Cathe

Paska olo


Ei kuntoilusta näköjään aina tulekaan hyvä olo, pirteä mieli tai endorfiinipölly. Eilen illalla kävin spinningtunnilla. Koko päivän olin vaan möllöttänyt kotona, en ikinä käy missään (paitsi salilla), kaupassa käyminenkin tuntuu joskus isolta jutulta. Silti en ole väsynyt,haluaisin olla. Olen levoton ja vedän kierrosta täällä kotona, siivoan, häärään, järestelen, kuljen ylös alas, ryhdyn ja lopetan.. Ja kierros uudestaan. Kiire, ei mihinkään. Juoksen karkuun itseäni ja ajatuksiani. Ihan hyvinhän kaikki on, kotona on siistiä ja pyykit pestynä, ei tahroja keitiön kaapin ovissa. Laitan ruokaa, montaa lajia, hiilareilla perheelle ja ilman itselleni. Katan pöydän kauniiksi, neljää lajia ja yhteen sopivat astiat. Toimin kuin automaatti, teen vaan, pystyn, jaksan, suoritan, olen tomintakykyinen. Tympeää. Voisi kai olla muutakin elämään. Kuin kodinhoitajan rooli. Mutta mitä muut tekisin..

Käyn urheilemassa, tunnin liikuntapätkä ei tunnu missään. Olen pettynyt, jaksaisin enemmän. En saa vähäisestä liikkuimsesta enää hyvää oloa tai raukeaa rentoa väsymystä. Tunnin rääkkispinning saa hien pintaan ja hetkellisen hyvän olon jalkojen pyöriesä niin nopeasti kuin mahdollista. Päässä tykyttää ja syke nousee. Musiikki tuntuu hyvältä. Mutta äkkiä se on ohi. Suunnittelen seuraavaa kertaa, voisin olla silloin pari tuntia.

Illalla (urheilin kai liian myöhään, klo 19-20) sain kotona kauhean raivokohtauksen. Syy oli se, ettei J ottanut iltapalaksi esille laittamaani E.n köksäntunnilla leipomaa leipää. Huusin, että pilaa kaikkien päivän ja vie ilon ilmestymällä paikalle. Miksi ei voi tehdä ikinä mitään hyvää tuoda iloa ja hyvää mieltä muille. Möllöttää vaan telkkaria katsellen, puhumatta. Heittelin tavaroita seinään, halusin rikkoa puhelimeni. Tura kapistus minulle. Paha olo, en pysty lopettamana, rentoutumaan, lepäämään. Rintaa painaa ja paha mieli repii, samalla keho ei anna unta ja rauhaa olla vaan. Päässä vetää ja kiristää. Leukaperiä vetää ja haluaisin juosta ja riehua.. Syyllisys joka hekestä, pilaan kaiken ja teen muut surulliseksi. Syyllisyyden ja itseinhn paino istuu rinnan päällä ja tekee hetkestä vaikean jaksaa. Tyhjiä päiviä mitkä etsivät sisältöä, löytämättä sitä. Miten saan taas tämän päivän kulumaan?

Nukuin huonosti, tuntui kuin olisin nukkunut viiden minuutin pätkissä. Kaikki häiritsi ja herätti. Ajoin miehen sohvalle, hengityksen tuhina piti hereillä ja hermot pinnassa, korvatulpista huolimatta. Heräilin ja säpsähtelin vähän väliä, en tiennyt, olinko nukkunut vai en. Lepoa antavaa unta en ainakaan. Aamulla sama kireä olo, päässä veto, eteen päin. Silti en jaksa tehdä mitään. En tiedä mikä kiinnostaisi tai saisi jotain tekemään, yrittämään. En jaksa vastata puhelimeen. Jään kotiin ja unohdun tänne. Kohta saan olla yksin ja vajota omaan rauhaan ja ajatuksiin. Elleivät ne taas aja urhelemaa, hääräämään, siivoomaan.. Niin varmaan tekevät. En saa olla rauhassa itseltäni. Levätä.