Mikä päivä.
En valita helteestä tälläkään kertaa, yleensä missään
sääilmiöissä ei ole mitään vikaa, muissa asioissa taas voi olla sitäkin
enemmän. Sääilmiöt on muuten aika mielenkiintoisia. Ja jänniä. Ja
surullisia. Monesti mietin maailman liikkeitä, vaikkapa auringon
toimintaa, maapallon pyörimisnopeutta ja -suuntaa. Kerran jopa mietittin
illalla koko perheen kesken sohvalla istuessa, että mihin suuntaan
"tavallaan" mennään. Siis kun maapallo pyörii, niin jos avaruudessa
olisi joku joka pysyisi paikallaan, mistä voisi sitä maan liikettä
seurata, mentäisiin me aika vauhdilla tonne länteen. Tästä meiltä
katsottuna tonne kauppakeskukselle päin. Ja vauhti taisi olla sellainen
pari tuhatta kilometriä tunnissa. Mutta ihan peruspohdintoja, oikeista
asioista. Perheen miehet osaavat selittää, ja mä kysellä. Siis fysikkaa
ja matikkaa, mitä noi nyt on kaikki. Hellekin. (Eno opiskeli muuten
astronomiaa, ja oli matemaatikko. Ja skitsofrenikko, jo edesmennyt)
Mutta sellaisia en ole tänään juuri miettinyt, enkä säätilaakaan.
Aamulla oli harmaata, nukuin aika hyvin (heräsin vain kerran kesken) ja
herättiin siinä kymmenen aikaa molemmat (E ja minä), juotiin kahvit, ja
alettiin siivoomaan. Tai minä siivosin aika ahkersti, poika oman
huoneensa. Molemmilla siis oikein hyvä tohina päällä ja siistiä tuli.
Imuroin jopa terassin, on niin täynnä siitepölyä, E aivastelee ja yskii,
mua nuo pölytykset ei aivastuta. Mutta siisteydestä tykkään.
Kauppa- ja kirjastoreissu kuuluivat tänään tähän aktiviseen päivääni
-tuntuu taas etten ole tehnyt mitään, vaikka aika menee nopeasti ja koko
ajan olisi ideoita siitä, mitä voisin seuraavaksi tehdä. Tumput suorana
en malta, enkä osaa, olla.
J laittoi juuri viestin Skotlannista, on siellä ollut siis tiistaista
asti työmatkalla ja huomenna perjantaina tulee kotiin. Juuri nyt oli
ylhäällä tuulimyllyssä, viiden muun ukon kanssa. Ahdasta on, ja kun
tuulimyllyn lavat laitetaan päälle, huojuu koko torni puolelta toiselle
niin, että pitää pitää kiinni että pysyy paikallaan. On varmaan aika
hurjaa. Moottoritilan (jossa siis ovat) on oltava auki, jotta sinne
mahtuu miehiä tekemään ja katselemaan, ja siellä ovat siis koko päivän.
Ja valjailla tietysti kiinni jossain, monen kymmenen metrin korkeudella
ovat. Sillä on vähän jännempi työ kuin mulla. Tai sillä tulee haasteet
ulkopuolelta, multa sisäpuolelta. Silloin kun vielä kävin Tuulimyllyn
päivätoiminnassa, vitsailtiin, että ollaan nyt samalla alalla. J on
energiatekniikkaan suuntautunut diplomi-insinööri.
Ymmärtää (tai on ainakin ymmärtävinään:) siis fyskiikkaa ja kaikenlaisia
matematiikan epätodennäköisyyksiä ja todennäköisyyksiä ja ties mitä :)
Skotlanti on hieno paikka, jännä ja kummitusmainen. Kaikki on siellä
todella vanhaa, isojen kaupunkien ulkopuolella ei taida olla ainakaan
pariin sataan vuoteen rakennettu juuri uusia taloja? Hotellissa missä J
on, on jokainen seinä vino eri suuntaan. Vanhoja raunioituneita linnoja
on paljon, korkeita vuoria, jylhää ja karua. Hienoa. Olen asunut
Skotlannissa joskus teininä vähän aikaa ja jonkin verran sitä tuli
ajeltua. Enää en ole kovin kaukokaipuinen, kirjoja lukemalla pääsee
minne vaan. Kammoan matkustamista, varsinkin lentämistä, joten suurin
osa loma-ajasta menisi niiden pelkäämiseen ja jännittämiseen, eikä se
olo nyt niin eri ole, oletko Savossa vai Venetsiassa (Euroopan
ulkopuolelle en edes harkitse matkustavani). Savossa olen mieluummin :)
Tänään matkustin kaupalle ja kirjastoon. Lainasin taas pari uutta kirjaa Erik Axl Sundin Varistyttö, ja Khaleid Hosseinin Ja vuoret kaikuivat . Toinen aikaisemmin aloittamistani kirjoista on Lars Keplerin Nukkumatti,
jota innostuin ennen unetonta yötä lukemaan liian pitkäski aikaa. Ei
ollut ihan paras iltalukemiskirja, ehkä sen takia kun en osannut
lopettaa lukemista. Eikä aihekaan nyt mikään ratkiriemukas ole, kuten ei
koskaan lukemissani kirjoissa.
Mutta ihan kohtuufiiliksillä kuitenkin. Mikäs tässä jäitä poltellessa.
Keitin just kahvit, E haki kupit itselleen ja kaverilleen ja
kikattelevat tuolla jotain. Eilen oli isolla porukalla Uutelassa
grillailemasa, olivat tehneet isot eväät ja limut, tuli jo yhdeksän
aikaan kotiin ja näytti kuvia. Ihan selvinpäin. Ihania. Siis vaikka ovat
viisitoista kuusitoista vuotiaita, ei illanvietot ole mitään kossun
kiskomista vankilan porteilla (kuten mulla oli samanikäisenä), vaan
tuollaisia kivoja mihin on nähty vaivaa, ja kaikkea
:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti