Toinen ongelma (mikä on varmaan samaa, vihaa ja muuta aggressiivisuutta) on, että pelkään, mitä jatkuva touhukkuus ja "vauhdissa oleminen" peittää. En osaa vaan olla ja suuntaan ajatukset joihinkin typeriin sijaisajatuksiin; laihduttamiseen, kuntoiluun, siivoamiseen. Touhuan koko ajan jotain.. Ei hyvä. Vihan ja aggresion tunne niin voimakas, että välillä joudun tekemään ihan hirveästi työtä sillä hetkellä, koko ajan, että en pura vihani. Rauhallisena ja "kilttinä" pysyminen vaatii välillä aika paljon yrittämistä. Se on todella lamauttavaa ja joudun nähtävästi pitämän itseni aika stressittömänä. Pelottaa vähän, että onko tämä koko elämän kestävää, on varmaan.
Aggressiivisuuden takia lähdin toukokuussa 2011 hakemaan apua ja sen jälkeen sain syksyllä kaksisuuntaisen diagnoosin. Olin fyysisesti todella aggressiivinen miestäni kohtaan ja sain kamalia raivokohtauksia, rikoin tavaroita.. Mies mut käski apua hakemaan. Eli aika huonosti meni Nyt ulospäin suuntautuva raivo on onneksi laantunut, vaikka mielessä välillä ajattelenkin, että nyt räjähtää.. Kaksi väkivaltaista miestä (yhteensä 10 vuotta elin siinä pelossa, fyysisen ja henkisen väkivallan vaarassa, joka päivä) ja lapsuudessa paljon traumoja, sairas äiti ja välinpitämätön isä, joka "ei jaksanut äidin sairutta" mutta jätti kuusi vuotiaan sitä jaksamaan.. Jatkuvaa itsemurhauhkailujen varjossa elämistä yms. Sulkeudiúin ja yritin olla se kiltti tyttö. Nuorena lähdin pois kotoa, ja sain väkivaltaisia miehiä, kaksi peräkkäin..
Hirvittää se, miten paljon vihaa mulla on kaiken tämän jälkeen sisällä.. En ole ikinä mitään näistä asioista käsitellyt, saanut terapiaa tai muutenkaan mitään tukea tai apua. Kymmenen vuotta olen ollut nyt kunnollisen miehen kanssa, ei ole väkivaltaa, päihdeongelmia eikä paljon muitakaan murheita, paitsi mun pää, minkä kanssa saan taistella. Oireilu alkoi, kun elämä tasottui päällisin puolin. Reilua. Helvetissä eläessä ei omalle romahduksella ollut sijaa..
En ole ihan vakuuttunut siitä, että terapia välttämättä olisi hyväksi. Yritän nyt punnita asiaa molemmilta kannoilta, mutta mistä se tietää, mitä sen kanssa kannattaa tehdä? Luulisi sillä voimalla, mikä auttoi pääsemään paremman elämän jäljille, auttaisi eteenpäinkin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti