rinnan alla olisi vyö kireällä, mikä ei anna rentoutua. Kamala kiristys ja mahdottomuus rentoutua. Nousin välillä syömään leipää ja herätin J.n., valitin kun ei yhtään tue eikä auta mua. Miten voisikaan. Nukkuu vaan, enkä mä osaa. Haluaisin että auttaisi. Otin lopulta sen yhden pienen pillerin, Oxepam 15 mg (ei paljon mitään, hirveä meteli taas turhasta) ja onnistuin rentoutumaan sen verran, että nukahdin joskus neljältä. En edes muista, milloin olisin nukkunut kunnolla. Miksi mä en osaa nukkua enää?
Tämä päivä on mennyt aika sumuisesti. Päivällä käytiin kaupassa ja kävin samalla reissulla salilla treenailemassa taas. Painoa pitää saada taas laskusuuntaan (aamulla paino oli huimat 63.9kg -pari viikoa sitten se oli kaksi kiloa vähemmän..), enemmän treeniä ja vähemmän ruokaa. Aamulla söin ananasta ja päivällä loimulohta, parsakaalia ja salaattia, salilla proteiinipirtelön. Nyt kurnii maha, mutta parempi niin. Ehkä vaaka näyttää huomenna pienempiä lukemia. Luin "Hullu vapaana" kirjan loppuun nyt illalla. Olen iloinen, että pystyn keskittymään lukemiseen. Meinasin kyllä nukahtaa, silmät alkoivat lurpsumaan, mutta vaihdoin paikkaa, sängystä sohvalle, enkä onneksi nukahtanut. J- lähti pelaamaan, sitä ennen taas nukkui. Aina se nukkuu.
E. lähtee huomenna Turkkiin, isänsä kanssa. Päivään on mahtunut paljon pakkaamista, pyykinpesua, silittämstä, kaupasta puuttuvia tarpeita matkaa varten ostamista, passin etsimistä ja jännitystä. E.llä maha kipeä ja mulla epätodellinen ja itkettävä olo. Jännittää huominen lentokentälle saattaminen. Nyt viimeisen illan yhdessäoloa ja mä häivyn koneelta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti