Ensimmäinen päivä lithiumia

Ensimmäinen Lito heitetty nassuun.. Eilen oli niin hirveä iltapäivä, etten enää viitsi olla naurettava, pelätä jotain sivuvaikutuksia ja skitsoilla ja tehdä ihan hirvä draama yhdestä pilleristä. Yli viikon arvoin, alotan, en alota. En hakenut edes reseptiä viikkon, protestoin, "en mä tollasta myrkkyä tarvii".. "En mä nyt niin hullu ole, että tarttisi lääkearsenaalia lähteä kasvattamaan" ja välillä epäilen että mua hoidetaan väärin.. Pelkään lihomista, käsien tärinää, voimattomuutta, vatsan väänteitä, myrkytystä, kilpirauhasen poksahtamista. Mitä mä nyt en pelkäisi?

Riehuin täällä eilen iltapäivällä ja illalla ihan hulluna, olin tosi hysteerisen itkuinen, huusin miehelleni että haluan kuolla pois kun olen niin turha ihminen. Tuon omille rakkailleni vaan pahaa mieltä, ahistavaa oloa ja huolta, vaikka ovat mun ainut tuki ja turva, syy ylipäätään jatkaa elämää ja yrittää toipua. Seinät kaatuu päälle kun olen niin paljon yksin kotona, ja se on alkanut tuntumaan todella ahdistavalta nyt viime aikoina. Ei mulla ole mitään tekemistä, ei ketään ketä tavata, ei mitään, kukaan ei ikinä soitakaan, (ja jos soittaisi, en varmaan vastaisi puhelimeen).. Eikä kiinnostaisikaan. Välillä olen ihan jumissa, en pääse ajatukiltani eteen päin, junnaan vaan paikallani ja olen tosi rajoittunut, sulkeutunut tänne oman kotiin, neljän seinän sisälle. Kaupassa käyminen on jo iso juttu, yleensä melkein ainut juttu, mitä päivän aikana teen. Menen päivistä sekaisin ja muisti on muutenkin aika kehno.


Heitelin eilen tavaroita ja rikoin niitä, ruoat (tomaatti keitoa) heitin miehen vaatteiden päälle ja olin muutenkin tosi aggressiivinen, löinkin taas miestäni, itkin hysteerisesti, tärisin : ( Poika lähti ulos pakkaseen ovet paukkuen, ei jaksa kuunnella meidän ainaista riitelyä. Soiteltiin perään ja tuli aika pian takaisin. Käytiin ajelemassa, haettiin mäkistä ruokaa, katsottiin telkkaria yhdessä. Tilanne rauhottui, mutta mulla ahdistus pinnan alla vaan pahenee, kuristaa ja painaa. Kaikki konfliktit meillä vaan "unohdetaan" ollaan yhtäkkiä kuin ei olisi mitään tapahtunut. Yö meni taas levottomasti, olen niin häiriöherkkä, etten nuku edes rauhoittavilla. Häiriinnyn miehen tuhinasta ja yleensä joutuukin sohvalle nukkumaan.

Mutta nyt on tultava muutosta. Olen ajatellut, että perheeni vuoksi mun on nyt kyllä päästävä vähän paremmalle tolkule..Toimi Lito please! Vähän tuntuu vastanpuruja, mutta tuntukoon. Kädet tärisi, kun otin ekan pillerin (mutta molempia oireita oli jo eilen illalla ihan ilman Litoakin) mutta alasse meni. Vitsi että olen naurettava. Mitään hoitoa en silti saa vaikka olen taas ollut tällainen jo jonkun aikaa ( ja "hoitotaho" tietää sen. Hoitaja soitti Lito reseptin ja sitä näen kerran kuussa, siinä mun hoito. Olen kai niin "terve".. (tai toivoton..) Omasta mielestäni ehdotttman vahvasti jälkimmäistä.

Nyt on itsenäisyyspäivä. Toivottavasti päivä olisi parempi kuin edellinen. Illaksi ollaan varatu leffaliput, mennään katsomaan koko perhe James Bondia (vaikken Bondeista niin perustakaan). Jossain kivassa kahvilassakin ajateltiin että olisi kiva käydä. Että hyvää itsenäisyyspäivää vaan!