maanantai 10. syyskuuta 2012



Voi ahdistus


Mistään ei tule mitään. Ihan kuin olisi mustassa kuopassa mistä ei ylös pääse. Suljettuna laatikkoon ja ulospääsyä ei missään. Sätkin joka suuntaan, mutta olen kiinni enkä saa helpotusta. Näkymättömät narut vetää minua alas ja tekee olon sietämättömäksi, sitoo paikalleen niin ettei saa happea enkä pääse pois. Ei ole mitän edessä ei takana. Muuta kuin pahaa, vihaa ja synkkyyttä. Olen jäänyt vangiksi tähän kammottavaan oloon, vailla valon pilkahdusta. Pahoja muistoja, kipua ja yksinäisyyttä. Olen ihan turha, en jaksa. Pelkkää pahaa, raivoa ja aggressiivisuutta. Tukahdun tähän. Haluaisin rikkoa tarvaroita, katkoa sormia, kuhtua pois. Olen yksin mieleni sisällä, kukaan ei sinne näe enkä itse pääse sieltä pois. Haluan vaan hiljaisuuteen ja pehmeään lohtuun.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti