Cathe

Mikä hirveä aamu seuraa eilistä itkuista iltaa. Yksinäisyyden tunne on niin kova, että se tuntuu raskaana päällä. Aamu alkaa itkemällä, ilman mitään halua mihinkään, ilman jaksamista. Mitä sitä edes tekisi, jos jaksaisi. Aina yksin. Yksinäisyys taitaa synnyttääkin yksinäisyyttä, kaikki katoaa ympäriltä kukaan ei soita, kukaan ei puhu. Aina saa yksin itkeä. Tänä aamuna aloitin Sepramin.

Tällaisen surkean ilmoituksen laitoin Mielenterveys Helmin kirjeenvaihtopalstalle. Jotain sentään yritän;



" Hei,
Olen 40-vuotias nainen Helsingistä ja haluaisin kirjekavereita naisista. Jos asut lähettyvillä, voisimme tutustua ja tavata, jos siltä tuntuu. Ensisijaisesti etsin kuitenkin etanapostikavereita. Olen ollut nyt sairaslomalla vajaan vuoden ja yksinäisyys vaivaa usein varsinkin päivisin. Masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön sairastun ensimmäisen kerran jo kymmenisen vuotta sitten. Nyt uutena diagnoosina on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tarkoitus olisi vielä kuntoutua töihin. Olen työskennellyt hoitoalalla. Minulla on mies ja kaksi lasta. Harrastan kirjeenvaihtoa, lukemista, elokuvia ja liikun aika paljon, käyn kuntosalilla, uimassa, kävelylenkeillä luonnossa.
söhköposti: annaco(a)luukku.com"


Kello 14.14
Ilta päivälä valoa elämässä hiukan. Käytiin Joonaksen kanssa syömässä Loistossa nepalilaista ruokaa, pinaattia ja tuorejuustoa mulle. Sen jälkeen käytiin vielä ajelemassa lentokentälle, Joonas vei sinne jonkun työkalun jollekin reissuun lähtevälle kaverille. Kivan aurinkoinen päivä, kevättä jo selvästi tuntuu, vaikka kylmä on. Joonas on kulta <3 Kiukutelen ja olen mustasukkainen vaan liikaa. Omaa elämää on liian vähän.