Miks mä en saa taaskaan nukutttua. En jaksa. Sain nukuttua ehkä vajaa viisi tuntia, yhden aikoihin käytiin nukkumaan ja heräsin jo kello 5.50. Ei kiva. Nukkumaan käydessä illalla olin vihainen kuin ampiainen, hermostunut ja teki mieli huutaa ( huusinkin) ja vieressä nukkuva tuhiseva Joonas ärsytti mua tosi paljon ja ajoin sen sohvalle nukkumaan. Miksi pitää olla hermot näin pinnassa, niin ku joku vanne kiristäisi päätä ja kroppaa estäen rentoutuisen ja työntää eteenpäin menemään. Jauhan purkkaa naama irvessä, juoksen vessassa yhtenään, suunnittelen päivän liikuntoja (tekisi mieli lähteä heti lenkille tai aamuspinningiin), syömättä jättämisiä ja mieli vetää tekemään jatkuvasti, "mee,tee". Ajatuksia pursuaa, enkä vaan pääse rauhalliseen ja rentoutuneeseen olotilaan. Väsyttää, kyllästyttää, vituttaa, ärsyttää, ahdistaa. Ja kaikki pyörii niiden ympärillä. Saisipa nukutua. Hermostun ja hermostutan muut. Illalla en tuntenut väsymystä enkä nyt liian aikaisiin herätessäkään. Olisin halunnut jatkaa unia.
Syön ehkä liian vähän. Sekn varmaan vaikutaa. Painoa on pudonnut viime viikkojen aikana ehkä viitisen kiloa. Syön aika vähän; eilen aamulla lautasellisen puuroa ananaksen kanssa, vuohenjuustosalaatin (ilman leipää) ja illemmalla vähän lohta ja salaattia, "yöpalaksi" vielä purkillisen raejuustoa. Siinä ne. Nälkää ei paljon ole, välillä vatsa kurnii ja päässä huimaa ja silloin syön. Katselin kesällä otettuja rantakuvia ja hyi kamala mikä valkoinen, selluliittinen, läskimakkarainen valas olin (painoin silloin n 70 kg, hyh). Lisää on laihduttava, inhottaa mahamakkarat. Haluan olla kunnolla hoikka pieni ja kupruton. Tänä aamuna taas pomppasin vessassa käytyä vaa'alla, hyi, paino oli NOUSSUT kilon (63,5 kg)! Mitä, miksi. Lihottaako Lamictal sittenkin, syönkö liikaa, nouseko paino taas kamaliin korkeuksiin. En syö mitään. Haluan pienentyä. Suunnittelen tämän päivän liikuntoja ja heti tekisi mieli lähteä lenkille tai aamuspinningiin. Uimaan menoa ollaan suunnitelt täksi päiväksi Hennin kanssa, mutta ehkä pelkkä uiminen ei riitä tämän päivän liikunnaksi.
Kuinkas sitten kävikään.
Kello 19.47
On ollut aika touhukas ja kiva päivä oikeastaan kaikenkaikkiaan. Menin aamulla vielä nukkumaan vähäksi aikaa, nukahdin hetkeksi, mutta sellaista koiran unta se silti oli. Tyhjää parempi silti. Aamupalan ja koneella roikkumisen (ladattiin Spotify) jälkeen käytiin vähän ulkona kävelemässä, kaupassa ja laitoin ruoan valmiiksi iltaa varten (meksikolaista papupataa, koko annoksessa laskin olevan 551 kcal) ja maistoinkin vähän. Uimaan ei menty Hennin kanssa tänään ja niinpä menin spinning- ja ABS-tunnille (liikuntaa tänään 1 h 50 min kävelyineen). Energiaa tuntuu riittävän ja hyviä ideoita :) Välillä ärähtelen, mutta enimmäkseen aika positiivista. Kovin vähän olen vaan tänään syönyt (laskin että vaan vähän vajaa 700 kcal :/ ), vielä pitäisi koittaa jotain saada alas, liikuntaakin tullut niin paljon. Itseinho-olokin nostellut tänään päätään silloin ja tällöin.. Ei pidä vapaapäiviä. Mä olen taas pilannut koko viikonlopun itseni ympärilä pyörimisellä.
Loppuun pari inspiraatiokuvaa. Haluaisin tehdä tuollaisen puun olohuoneen seinään. Toivottavasti saisi aikaisiksi..
Tollasella sit hyylyt.
Ihania purkkeja, tuostakin voisi saada maalausinspistä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti