Piti tämäkin sitten tapahtua.. Illalla söin kovaa paahdetua ruisleipää ja oikealta alahampaasta halkesi puoli hammasta irti. Siinä se nyt roikkuu miten kuten kiini osittain, mitään en uskalla syödä, ettei hampaan pala tipu kokonaan. Vähän sitä hampaan palaa voi onneksi työntää alaspäin, irrallinen leegopalikka. Kieleen se osuu ja raapii koko ajan. Voi paska. Onpa kivaa, että hampaat murtuu suuhun. Mahdollisesti tuo on jo aikaisemmin juurihoidettu kuollut hammas, mitään särkyjä ei tunnu, niin se varmaan sitten on. Tunnoton, mitään särkyä ei onneksi tunnu. Iso paikka siinä oli. Hammas vaan murenee ympäriltä. Äsken soitin hammaslääkäripäivystys numeroon, numero tallentuu ja soittavat takaisin kun kerkeävät. Parempi niin päin, inhoan roikkua puhelimessa jonottamassa. Saa nähdä milloin, puolen vuoden päästä ehkä, sinne hoitoon pääsen. Inhottaa, mieluummin olisin menemättä, mutta nyt on pakko. Siihen mä aina hammaslääkäriin menemistä jätän, kunnes on ihan pakko. Kaksi vuotta sitten olisin päässyt hampaanpaikkaus ajalle, mutta enpä saanut mentyä. Se on eri hammas, mikä ei ole vielä hammaslääkärintuoliin pakottanut..
Sain ajan, viikon päähän. Näin tässä sitten roikutaan. Väliaikainen paikka siitä oli irronnut, niin näki hoitaja koneeltaan. Toinen (nyt ehjä) puoli hampaasta on muovia, hammas juurihoidettu, niin eipä todennäköisesti tule särkyilemään, kuollut hammas. Mitenhän tässä nyt syödään, puuroa ja velliä, jugurttia varmaan luvassa. Ei tee mieli syödä sitäkään vähää. Juon kahvia.
Muuten ilta meni ihan hyvin, ei suurempaa valittamista. Ilta meni syöntien ja muiden kuvioiden jälkeen siellä jumpassa hikoillessa. Taas oli hiukset latvoja myöten märkinä. Rankka tunti, ihanaa. Mä niin tykkään. Tunnit on nyt alkuvuodesta aina tosi täynnä, mutta sekaan mahtuu tilavaan saliin eikä ahtaalta tunnu. Tuolla on niin kivat ohjaajat, hyvät vaihtelevat ohjelmat, musiikki on hyvää ja meno mahtavaa. Euforiaa. Moni siellä tuntee toisensa, mutta itse haluan olla itsekseni, en koe mitään tarvetta juoruilla siellä tai kertoa elämästäni sen enempää. Jännitän, mutta roikun mukana. Hiki valuu kainaloista jo ennen tuntia.Tuolla on aika tiivis, tuttu porukka ja kun olen tuolla jo yli viisi vuotta käynyt, on kantaporukka jo ihan tuttuja naamoja. Mitä mä kenellekään puhuisin. Tyytyväinen olen silti, että jaksan ja saan tuolla käytyä. Jonkunlaista sosiaalisuutta kai sekin, kun siellä porukassa ollaan. Tuntui että olisin jaksanut kaksi tuntia jumpata peräkkäin, muttta riittänee tuo yksikin. Tällä kertaa. Liikuntaa tuli kuitenkin eilen kaksi tuntia yhteensä, kävelylenkkeineen. Ehkä tänään illalla taas.
Yö oli taas aika kamala. Illalla väsytti aika paljon. Sen jälkeen kun olin aikani panikoinut hammasta. Menin kuitenkinitselleni aika ajoissa sänkyyn (puolen yön aikaan), otin puolitoista tablettia Oxaminia, laitoin korvatulpat korviin, luin kirjaa vähän aikaa. Nopeasti silmät alkoivat tuntumaan raskailta ja nukutti. Valot sammutettuani ei enää väsyttänytkään, Pyörin sängyssä ja olin ihan pirteä. Ei tuo pahuksen rauhoittava auta enää yhtään mitään. Muuta kuin että olen päivällä kuin unessa kävelijä, surkea haamu. Olen yöllä tosi häiriöherkkä, pitää olla ihan pimeää (meillä on sälekaihtimien lisäksi kolmet paksut verhot ikkunassa). Vaikkei yöllä vielä ole ihan valoisaa, on pihan katuvalot sen verran kirkkaat, että valaisevat huonetta ärsyttävästi. Unen ja rentoutumisen odottaminen tekee tosi hermostutttavan olon, tönin J.tä kun tuhiseen, pyörin ja hyörin. Jalat tuntuu levottomilta ja hermostuneilta. Sain ehkä viisi tuntia nukuttua. Liian vähän. Heräsin seitsemän aikaan, herättelemään E.tä. J. läti viemään sitä fysioterapiaan (niska on vaivannut E.tä pidemmän aikaa).
Ei nuo rauhoittavat selvästikään enää auta mua, muuten kuin siten, että olen päivät väsynyt ja poissaoleva, kävelevä haamu. En edes muista, milloin olen nukkunut kunnolla. Mulla on ikävä hyviä unia, pirteänä heräämistä ja positiivisen energistä oloa päivällä. Meno on vaan pakonomaista, väsynyttä säätämistä ja viuhtomista. Kädet käy ja liikkeessä pitää olla.
Kello on nyt 9.06. Käyn ottamassa lisää kahvia ja yritän olla menemättä enä sänkyyn. Ulkona on ihanan valoisaa ja linnut laulaa. Ehkä teen pienen happihyppely lenkin, kauppaan on kuitenkin kohta pakko mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti