Cathe

Ihan hyvä perjantai

On niin vaikea pysyä omien olojensa perässä, niinpä turha niitä niin kauheasti pyöritellä. Helppoahan se sillä hetkellä on, kun ahdistus ei täysillä pistele. Eilen illalla oli vielä aika pelottava olo, ajattelin, että olen tavallaan vankina itseni sisällä, en pääse karkuun itseäni ja ahdistus saa yliotteen. Tajusin (ja sain siihen kyllä henkistä tukea paremmalta puoliskoltani..) jasisäistinkin kai jollain tavalla sen, että kun paha olo tulee, lähtee se josain vaiheessa myös poiskin. Mikään tunne ei jää päälle pysyvästi ja se on lohdullista aina palauttaa mieleen kun vaikeampi hetki on. Jos mahdollista.

Illalla katseltiin elokuvaa ja nukahdinkin ihan hyvin, yhdellä Zyrtekillä, minkä otin ihan tukkoiseen oloon. Paremmat ja pidemmät unet sain kuin vähään aikaan. Aamulla oli tositosi väsynyt olo ja nukuinkin klo 10-11 asti. Oli aika ankea olo, mutta J. pelasti päivän ja ehdotti lounastreffejä. Ilman sitä ei olisi päivästä varmaan kovin hyvä tullut <3 J. tuli hakemaan mut kotoa autolla ja mentiin Itäkeskukseen Fonda del Soliin syömään. Lohta ja maalaisranskalaisia, namsk. Kotiin tultu kirjoitin yhden kirjeen ja nukuin sen päälle päiväunet, niin kuin usein kirjoittamisen jälkeen olen, jostain syystä ihmeen väsynyt, niin nytkin. Kirjoittaminen on ihanaa, rentouttavaa tekemistä ja olenkin nyt kirjoittanut oikeastaan joka päivä.

Illalla kävin vielä salilla tekemässä hikisen treenin, en osannut ensin päättää, lähdenkö vai en, mutta kannatti mennä. Liikkumaan lähtöä en ole koskaan jälkikäteen katunut. Treenin jälkeen tuli hiukkasen hengenahdistusta, mutta ohi sekin meni aika nopeasti. Treenin jälkeen J haki mut autolla ja tehtiin pikku ajelu. Juteltiin siinä samalla siitä, miten synkkänä näen tulevaisuuden; kykenenkö ikinä enää työhön ja ansaitsemaan edes sen vähän mitä ennen. On rankkaa, kun on lähes kokonaan näköalaton ja toisen elätettävänä. Jos on tottunut aina epäonnistumaan ja oelmaan vääränlainen, ulkopuolinen, jo varhaisista kouluajoista asti, niin mistä taas saada voimaa yrittää ja haluta. Saada voimaa ja uskallusta siihen.. Ehkä siihen vielä löytyy vastaus. Vielä on lähes puoli vuotta sairaslomaa kirjoitettuna eteenpäin. Ehkä se tie vielä aukeaakin jossain vaiheessa. Tai sitten ei.