Cathe

Mä en jaksa tätä. Nyt on pari viikkoa ollut niin kamalaa ahdistusta ja pahaa oloa että luulisi jo riittävän. Lopetin Sepramin syömisen ehkä pari viikkoa sitten. Olo meni siitä niin levottomaksi ja hermostuneeksi, olin jännittynyt enkä osannut rentoutua ollenkaan. Unet meni, heräilin. Ajattelin että olo alkaisi pikkuhiljaa kohentumaan, lääkepitoisuudet poistuisi elimistöstä ja aivot jatkaisivat toimintaansa kuin ennenkin. Ennen SSRI lääkkeen buustausta. Mutta eikö tämä menekään ohi. Jäänkö tähän olotilaan, onko lääke, jonka jo lopetin, voinut vaikuttaa niin, ettei muutokset enää "palaudu" entiselleen.

Viime yö oli varsinkin kamala. Yritin ensin nukkua ilman lääkettä, puoli tuntia yritin saada unen päästä kiinni. Ei onnistunut, vaikka väsyttikin. Hetkittäin olin lähellä nukahtamista, mutta havahduin aina uudestaan hereille, säikähdin jotain ja uni oli tiessään. Otin yhden rauhoittavan, ei paljon vaikutusta tuntunut, nukuin ehkä kolme-neljä tuntia puolinaista koiran unta. Viiden maissa olin jo ihan hereillä. Tuskainen olo, aivan kuin joku kiskoisi liikkumaan, vaihtamaan asentoa, liikkumaan, tekemään jotain. Levoton ja vaikea olo. Aikaisemmin olen kuvannut sitä sellaisena, jos joka puolella kehoa pistelisi tuhansia piikkejä. Tuskainen olo, jota haluaisi karkuun. Laitoin tekstiviestin hoitajalle silloin viiden aikoihin ja pyysin häntä soittamaan mulle kun pystyisi. Otin toisen rauhoittvan ja nukuin taas sen kolmisen tuntia. 30 mg Oxepamia ja sillä yhteensä noin viisi tuntia unta. Näin huonosti ei ole mennyt vielä kertaakaan. Aikaisemmin olen saattanut nukkua puolikkallakin (7,5mg) ihan hyvin koko yön!

Aamulla olo oli kuin pahimmassa krapulassa, hikinen, tärisevä, huimaava, kuvottava, mutten silti osannut jäädä lepäilemään vaan ylös ja touhuamaan. Aivan kuin jännittäisi koko ajan jotain, vatsan ja rinnan takana myöryää, painaa ja pyörii, vääntää kuin pahimmassa jännityksessä. Aika kuluu vaan, niin ettei siitä edes paljoa jää mieleen. Muisti on aika olematon. Kokoajan vaan teen, en pysty keskittymään tai vaan olemaan ja rentoutumaan. Olisi ihanaa kun voisi. Haaveilen hyvistä yöunista ja rentoutuneesta ja hyvästä, tasapainoisesta olosta. Mistään musta en osaa enää haaveilla, toivoa tai odottaa. En pysty pidemmälle ajattelemaan. Saisipa vaan olla rauhassa ja tuntea hyvää, pehmeää oloa.

Aamulla juttelin hoitajan kanssa ja aika pian soitti lääkärikin. Joku toinen. Taas on uusi resepti kirjoitettuna Psykiatrian polin toimistossa. Deprakinea täällä kertaa. Yritän hakea sen perjantaina, yritän hakea lääkkeen apteeksista ja kokeilla sitä. Ehkä se auttaisi. Tai ehkä en hae tai en uskalla lääkettä aloittaa. Välillä tuntuu, että eihän mua mikän vaivaa, mihin mä niin monia lääkkeitä tarviin, sekoittavat vaan.. Nyt ei tunnu siltä eikä viime yönä varsinkaan. Nyt kuunneltiin hoitotaholla, puhuin aggressioota ja muut. Voimakasta sekamuotoista. Onko tässä jotain muutakin ollut?