Tai oikeastaan nyt on jo ensi viikko, maanantain puolella ollaan kun vuorokausi on vaihtunut, kello on 00.37 ja muu perhe jo nukkuu, J. nukahti makkarin sängylle ja aika hiljaista siellä nyt kuuluu olevan, yleensä saa häädön olohuoneen sohvalle kun pitää niin kovaa meteliä, hengittää raskaasti ja kuorsaakin. Mulla on aina nukkumista yritellessä tuntosarvet niin höröllään, että kaikki äänet kuulostaa ihan suunnattoman kovilta ja ärsyttää, kun toinen saa unta ja nukkuu niin levollisen hyvin. Kun itse en. Mä päätin, etten mene sänkyyn vielä pyörimään, ollaan niin kauan ylhäällä, kunnes väsyttää oikeasti. En vaan tiedä, miten nopeasti se tapahtuu, kun höyryän tässä koneella, kirjoitan tätä ja toista blogia (siinä missä on niitä "kivoja juttuja"), käsittelen kuvia, teen bannereita ja saan koko ajan jotain ihan valtavan hyviä ideoita, mitkä on ihan pakko nyt just tehdä ja toteuttaa. Silmät kiiluen siis näperän tässä ja uni vaan siirtyy. En vaan pääse tästä koneelta pois.
Eilen illalla meillä oli vieraita, se on hyvin harvinainen tapahtuma meillä. Sisko tuli perheensä kanssa istumaan iltaa. Oltiin sitäkin yhteen kokoontumista suunniteltu siis kesästä asti! Viimeksi olivat käyneet meillä juhannuksena (!). Suunniteltiin pitävämme tuparit syksyllä (muutettiin tähän kesällä), muttei olla niitä pidetty, ja tuskin sen kummemmin pidetäänkään. Mä en keksi, ketä muita sinne edes kutusuisin kuin siskoni perheineen. Joten mun osalta ne tuli nyt pidettyä. Oli ihan kiva ilta. Kovasti tehtiin ja valmisteltiin, kauppaan paloi 100e kun ostetiin viinejä, juustoja, salaattitarpeita, sipsiä, suklaata, keksiä, glögiä.. Kaikkea mitä nyt mieleen tuli, niin ja viinilaseja. Ai niin, ja ostin uuden mekonkin.. Mua jotenkin jännitti hirveesti, olin hermona ja väsynyt (yhtä aikaa) koko päivän ja ajattelin että saan vatsahaavan ihan just. Määräilin perhettä ja tehtiin kaikki täällä järjestelyjä ja mä stressasin, kuten huomaa, en osaa ottaa mitään rennosti. J sanoikin, ettei hänen tarvii ajatella, kun mä määrään kuitenkin (en oikein tykännyt..), sellainen koti-natsi taidan olla siis.
Olen aika huono seurustelemaankin, musta tuntuu aina, ettei mulla ole mitään sanottavaa tai juteltavaa.. En osaa olla avoin asioistani, tai mitä niistä nyt olisikaan puhuttavaa, en viitsi valittaa vieraammille (J.lle en taida kauheesti muuta puhuakaan..) ja niinpä olen melko hiljainen sitten. Mitäpä mä puhuisin? Että nukuin huonosti ja vituttaa sairastaa parantumatona sairautta, vaikka "enhän mä nyt mikään hullu olekaan" ja "mikä oikeus teillä on olla noin tavallisia".. Join pari lasia viiniä, vaikka ajattelin etten mitään juo (Liton kanssa ei kai saisi pahemmin juoda), muttei ne vaikuttanet kyllä millään tavalla, väsyttin vaan. En muista, milloin olisin juonut edes tuon verran. Ehkä joskus kesällä? Ei niin maistu. Masentunut ja väsynyt olo mulle lähinnä vaan siitä tulee. Myöhemmin illalla vieraiden lähdettyä oli jotenkin hölmö ja tyhjä olo. Että sellasta. Sain jonkun kauhean allergisen reaktion, aivastelin, nenä oli tukkoinen ja kurkku kipeä (mikä tulee usein vieraista, joilla on kotona kissoja, tai joskus ihan juomisestakin). Otin allergialääkettä ja ajattelin että se samalla väsyttäisikin -ei väsyttänyt. Huono yö taas. Yöllä otin rauhottavaa kun kyllästyin unen odotteluun ja tuskailuun. Sain unta ehkä joskus kolmelta, aamulla en sitten olis millään jaksanut nousta ja makasinkin melkein puolille päivin.
Kiva äiti mä siis olen. Mä olen ihan hirveä. Inhoan etten osaa olla "kunnollinen", pirteä tavallinen ja touhukas, läsnäoleva ja reipas. Musta ei ole mihinkään. Pilaan aina kaiken. Oon ruma ja vanha ja turha. Turha tässä on mitään yrittääkään. Kaikille olisi vaan parempi, että kuolisin pois. Mä oon surkea ja kaikki on ihan paskaa, mulla on typerä blogi ja tuhraan aikaa kaikkeen ihan typerään ja tarpeettomaan. Eikä tulevaisuudessakaan varmasti tapahdu mitään hyvää, olen vuosia kuntoutustuella ja sitten jään työttömäksi ja syrjäydyn ihan kassi-Almaksi. Puhun varsinkin itselleni tosi kauniisti aina.
Ps. Käytiin tänään lähimetsässä Joulupukin -polulla, siellä oli kaikkea ohjelmaa, jouluisia rasteja, tehtäviä (lapsille), teatteria, makkaran paistoa, eläimiä ym. Hirveesti oli porukkaa liikkeellä. Mä halusin jotenkin mennä tonne ja pyysin sitten siskoa (niillä on pieni tyttö) mukaan. Tuntui vaan, että sekin oli tyhmä juttu, oli liikaa ihmisiä ja ihan tyhmää eikä kukaan kehdannut sanoa, että ei mennä kun mä kerrankin jotain ehdotin. Mutta olikin ihan tyhmää. Masensi jälkeen päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti