vesi

..puhdistaa tunteitamme

“Veteen sisältyy niin paljon. Sillä on monia ihmeellisiä ominaisuuksia ja piirteitä, jotka eivät lakkaa hämmästyttämästä ihmisiä.
Vesi liittyy voimallisesti tunteisiimme, jotka ovat ihmiskunnan suuri oppiläksy. Vesimatka onkin myös matka tunteittemme kemiaan, tuohon haasteelliseen ja samalla palkitsevaan maailmaan, jolla on niin paljon annettavaa meille kaikille. Vesimolekyylit ovat vertauskuvallisesti tarkasteltuna emotionaalisia molekyylejämme. Ei tarvitse kuin tutkia omaa elämäänsä huomatakseen, miten merkitsevä osa tunteillamme on kokonaisolemuksessamme.
Vesi voi monin eri tavoin puhdistaa ja parantaa tunteitamme sekä avata samalla portin tiedostamattoman mielen valtavaan voimaan. Vesielementti on hyvin tärkeä omien luonnollisten intuitiivisten ja psyykkisten kykyjen lisääjänä. Usein voidaan huomata, että hyvin herkillä, intuitiivisilla tai psyykkisillä ihmisillä on varsin paljon nestettä kehossaan, tavanomaista kosteampi iho tai hyvin vetiset, melkeinpä kiiltävät, lasimaiset silmät.
Emootiot kastelevat kokemuksiemme maaperän ja myös auttavat tallentamaan niitä muistiimme. Kyyneleet ovat osa tunneilmaisuamme, ja niistä on löydetty parisataa valkuaisainetta, rasvaa, huomattava määrä erilaisia hormoneja ja monia muitakin aineita. Ne eivät siis ole “pelkkää” vettä ja niiden kemiaan käytkeytyy luultavasti vielä monia asioita. On esimerkiksi väitetty, että surun ja ilon kyynelillä on erilainen koostumus.”



Tällainen osui silmiini tänään Hidasta elämää-ryhmästä Facebookissa ja piti ihan laittaa tänne blogiin muistoksi, muuten katoaa uuden uutisvirran alta jonnekin kauas pois. Ei silti että tuo yllättävää tai uutta tietoa mitenkään olisi, kyllä kai monilla vesi on rentouttava ja rauhoittava elementti, ihan elämän perustakin, mutta näin se konkretisoituu ja uuttakin tuossa on.

Vesi on minulle ihan äärimmäisen tärkeä elementti, ehkä tärkein ja läheisin, rentouttavin. Mun pitää päästä joka päivä meren läheisyyteen, rannalle, se merituuli tuntuu hyvältä ahdistuneeseen oloon, aivan kuin huutelisi oloa jollain tavalla, puhdistaisi. Veden liplatus ja kimmellys tyynellä säällä, myrsykävä meri on vaikuttava ja lumoava myös. Parasta on herätä aamulla mökillä ja nähdä heti jo vuoteesta järvi. Vanhojen suurten koivujen ja leppien oksat ja lehdet kurottuu järven päälle ja se veden liike. Se rentouttaa ja kantaa. Tyynellä järvenpinta on kaunis kuin silkkiä. Aina erilainen, muuttuvainen. Yöllä järven yllä lentelevät lepakot, yölintujen haikeat huudot. Iltasoutelut melkein aavemaisen rauhallisen ja liikkumattoman järven pinnalla.

Toisaalta pelkään liikkua vesillä veneillen. Uimisesta kyllä tykkään. Pienellä veneellä tyynellä säällä veneily vähemmän kuin isoilla laivoilla. Siellä en nauti merestä. Luulen, että siinä astuu kuvaan ahtaanpaikan kammoni, ja itsensä hallitsemattomuuden tunne, et pääse laivasta pois vaikka mikä olisi. Kerran olin tyttäreni kanssa ruotisnristeilyllä, takaisin tullessa myrskyä riitti, laiva keinui  ja siitä jäi kammo ja pelko. Mietin ehkä liikaa mitä kaikkea voisi tapahtua, laiva voisi kaatua, sinne voisi jäädä vangiksi, vesitaskuun. Mietin sitäkin, miten luonnonvoimat ovat paljon mahtavammat kuin ihmisen voimat tai ihmisen keksimien laitteiden, kulkuneuvojen ja muiden suunnistuslaitteiden tieto tai taito, ja mitä merellä voi olla tuotavana. Sen suuruus ja voima ovat niin käsittämättömiä, että se tuntuu hienoudessaan jo pelottavaltakin.

En osaa valita tykkäänkö enemmän järvestä vai merestä, molemmilla on puolensa, järvi on kuitenkin paljon tutumpi, Savossa järven rannalla kaikki lapsuuden kesät vietettyäni, ja suuren osan niistä kesäpäivistä vedessä uiden ja leikkien, järvessä. Lapsena ja nuorena loputon ralli saunan ja järven välillä. Vieläkin. Minusta on kuva missä istua napotan alle yksi vuotiaana siinä mökkirannan uimarannassa, ei ihme että siellä niin hyvin viihdyn edelleen.

Osan lapsuuttasuin Englannissa, Etelä- Englannissa, pienellä saarella, missä ison meren vaikutus tuntui joka paikassa, säässä, ilman kosteudessa, tuoksussa, äänessä. Valtameri näkyi ja kuului joka paikkaan. Viime vuosina en ole käynyt kuin kerran Englannissa, mutta kaipuu sinne on, tykkään aina tarinoista, elokuvista ja kirjoista, jotka sijoittuvat Englantiin ja etenkin meren läheisyyteen.

Tekstissä luki, että hyvin herkillä, intuitiivisilla ja psyykkisillä ihmisillä on paljon vettä kehossaan. Psyykensairauksiin käytettävät lääkkeet toki keräävät kehoon nestettä, mutta luulen ettei tässä tarkoitettu sitä. Itselläni on usein vetistävä ja kiiltävät silmät, ja hikoilen paljon, käteni ovat aina nihkeät. Myös kyyneleet ovat nestettä, mutta ne pidän lähes aina sisälläni. Huono asia. En koskaan ymmärrä sitä, kun pelätään ja varotaan itkemästä, itse toivoisin osaavani tehdä sitä enemmän. Syytä olisi.

Toivoisin saavani olla enemmän liikuvan välkehtiävän veden äärellä, tai humisevan luonnon keskellä, niissä on muuten mielestäni aika paljon samaa, rehevässä tuulessa huojuvassa lehtimetsässä kuin meressä tai järvessä. Mun jokapäiväisiin toimiini onkin viime aikoina sisältynyt pyöräily rantoja pitkin ja metsässä. Molemmissa tuuli. Ja yleensä näitä joka päivä tarvitsen. Onneksi niitä läheltä löytyy.



Kylli Kukk & Erkki Lehtiranta : VESI – Elämän sanansaattaja, (Shantia Oy, 2012)